Francon aika – näin sen koimme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Francon jälkeen - Alcantaran Perhe
Cuéntame cómo pasó
Tyyli draama, historia
Kestoaika 90 minuuttia
Pääosissa Imanol Arias
Ana Duato
Pablo Rivero
Irene Visedo
Ricardo Gómez
María Galiana
Alkuperämaa Espanjan lippu Espanja
Verkko Suomen lippu Suomi YLE Teema
Esitetty 13. syyskuuta 2001 –
Jaksoja 253 (2013)
Aiheesta muualla
IMDb

Francon jälkeenAlcantaran Perhe (esp. Cuéntame cómo pasó) (Espanjassa sarja tunnetaan lyhyesti nimellä Cuéntame) on espanjalainen sosio-historiallis-yhteiskunnallinen draamasarja. Espanjan yleisradio Televisión Española on esittänyt sarjaa vuodesta 2001 lähtien La1 kanavallaan. Ensiesitys Espanjassa oli 13. syyskuuta 2001. Suomessa YLE Teema aloitti ensimmäisen tuotantokauden esittämisen syksyllä 2007 ja keväällä 2008 siirryttiin toiseen tuotantokauteen.


Sarja kuvaa mikro- ja makrohistorian kautta Espanjan yhteiskunnan muuttumista vuosina 19681982. Pääosassa on madridilainen Alcántaran perhe. Entinen köyhä ja kuiva Espanja on 1960-luvulla vaurastunut huomattavasti, mikä näkyy yhteiskunnan yleiseurooppalaistumisena ja modernisoitumisena. Caudillo, generalissimo Francisco Franco on vanhentunut ja hänen Espanjan sisällissodan loppumisesta 1939 alkanut falangistinen valtakautensa alkaa olla jo lopuillaan.

Alcántaran perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Juoni ja tapahtumat mukailevat sarjan esitystahtia Suomessa

Alcántarat ovat alun perin köyhä pienviljelijäsuku, joka on kotoisin Albacetesta, Kastilia- La Manchasta. Paremman elämän toivossa, yleiseurooppalaisen rakennemuutoksen aikaan, jolloin muuttoliike suuntautui maaseuduilta kaupunkeihin, Alcántarat muuttivat Madridissa sijaitsevaan kuvitteelliseen San Genaron lähiöön, jonka asukkaat ovat kotoisin alun perin maaseudulta.

Yhteiskunnallisessa asemassa Alcántarat ovat alempaan keskiluokkaan kuuluvia "valkokaulustyöläisiä", jotka asemassaan kipuavat koko ajan enemmän keskiluokkaan.

Antonio (Imanol Arias)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonio Alcántara Barbadillo (s. 1926) on syntynyt kuvitteellisessa Sagrillasin kylässä, Albacetessa. Hänen isänsä ja veljensä kuolivat Espanjan sisällissodan aikana hänen ollessaan vielä lapsi. Näistä kokemuksista hän on omaksunut jyrkän kielteisen kantansa politiikkaan ja korostaa aina, että perheen elättäminen ja paremman elintason hankkiminen on paljon tärkeämpää kuin sekaantuminen politiikkaan. Espanjan hallintoon ja Francoon hän suhtautuu neutraalin kunnioittavasti. Nuorena miehenä hän muutti köyhästä kylästä tuoreen vaimonsa Mercedesin ja tämän äidin, anoppinsa Herminian kanssa Madridiin jättäen äitinsä kotikylään. Madridia ja kotikyläänsä pidemmäksi Antonio ei ole juurikaan mennyt lukuun ottamatta kahden vuoden armeijakomennusta Pohjois-Afrikassa 1940-luvun puolivälissä.

