Frank Nuovo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Frank Nuovo (s. 1961)[1] on yhdysvaltalainen muotoilija, joka toimi Nokian matkapuhelinten muotoilujohtajana 1995–2006 ja on siitä lähtien toiminut Nokian Nuovon aloitteesta perustaman luksuspuhelinmerkin Vertun taiteellisena johtajana oman Design Studio Nuovo -yrityksensä kautta.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Frank Nuovo harrasti rumpujen soittoja ja keikkaili jazz- ja fuusioyhtyeissä Kalifornian Montereyn alueella 11-vuotiaasta lähtien.[3] Vuonna 1983 Nuovo pääsi opiskelemaan muotoilua Pasadenan College of Designiin ja pääsi jo opiskeluaikana työhön Charles W. Pellyn perustamaan Designworks/USA-muotoilutoimistoon. Nykyisin BMW:n omistukseen kuuluvassa toimistossa Nuovo suunnitteli muun muassa terassikalusteita, ompelukoneita, lennonjohtajien työpisteitä ja autojen sisustuksia.[4][3]

Nuovo kertoo ajautuneensa matkapuhelimien pariin puolittain sattumalta, koska sattui joulun tienoilla 1989 olemaan yksin toimistossa, kun Nokiasta soitettiin ja pyydettiin Designworksiltä muotoiluapua.[3] Nuovon ensimmäisiä töitä Nokialle oli analoginen NMT-puhelinsarja Nokia 100,[4] joka syntyi yhteistyössä Andy Wongin kanssa.[5] Yksi alkuaikojen merkittävimmistä tuotteista muotoilullisesti oli analoginen Nokia 232, jonka virtaviivainen muotoilu ja useat värivaihtoehdot loivat suuntaa yrityksen tuotteiden tyylille seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi.[6][7] Nuovo vastasi myös Nokian ensimmäisen kaupallisesti menestyneen GSM-puhelimen Nokia 2110:n muotoilusta vuonna 1992. Hän oli merkittävässä asemassa sen ajatuksen syntymisessä, että matkapuhelimista oli nopeasti tulossa samanlainen henkilökohtainen ”asuste” kuin esimerkiksi rannekello tai silmälasit.[3]

Vuonna 1995 Nuovo kutsuttiin Nokian muotoilujohtajaksi. Vuonna 1997 hän vastasi Nokia 5100- ja Nokia 6100- digitaalipuhelimista, jotka tarjosivat jykevän ja kestävän tuntuisen käyttökokemuksen ilman turhia liikkuvia osia, vastapainona etenkin Motorolan suosimille taittuville simpukkamalleille. Nuovo ja Nokia olivat myös edelläkävijöitä yhä suurempien näyttöruutujen käyttäjinä, mikä loi pohjaa tekstiviestien ja muun visuaalisen sisällön välittämiselle matkapuhelimitse.[3]

1990-luvun loppuvuosina Nuovo kehitti Nokialle hinnaston yläpäähän sijoittuvan 8800-mallisarjan, jonka tunnusmerkkinä oli teräksestä tai kromatusta metallista tehty liukukansi näppäimistön päällä. Yhdysvalloissa malli 8860 esiteltiin Emmy Awards 1998 -gaalan yhteydessä, jossa puhelimia jaettiin valikoiduille julkisuuden henkilöille. Nokia 8200 esiteltiin elektroniikkamessujen sijasta japanilaisen Kenzon muotinäytöksessä Pariisissa 1999.[3] ”Zippo-puhelimeksi” kutsuttu 8800-sarja sai useita muotoilupalkintoja ja palstatilaa muoti- ja lifestyle-alan lehdissä.[8]

Nuovon esimies Nokiassa, teknologiajohtaja Yrjö Neuvo, sanoi New York Timesissa 1999 arvostavansa Nuovon kykyä johtaa muotoilijaryhmiä. Nokian tärkein muotoiluosasto sijoitettiin Nuovon kotiseuduille Calabasasiin, Los Angelesin koillispuolelle, mutta muotoiluryhmiä toimi myös Suomessa, Tanskassa, Englannissa, Japanissa ja Kiinassa.[3][2]

2000-luvulla Nokian innovaatiojohtajana toiminut Juhani Risku sanoo, että Nuovolla oli tuoteryhmän nuoruuden takia suuri vapaus kokeilla hyvin erilaisia muotoja, kuten ”banaania”, ”uimapatjaa” ja ”huuliharppua”, tarvitsematta muodostaa laitteista mitään järjestelmällistä kokonaisuutta.[9]

2000-luvun puolivälissä Nuovo siirtyi Nokiasta Vertu-luksuspuhelinmerkin pariin, omien sanojensa mukaan muun muassa siksi ettei halunnut muuttaa Kaliforniasta Suomeen, jossa muotoilujohtajan olisi pitänyt muiden Nokian huippujohtajien kanssa olla päivittäin läsnä.[10] Hän kaipasi myös takaisin konkreettisen muotoilun pariin pelkistä johtajantehtävistä.[11] Vuonna 2012 Nuovo sanoi Wall Street Journalille olevansa surullinen, ettei hänen muotoilutiiminsä vuosia ennen Applen iPhonea esittelemä kosketusnäyttöinen älypuhelinkonsepti päässyt etenemään Nokian varovaisessa yrityskulttuurissa.[12]

Frank Nuovo on luennoinut muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa ja Milanon Domus-akatemiassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oxford Dictionary of Modern Design: Frank Nuovo, sivuston Answers.com mukaan
  2. a b Frank Nuovo, Design Studio Nuovo
  3. a b c d e f g Hafner, Katie: From Phone To Fashion, Nokia Style; A Designer Who Sets A Worldwide Standard For Technophiles. The New York Times, 9.12.1999. Artikkeli verkossa Viitattu 21.11.2013. englanti
  4. a b Michael Specter: The Phone Guy, How Nokia designed what may be the best-selling cellular products on earth 26.11.2001. The New Yorker. Viitattu 21.11.2013.
  5. Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia. 3: Globalisaatio, s. 82. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 9513733297.
  6. Nokia 232 Mobile Phone History -sivusto. Viitattu 21.11.2013.
  7. Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia. 3: Globalisaatio, s. 54, 82, 132. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 9513733297.
  8. Muistatko vielä tämän kapulan? 13.5.2011. Nokia Oyj, Nokia Ääni-blogi. Viitattu 29.12.2013.
  9. Juhani Risku: Mitä Nokiassa tapahtui, kun Frank Nuovon kunniallinen muotoilu katosi? 4.9. 2012. Kritiikkiblogi (Juhani Risku). Viitattu 21.11.2013.
  10. Levent Ozler: Frank Nuovo Interview 8.11.2007. Dexigner. Viitattu 21.11.2013.
  11. Amy Wallace: Crème de la Cell: Six-Figure Phones 17.4.2010. The New York Times. Viitattu 21.11.2013.
  12. Frank Nuovo: Nokialla oli eväät iPhoneen 19.7.2012. Taloussanomat / IT-Viikko. Viitattu 21.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]