Frans Mikael Franzénin patsas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frans Mikael Franzénin patsas
Franzen Statue Oulu 20110617.JPG
nimi Frans Mikael Franzénin patsas
tekijä Erland Stenberg
valmistumisvuosi (1879) 1881
taiteenlaji kuvanveisto
korkeus 162 cm
leveys 112 cm
syvyys 65 cm
sijainti Franzénin puisto
paikkakunta Oulu

Runoilijapiispa Frans Mikael Franzénin patsas Franzénin puistossa on Oulun vanhin julkinen ulkoveistos. Patsaan teki uusklassiseen tyyliin kuvanveistäjä Erland Stenberg Pariisissa talvella 1878–1879. Jalustan valmisti kuvanveistäjä Robert Stigell Helsingissä.[1] Veistos paljastettiin juhlallisesti Kirkkotorilla Oulun tuomiokirkon vieressä 30. kesäkuuta 1881.

Patsas on pronssiin valettu rintakuva. Jalusta on mustaa graniittia, johon on kaiverrettu lyyra, sekä versaaleilla "FRANS MICHAEL FRANZÉN". Teoksen ympärille rakennettu puisto valmistui 1884, jolloin sen nimi vakiintui Franzénin puistoksi entisen Kirkkotorin sijaan.

Ja puiston puiden takaa
miten lempeine silmineen
mua katsoo kaunis, vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.


V.A. Koskenniemi, Koulutie, 1924.

Taideniekka Oulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1877 Pohjois-Suomi-lehti uutisoi kuvanveistäjä Erland Stenbergistä, että ”…on hra Stenbergin aikomus tehdä matkustuksen Kuopioon ja Ouluun joutuakseen tilaisuuteen tutkia suomalaisia kaswonmuotoja.(Hbl)”[2]

Stenbergin Oulussa oleskelusta kerrottiin seuraavana syksynä: ”Kuwanweistäjä Stenberg on täällä ollessaan kaawaellut erään kaupunkilaisen medaljongikuwan, joka on ollut nähtäwänä kaupungin seuraklubissa ja on sangen onnistunut.”[3]

Pohjois-Suomi kertoi Stenbergin tehneen medaljonkireliefin oululaisesta oopperalaulaja Emmy Achtésta: ”Kuwanweistäjä Stenberg on yksityiselle tilaajalle kaupungissa walmistanut frouwa Achtén medaljongikuwan, joka ennen lähtöänsä moniaita kertoja istui taideniekan edessä. Kuwa on itsessään erittäin kaunis katsella ja epäilemättä hywin onnistunut, waikka emme aiwan tarkkaan tunne frouwa Achtén profiilia. Hra Stenberg warmaan mielellään toimittaa tästä medaljongista otteita niille, jotka haluawat omaksensa saada tämänmuotoisen kuwan mainiosta laulajastamme."[4]

Alkuvuodesta 1878 uutisoitiin Oulun ruotsalaisen lyseon juhlasalin taideteosten hankintasuunnitelmista otsikolla ”Kiitettäwä hanke”. ”Nykyään on nostettu kysymys lyseon kauniin juhlasalin warustamisesta Oulun koulun läpikäyneitten mainioitten Suomen miesten kuwamedaljongeilla. Näiden miesten joukossa owat esm. Runeberg, Snellman, Castren y.m.m. Tämän kysymyksen ei suinkaan pitäisi jättää sikseen, waan olisi hanke arwelematta toimeen pantawa. Meillähän on kaupungissa paraikaa mies, taideniekka Stenberg joka kohta woipi ryhtyä työhön.”[5]

Skitsi ja kontrahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana keväänä Stenberg teki Franzénin muistopatsaan luonnoksen, jonka mukaisen teoksen ”… kustannus on laskettu kolmeksitoista tuhanneksi markaksi ja työ tulisi kestämään pari vuotta.”[6]

Pohjois-Suomi kertoi myös, että ”Täkäläinen komitea muistopatsasta warten kuuluu päättäneen lähettää piirroksen Helsinkiin arwosteltawaksi.” Edellisen vuoden lopulla oli kerätty kokoon 12,156 markkaa 53 penniä, "summa joka juuri tulisi riittämään hra Stenbergin piirroksen mukaiseen muistomerkkiin."[7]