Antonio työskentelee aamupäivät maatalousministeriön vahtimestarina, myöhemmin ylivahtimestarina, ja iltapäivät Don Pablo Ramírez Sañudon kirjapainossa työnjohtajana. Rakennuttamisalalle laajentanut Don Pablo nostaa "oikeaksi kädekseen" kohonneen Antonion "Construcciones Nueva York" -rakennuttajayrityksensä myyntipäälliköksi. Antonio saa toimiston ja sihteerin sekä nimeensä etuliitteen "Don". Don Pablo lupaa hulppeampaa elämää: paljon uusia kodinkoneita, suurempaa asuntoa, auton, lomia Benidormissa ynnä muuta. Antonio ottaakin virkavapaata ministeriöstä ja perheen rahatilanne helpottuukin huomattavasti, kun Antonio saa jokaisesta myymästään asunnosta 10 000 pesetaa, ja joskus peräti 15 000 bonuksineen. Tosin myöhemmin Don Pablo alkaa jättää palkkioita maksamatta. (Espanja oli liittynyt 1959Bretton Woodsin järjestelmään, joka perustui kultakantaiseen Yhdysvaltain dollariin. 1967 70 pesetaa oli yksi dollari ja 168 pesetaa yksi punta. 10 000 pesetaa oli siten noin 143 dollaria tai noin 60 puntaa.)

Töiden jälkeen Antonio suuntaa kotikorttelinsa baariin, jota pitää hänen ystävänsä Tinín. Tässä baarissa hän monesti viettää aikaansa aina illallisen alkamiseen eli iltakymmeneen asti keskustellen ystäviensä kanssa muun muassa jalkapallosta, naisista, työstä, perheestä ja tekniikasta juoden viiniä ja olutta sekä syöden simpukoita ja oliiveja. Myös aikuistunut Toni viettää välillä aikaa baarissa isänsä seurana.

Antonio yritti myös toimia yksityisyrittäjänä ja osti kaveriporukkansa kanssa Don Pablon kirjapainoistaan poistaman Minerva-painokoneen. Painokoneen ostokin tapahtui uhkarohkeasti juuri ja juuri kasaan saadulla pääomalla. Eräässä kellarissa yhden Minerva-painokoneen varassa toiminut kirjapaino ehti hoitaa muun muassa erään supermarketin mainokset ja seurakunnan ilmoitukset, joista jälkimmäisellä ei pahemmin ollut varaa maksaa tilaustaan. Baarin kavereista koostunut porukka (Tinín, Desi, Cervan) alkoi vaatia voittoa ja lopulta omia osuuksiaan pois. Lisäksi Antonio oli palkannut ystävänsä Gregorion, joka oli saanut kommunistina potkut Don Pablon kirjapainosta. Gregorio alkoi vaatia maksamattomia palkkojaan ja uhkasi haastaa Antonion yrityksen oikeuteen. Lopulta Minervan myynnillä saatiin katetuksi kaikki velat ja maksamattomat osuudet. Pohjimmiltaan Antonio jäi hieman tappiolle yrityskokeilussaan. Myöhemmin hän toimii Nueva York -rakennusyrityksen toimitusjohtajana Don Pablon ja rahastonhoitaja Jorge Lastran kavaltaessa asiakkaiden varoja joutuen syytteeseen talousrikoksista. Lopulta Don Pablo pidätetään todisteiden ilmaantuessa.

Sarja kuvaa Antonion kautta espanjalaisen miehen aseman muuttumista yhteiskunnassa ja näin ollen hänen kauttaan käsitellään perinteistä macho-kulttuuria. Antonio ei pysty täysin sopeutumaan yhteiskunnan muutoksiin. Hänen mielestään asiat ovat pohjimmiltaan samanlailla kuin ennenkin. Antonion mukaan miehen velvollisuus on elättää perhe ja taata sille hyvät elinolot sekä olla lapsilleen rakastava isä, joka silti asettaa selvät rajat lapsilleen siitä miten voi käyttäytyä ja miten ei. Isä on perheen pää ja keskus, kun taas naisten tehtävä on vastata kodista ja sen hoidosta. Perheen sisäisiä konflikteja syntyy, kun perheen äiti Mercedes eli Merche haluaisi omaa taloudellista vapauttaan ja alkaa valmistaa vaatteita Simeon-tavaratalolle. Lopulta hän avaa oman vaateliikkeen kampaamon omistajattaren, ystävättärensä Nievesin kanssa. Antonio ei voi aluksi ymmärtää, miksi vaimo haluaa tehdä palkkatyötä ja kysyy, eikö hän muka pysty elättämään perhettä.

