Frederick Abel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frederick Abel.

Frederick Augustus Abel (17. heinäkuuta 18276. syyskuuta 1902) oli brittiläinen kemisti.

Frederick Abel syntyi Lontoossa. Hän opiskeli kuuden vuoden ajan Royal College of Chemistry -oppilaitoksessa August Wilhelm von Hofmannin alaisuudessa. Myöhemmin Abelista tuli professori ja vielä myöhemmin myös Britannian sisäministeriön pääkemisti.

Frederick Abelin onnistui saada patentti keksimälleen puuvillaruudille, jolle oli kysyntää räjähdeainemarkkinoilla. Ruotsalaisen Alfred Nobelin keksimä ja patentoima dynamiitti oli kuitenkin kilpailija Abelin omalle puuvillaruudille. Tämän vuoksi Abel myötävaikutti Britannian parlamentissa lakia, joka määräsi varustamaan kaikki nitroglyseriiniä sisältävät räjähdeainelähetykset merkinnällä "Erittäin vaarallista". Alfred Nobel kuitenkin kirjoitti parlamentille kirjeen, jossa hän puolusti dynamiittia turvallisena räjähteenä. Kirje vakuutti parlamentin ja dynamiitille myönnettiin erityisvapautus kyseisestä laista.

Abel joutui kuitenkin myös myöhemmässä elämässään Alfred Nobelin kanssa riitoihin. 1889 Abelille myönnettiin patentti aineesta, jota Nobel piti täysin identtisenä oman ballistiittinsa kanssa. Ainoa ero ballistiitin ja Abelin nitroglyseriiniruudiksi kutsutun aineen välillä oli se, että Nobel oli patenttia hakiessaan käyttänyt ilmaisua "nitroselluloosa hyvin tunnetussa liukoisessa muodossa", kun taas Abel oli kirjoittanut hakemukseensa nitroselluloosan olevan liukenematonta. Nobel yritti aluksi neuvotella Abelin kanssa, mutta saatuaan tietää, että kyseiselle aineelle oli myönnetty patentti myös muissa maissa, hänen suhtautumistapansa muuttui kovemmaksi ja välit Abeliin viilenivät.

Abel myi patenttinsa Britannian kruunulle, jota ei valtion lain mukaan voinut haastaa oikeuteen. Siksi Nobelin oli odotettava, että ensimmäinen ainetta valmistava tehdas rakennettiin. Tehtaan johtaja haastettiin 1890 oikeuteen. Nobel hävisi oikeusjuttunsa, mutta vei asian ylempään oikeusasteeseen. Pitkän oikeudenkäynnin jälkeen hän hävisi 1895 tämänkin oikeusjuttunsa ja joutui maksamaan oikeudenkäyntikuluja 22 000 puntaa.

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.