Seuravana kesänä tehtiin sopimus teoksen valmistamiseksi. ”Franzenin muistopatsasta warten eilen seurahuoneeseen kutsuttu kokous hywäksyi yksimielisesti hra Stenbergin tekemän skitsipiirroksen täksi muistomerkiksi, sillä wähäisellä muutoksella, jonka Suomen taideseura oli kehottanut. Kontrahissaan johtokunnan kanssa hra S. sitoutuu kahen vuoden kuluessa laittamaan patsaan rintakuwan walmiiksi kaikkiansa 8000 markasta. Työn tulee hra S. toimittamaan Pariisissa, johon hän täältä sitä warten lähtee, niin pian kuin on walmistanut täällä wielä tekeillä olewat tilauksensa.”[8]

Samana kesänä Kaiku kertoi, että Stenberg on ”jättänyt paljon jälkiä” Oulussa olostaan. ”Tällä ajalla on hän walmistanut kipsiin medaljongikuvia 10:stä eri henkilöstä, niiden joukossa mainion laulajattaren rouva Achtén, ja rintakuvia 6:sta eri henkilöstä. Tällä wiikolla on hra S. walmistanut kauppaneuwos Snellmanin rintakuwan, joka on erittäin hywin onnistunut, niin kuin professori Nylanderinkin, jonka sama taideniekka kevättalwella teki. Medaljongikuwa kauppaneuvos Bergbomista on niinikään näinä päiwinä joutunut walmiiksi. Sitä paitsi on hra Stenberg valmistanut profesori Nerwanderin medaljongikuwan pronssista. Täältä Englantiin asti tulee hra Stenberg matkustamaan Oululaisessa fregattilaivassa Leonard, joka näinä päiwinä lähtee purjehtimaan."[9]

Modelli ja fotografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulussa seurattiin patsaan valmistumista. Joulukuussa 1878 uutisoitiin, että Stenberg oli saanut valmiiksi mallin rintakuvaan. ”Pariisista kirjoitetaan Hbl:lle Helsingissä, että kuwanweistäjämme E Stenberg nykyään on saanut walmiiksi modellin (mallin) siihen piispa Franzenin rintakuwaan, jonka laittamisesta hän wiime kewännä teki kontrahdin tätä hanketta warten Oulussa olewan komitean kanssa.”[10]

Stenberg lähetti myös ”fotografian” eli valokuvan valmistuneesta kipsiin valetusta mallista Ouluun, jossa se oli nähtävillä ”seuraklubin" salissa.[11]

Kaiku raportoi ruotsalaisessa Nya Dagligt Allehanda-lehdessä kirjoitetun Stenbergin Franzénin rintakuvasta:

»Tämä rintakuwa on hywin osattu, joka on luettawa hra Stenberg’ille sitä suuremmaksi kunniaksi, kun ei hän koskaan ole nähnyt Franzen’ia, waan hänen käytettäwänä ainoastaan on ollut muutamat huononpuoliset muotokuwat wainajasta. Tuota lapsen hurskautta, sydämmellistä lempeyttä suloisen runoilijan kaswoissa on hra S:n onnistunut kuwata waikuttawalla tawalla.[12] »

Keväällä 1879 Stenbergillä oli valmistumassa Pariisissa myös suurempi patsas Ilmarinen, joka oli sama aihe, jota Walter Runeberg oli käsitellyt. Stenberg aikoi myös veistää marmoriin Aleksis Kiven rintakuvan.[13] Pronssiin valettu teos lähetettiin keväällä 1879 Pariisista rautateitse Lyypekkiin, josta se siirrettiin laivalla Ouluun.[14]

Patsaan asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen sijoituspaikasta oli erimielisyyksiä Oulussa. Kaiun toimittaja kirjoitti:

»...Kirkkotori aiwan huonosti soweltuu muistopatsaan asemaksi. Syyt: Fr. M. Franzén oli runoilija, luonnon ystäwä, eikä tietenkään – byrokratian (wirkamahdin). Pokkisten törmä, Platan saari tai Hupisaaret – kaikki nämät paikat owat tuhat kertaa soweliaammat kuin Kirkkotori, josta tuo suloisten lempirunojen nerokas tekijä tulisi näkemään toisella puolellaan Lääninhallituksen asuntoa (ja raatihuonetta, jota on aiottu tämän torin warrelle rakentaa) sekä toisella puolella ”korttikaaria” (kaupungin wankilaa), – näköaloja, jotka eiwät runollisuudesta suinkaan muistuta![15]»

Kolmen viikon päästä Kaiku tiesi kuitenkin kertoa, että: "Franzénin kuwapatsaan pystyttämiseen Kirkkotorille on lupa nyt senatista tullut. Patsaan kohtalo aseman puolesta lienee siis auttamattomissa. Sen paljastamisen päiwä ei wielä ole tarkoin määrätty."[16]

