Frans Wouters

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Diana ja maisema

Frans Wouters (1612–1659) oli flaamilainen barokkiaikakauden taidemaalari , joka muunsi Rubensin monumentaalisen barokkityylin (Peter Paul Rubens) pienikokoisiksi kabinettimaalauksen kontekstiin. Hän oli Walesin prinssin hovimaalari, hän toimi diplomaattisissa tehtävissä ja oli myös taidekauppias.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Wouters syntyi Lierissä (nykyään osa Belgiaa). Hän oli ensin Pieter van Avontin oppilaana Antwerpenissä vuonna 1629, mutta siirtyi työskentelemään Rubensin työhuoneelle vuonna 1634.[2] Hänet hyväksyttiin mestariksi Pyhän Luukkaan -kiltaan seuraavana vuonna.[3] Hän osallistui Rubensin johdolla Antwerpenin kaupungin koristeluun, kun itävaltalaiselle kardinaali Ferdinandille järjestettiin juhlallinen vastaanotto vuonna 1635.

Näön allegoria

1630-luvulla hän oli Pyhän Rooman keisari Ferdinand II: n hovimaalari, joka lähetti hänet diplomaatiksi Englantiin vuonna 1637.[4] Seuraavana vuonna hänestä tuli Walesin prinssin (josta tuli Kaarle II) hovimaalari.  Englanissa Wouters luultavasti tapasi maanmiehensä Anthony van Dyckin, joka oli silloin Kaarle I:n hovimaalari.[1] Palattuaan Antwerpiin vuonna 1641 hän piti edelleen yhteyttä Kaarle II:n kanssa Englannin sisällissodan ja sen jälkeenkin. Vuonna 1658 häntä kuvailtiin Kaarlen kamariherraksi ('ayuda de cámera').[5]

Antwerpenissä hän työskenteli jälleen hänen entisen opettajansa Pieter van Avontin kanssa, lähinnä maalaamalla maisemat van Avontin maalauksiin. Hän toimi myös taidemarkkinoilla. Tässä roolissa hän avusti Rubensin jäämistön rahallisen arvon arvioinnissa.[6] Hän avioitui vuonna 1644 Maria Donckerin kanssa, joka oli Antwerpenin rahastonhoitajan tytär. Avioliitto toi hänelle huomattavan omaisuuden. Vuonna 1648 hänestä tuli Antwerpenin Pyhän Luukkan killan dekaani.[3] Hän oli myymässä George Villiers, (Buckinhamin 1. Herttuan), taidekokoelmaa vuonna 1648. Samoihin aikoihin Wouters alkoi työskennellä Itävallan arkkiherttua Leopold Wilhelmin palveluksessa, joka oli silloin Etelä-Alankomaiden kuvernööri ja innokas taiteen mesenaatti ja keräilijä.[6]

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juomingit

Woutersin tyyli ja aiheet heijastavat hänen kansainvälisten aristokraattisten asiakkaidensa makua, jotka pitivät pienistä maalauksista, koristeellisista maisemista ja mytologisista aiheista.[6] Hänen asiakkaansa arvostivat myös teoksia, joissa käsiteltiin alkemiaa, neljää antiikinaikaista elementtiä (maa, vesi, tuli ja kivi), viiden aistin allergorioita, ikonograafisia ja monitulkintaisia teemoja.  [7]

Hänen varhainen tyylinsä muistutti Joos de Momperin myöhäistä manierismia. Myöhemmin hän otti vaikutteita Rubensilta ja erityisesti Rubensin maisemamaalauksista. Astuttuaan arkkiherttua Leopold Williamin palvelukseen, Woutersin töissä näkyy vahvemmin Anthony van Dyckin vaikutus ja hahmot hänen maalauksissaan olivat venyneitä ja tunteellisesti ilmeikkäitä. Tällä tyylillä hän maalasi raamatullisia kohtauksia ja mytologioisia maisemia.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hans Vlieghe (1998). Flemish Art and Architecture, 1585-1700, Pelican history of art. New Haven: Yale University Press, 111. ISBN 0-300-07038-1. 
  2. BALIS, A., 'Rubens ja hänen Studio: Ongelman Määrittely',: Rubens.
  3. a b Frans Wouters[vanhentunut linkki] at the Netherlands Institute for Art History (hollanti)
  4. [Arnold Houbraken, http://www.dbnl.org/tekst/houb005groo01_01/houb005groo01_01_0188.htm Franciscus Wouters elämäkerta] in De groote schouburgh der Nederlantsche konstschilders fi schilderessen (1718) Hollantilaisen kirjallisuuden digitaalisen kirjaston luvalla (hollanniksi)
  5. Karel Frans Wouters (1612-1660) Royal Collection
  6. a b c d Hans Vlieghe.
  7. Frans Wouters, Allegoria Näky (Arkistoitu – Internet Archive) klo Dorotheum

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]