Pohjois-Suomi-lehti raportoi syksyllä, että pronssiin valettu veistos oli valmistettu yrityksessä Malz (rue Rennes) Pariisissa ja jalustan teki herra Stigell Helsingissä. Muistopatsaan perustukseen muurattiin myös pieni uurna, "johon on pantu kappale kutakin maan metallirahaa sekä vasikannahkainen pergamenttikääry jossa on (ruotsinkielinen) muistokirjoitus."[1]

Suomalainen Wirallinen Lehti oli uutisoinut kesällä 1880, että "Taideniekka E. Stenberg on palannut toissa lauantaina Ouluun Pariisista, jossa hän yhteen mittaan on ollut lähes kaksi wuotta."[17] Sama lehti raportoi myös helmikuussa 1881 Helsingistä, että "Kuwanweistäjä E Stenberg on saapunut tänne, oltuansa wiimeksi Oulussa walwomassa tekemänsä Franzen’in muistopatsaan pystyttämistä."[18]

Paljastusjuhlan tilaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaan paljastamisen juhlatilaisuudet 30.6.1881 jakautuivat kolmeen osaan. Varsinainen paljastustilaisuus pidettiin keskipäivällä Kirkkotorilla. Iltapäivällä alkoi juhlapäivällinen Seurahuoneen suuressa salissa. Illalla järjestettiin ”kansanhuwit” Raatinsaarella.[19]

Paljastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaan paljastustilaisuus 30. kesäkuuta 1881. Taustalla Oulun Lyseon rakennus, jossa silloin toimi Oulun ruotsalainen lyseo.
Patsaan pajastustilaisuus, taustalla Oulun tuomiokirkko.

Pohjois-Suomi-lehti kertoi, että muistopatsaan ympärillä oli kasviköynnöksillä vyötettyjä, toisiinsa yhdistettyjä salkoja, joiden huipussa liehui 5-6 lippua. Salkojen viereen ja väleihin oli istutettu vuorotellen nuoria kuusia ja koivupuita. Piirin sisäpuolella oli koristettu puhujanlava ja sen vastapäätä lehteri soittoa ja lausuntaa varten. Kahden puolen patsasta oli katselijalehterit, lännenpuoleinen kutsuttuja naisia varten, idänpuoleinen virka- ja yhdyskuntia varten. Päivän kunniaksi liehui lippuja myös useista kaupungin yksityistalossa.

Toimituksen piti alkaa klo 12.00, mutta jo useita tunteja aikaisemmin torin laidoilla ja läheisillä kaduilla oli suuret joukot juhlavaatteisiin puettua kansaa. Muutamia minuutteja ennen tilaisuuden alkamista saapui paikalle juhlasaatto. Sen etupäässä kulkivat kaupungista löytyvät ylioppilaat, kadetit ja koulunuoriso lippuineen. Sitten seurasi kaupungin kahden lipun jäljessä kaupunginvaltuusmiehet ja rahatoimikamarin jäsenet, maistraatin ja raastuvanoikeuden jäsenet, papit, koulujen opettajat ja toimittajat, kutsutut matkustavaiset, lääninhallituksen virkamiehet, paikkakunnan upseerit ja muut siviilivirkamiehet, kauppaseuran jäsenet, merikapteenit sekä käsityön ja teollisuuden harjoittajat.

Juhlasaaton lähestyessä soittokunta alkoi soittaa 30-vuotisen sodan marssia. ”Waimonpuolten” lehteri oli jo täynnä juhlavieraita ja soittolehterin eteen oli järjestetty wapaaehtoinen palokunta. Siellä täällä seisoivat "juhlamarsalkat" sinisenvalkoiset leveät vyöt hartioillaan ja juhlapaikkaa ympäröivä tori oli täynnä väkeä.

Juhlapuhuja oli professori Leo Mechelin Helsingistä. Ruotsinkielisessä puheessaan puhuja selitti Franzénin työn merkitystä. Puheen lopuksi puhuja luki Z. Topeliuksen tilaisuutta varten sepittämän runoelman, jonka viimeiset sanat kuuluivat: ”Tag åter, fosterbygd, ditt dyra lån, Tag mot Franz Michael Franzen – din son.”

Patsasta peittävän vaatteen laskeutuessa kantautui hurraa-huuto tuhansien läsnä olevien huulilta. ”Maamme” sekä soitettiin että laulettiin ja rannalta kuului tykkien pauke.

Rehtori Dahlströmin suomenkielisen puheen jälkeen laulettiin ja soitettiin ”Savolaisten laulu”. Muistopatsaan komitean esimies laamanni Hilden selvitti komitean lähes kymmenvuotiset toimet patsaan aikaansaamiseksi ja luovutti valmistuneen muistomerkin Oulun kaupungille. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kauppaneuvos L. Sandelin vastasi puheeseen ja lupasi sitä varjella kuin silmäteräänsä. Lopuksi soitettiin vielä ”Eläköön armias” ja ”Stå starkt du ljusets riddarwakt”.

Tilaisuutta suosi mitä lämpimin ja ihanin kesäilma.[19]

Juhlapäivälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivän kunniaksi valmistetut juhlapäivälliset alkoivat 15.30 seurahuoneen suuressa salissa. Runsaasti koristellulla juhlapaikalla oli noin 150 kutsuvierasta.

»Maljojen jakso alkoi H.M.Keisarin ja suurruhtinaan maljalla, jonka kauppaneuwos Sandelin esitti ja jota seurasi Wenäjän kansallislaulun soittaminen soittolehteriltä; sen jälkeen laamanni Hilden esitti Ruotsin kuninkaan maljan, jota seurasi Ruotsin kansanlaulu. Järjestänsä sitte pitiwät puheita: kauppias Alb. Snellman isänmaalle, jonka jälkeen soitettiin ja laulettiin ”Maamme”; pormestari Borg kenraalikuwernöörille ja senatille; tohtori v. Fieandt Runebergin muistoksi, jota seurasi ”Porilaisten marssi”; lehtori Rosendal (suomeksi) Yliopistolle, jonka jälkeen soitettiin Franzenin ”Ylioppilaslaulu”; kauppaneuwos Franzen läänin kuwernörille; prowasti Rädwall (suomeksi) Z. Topeliukselle; laamanni Hilden juhlapuhujalle, prof. Mechelinille, jota seurasi ”Wi äro andens fria folk”; tämän lehen toimittaja[20] (suomeksi) Suomalaisen kirjallisuuden seuralle, jonka jälkeen soitettiin ”nouse, riennä suomen kieli”; metsänhoitaja Blumentahl juhlaan kutsutuille wieraille; luutnantti Garlson, ”naiselle”, jota seurasi ”Kvinnans lof”; pormestari Hasselblatt muisto-patsaan komitealle; kauppias Alb. Snellman patsaan tekijälle, kuwanweistäjä E. Stenbergille; rehtori Dahlström asewelwolliselle sotawäelle; tehtailija G. Åström Ouluun saatawalle rautatielle. Prof. Mechelin wastasi maljaansa isänmaallisella puheella ja kutsuttuin wierasten puolesta kiitti läänin hra kuwernöri. Sähkösanomia oli juhlaan tullut ja luettiin julki kaksi Ruotsista Franzenin sukulaisilta Hernösandista ja Tukholmasta ja wiisi Suomesta: useoilta senatorelta Helsingistä, Turun arkkipiispalta, Kuopion piispalta ja tuomiokapitulilta, kuwernööri Alfthanilta ja Waasalaisilta Osk. Topeliuksen kautta. Juhlasta lähetettiin sähkösanomia suom. kirjallisuuden seuralle, prof Topeliukselle, kuwanweistäjä Stenbergille ja Ruotsin Akatemialle.[19]»

Pohjois-Suomen mukaan "Päiwällisissä, joita kesti klo 8-9:ään wallitsi erittäin riemastunut mieli-ala."[19]

Morgonbladetin kirjeenvaihtaja kertoi, että kaikki maljat juotiin samppanjassa, jota tyhjennettiin noin 140 pulloa.[21]

Kansanhuwit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kansanhuwit Raatinsaarella, jota wapaa-ehtoinen palokunta johti, alkoiwat klo 8. Howi-oikeuden auskultantti Alb. Luoma selitti siellä pitemmässä esitelmässä päiwän merkitystä. Sitte seurasi erinäisiä leikkejä: kilpajuoksua, kilpasountua y.m. Palokunta marssi takaisin kaupunkiin klo 11, wähitellen muutki siirtyiwät kuki kotiinsa, ja tämä merkillinen, kauon muistissa säilywä päiwä oli näin loppunut.”[19]

Väärinkäsitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen syntyyn liittyy useita väärinkäsityksiä.

Ajatus Franzénin patsaasta syntyi vietettäessä runoilijapiispan syntymän satavuotisjuhlia Oulussa helmikuussa 1872. Asialle omistautuneet kaupunkilaiset alkoivat kerätä pääomaa muistomerkkiä varten, ja sitä oli kertynyt vuoteen 1874 mennessä 10 000 markkaa.[22] Sopimus teoksen tilaamisesta patsaskomitean ja taiteilijan välillä tehtiin 21.6.1878. Siinä sovittiin teoksen hinnaksi 8 000 markkaa. Loput kerätystä rahasummasta menivät ilmeisesti perustaan ja jalustaan. Patsaan piti olla valmis kahden vuoden kuluessa.[7] Stenberg raportoi teoksen valmistumisesta patsaskomitealle muun muassa lähettämällä valokuvan kipsivaloksesta Ouluun joulukuussa 1878.[11]

Teoksen kipsimallin valmistumisen jälkeen se valettiin pronssiin. Alun perin pronssivaluun suunniteltu yhtiö vaihdettiin toiseksi, mutta tämä lienee yleistä, koska Pariisissa oli useita valimoita ja luultavasti työstä oli mahdollista tehdä tarjouksia.[1]

Pronssivalos, joka oli osa teosta valmistui keväällä 1879, jonka jälkeen se lähetettiin ensin junalla Pariisista Lyypekkiin ja sieltä laivalla Ouluun.[14] Keväällä Stenbergillä oli tekeillä Pariisissa myös suurikokoinen Ilmarinen ja Aleksis Kiven rintakuva.[13] Stenberg tuli Ouluun kesällä 1880 valvomaan perustan ja jalustan tekoa. Jalusta, jonka teki hra Stigell mustaan graniittiin Helsingissä pystytettiin syksyllä 1880, jota taiteilija oli myös valvomassa.[1] Seuraavana kesänä pidetyn paljastamisen jälkeen rakennettiin teoksen ympärille puisto, joka valmistui 1884.[23]

Patsaan lakitus vappuna 1989.

Paljastustilaisuutta on arvosteltu siitä, että kuvanveistäjää ei kutsuttu paikalle ja että tekijän nimeä ei mainittu. Morgonbladet mainitsi artikkelissaan kuitenkin erityisesti, että juhlasta lähetettiin sähke Stenbergille, jossa Herra Albert Snellman ja juhlapäivälliselle kokoontuneet kaupunkilaiset ja vieraat nostivat maljan herra Stenbergille ja pidettiin kiitospuhe hänen ”kauniille teokselleen, joka on voittanut yleisen ihailun”.[24]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston humanistinen kilta lakittaa patsaan vappuisin.

Patsas mainitaan Koskenniemen runossa Koulutie.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pohjois-Suomi, 18.9.1880, nro 74. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011.
  2. Pohjois-Suomi, 18.7.1877, nro 55. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  3. Pohjois-Suomi, 6.10.1877, nro 78. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  4. Pohjois-Suomi, 13.10.1877, nro 80. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  5. Pohjois-Suomi, 26.1.1878, nro 8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  6. Kaiku, 20.4.1878, nro 16. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  7. a b Pohjois-Suomi, 17.4.1878, nro 31. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  8. Pohjois-Suomi, 22.6.1878, nro 50. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  9. Kaiku, 29.6.1878, nro 26. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  10. Pohjois-Suomi, 7.12.1878, nro 98. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  11. a b Pohjois-Suomi, 21.12.1878, nro 102. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  12. Kaiku, 15.2.1879, nro 7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  13. a b Wiborgs Tidning, 13.5.1879, nro 56. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011. (ruotsiksi)
  14. a b Frans Michael Franzénin patsas, 1879 Julkiset ulkoveistokset. Oulun taidemuseo. Viitattu 17.3.2011.
  15. Oulun interiörejä.. Kaiku, 10.7.1880, nro 28, s. 1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011.
  16. Kaiku, 31.7.1880, nro 31. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011.
  17. Suomalainen Wirallinen Lehti, 1.7.1880, nro 76. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011.
  18. Suomalainen Wirallinen Lehti, 5.2.1881, nro 15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011.
  19. a b c d e Paljastustilaisuuksien tiedot: Pohjois-Suomi, 2.7.1881, nro 52, s. 1,2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011.
  20. Pohjois-Suomen toimittaja oli A.V. Ervasti
  21. Franzénsfesten i Uleåborg II. Morgonbladet, 8.7.1881, nro 153, s. 2,3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011. (ruotsiksi)
  22. Franzénsfesten i Uleåborg II. Morgonbladet, 8.7.1881, nro 153, s. 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2011. (ruotsiksi)
  23. Oulun vanha monumentaalikeskus ja Franzénin puisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuuriympäristöt RKY. 2009. Museovirasto. Viitattu 5.6.2011.
  24. Morgonbladet, 6.7.1881, nro 151, s. 2,3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2011. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]