Antoniolla on läheiset suhteet lapsiinsa, mutta konfliktitilanteet syntyvät kahden eri sukupolven ajattelun törmätessä. Hän ei voi hyväksyä sitä, että yliopistolla marxilaisia vaikutteita omaksunut esikoispoikansa Toni ottaa osaa hallinnon vastaiseen vasemmistolaiseen opiskelijaliikkeeseen. Kun Tonin tyttöystävä Marta tulee raskaaksi, Antonio yrittää järjestää nämä väkisin naimisiin. Pahasti hän ottaa Tonin kanssa yhteen, kun tämä osoittaa, että Don Pablo on hankkinut korruption avulla rakennusluvan lasten leikkiaukiolle. Rakentaminen keskeytyy ja Don Pablo syyttää siitä Antoniota, joka taas syyttää Tonia. Antonio ei myöskään ymmärrä, miksi Toni yrittää pakoilla asepalvelustaan, vaikka se tekee poikasesta todellisen miehen. Antonio kun on vielä kaiken lisäksi poikansa palvelusta helpottaakseen järjestänyt Don Pablon kautta Tonin eversti Ramirez Sañudon ensimmäiseksi avustajaksi.

Ainoan tyttärensä Inésin kanssa Antonio ottaa yhteen, kun tämä Lontoon matkallaan rakastuu hipahtavaan englantilaiseen Mikeen ja jää tämän luokse useammaksi viikoksi. Inés tulee lopulta takaisin Espanjaan, mutta on pukeutunut paljastavaan minihameeseen, mitä Antonion on vaikea sulattaa. Hänellä on myös sulattelemista siinä, kun englantilainen Mike tulee Espanjaan Alcantároiden luo, muttei osoita aikomustakaan luoda perinteistä seurustelusuhdetta Inésin kanssa. Mike on muutenkin täysin outo lintu San Genarossa, varsinkaan kun pitkään kärjistyneen Gibraltarin kriisin takia espanjalaiset suhtautuvat enemmän tai vähemmän vastenmielisesti kaikkeen englantilaiseen. Antonion mielestä Inésin oli hyvä jo löytää sulhanen ja mennä naimisiin. Kaikesta huolimatta espanjalaisen temperamenttinen Antonio ei kuitenkaan halua vahingoittaa välejään lapsiinsa ja antaa heidän tehdä omat valintansa, vaikka ne eivät häntä miellyttäisikään.

Loppuvuodesta 1969 Antonio perustaa rakennusyhtiö New Yorkin Don Pablon kanssa, mutta vuonna 1970 yhtiö menee konkurssiin ja Antonion vihreä Seat 600 auto sotketaan vihaisten asiakkaiden toimesta.

Antonio työskentelee vuoden ministeriössä, mutta sitten alkaa painamaan erottiikka- ja sanomalehtiä. Antonio ostaa uuden Seatin, mutta kahden vuoden päästä kyllästyy siihen ja ostaa Citroën GS:n vaimolleeen ja itselleen Mercedes-Benzin.

Antonio on pääjohtaja ja saa vuonna 1976 ilmaisen lomamatkan Gran Canarialle. Matkalle tulevat Antonio ja Mercedes sekä Desi vaimoineen.

Syksyllä 1977 Antonio ilmoittaa perheen asunnon myytäväksi ja ostaa perheelleen isomman ja modernimman asunnon eräästä toisesta kaupunginosasta. Vuonna 1978 Antonio lopettaa liikehommat ja lähtee mukaan politiikkaan, mies liittyy ehdokkaaksi Espanjan Keskustapuolueeseen, muttei tule valituksi Sagrillasin kunnanvaltuustoon. Tämän jälkeen Antoniolla menee huonosti.

Mercedes (Ana Duato)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercedes "Merche" Fernández de Alcántara (s. 1929) on Antonion Alcántaran vaimo. Hän meni nuorena naimisiin itseään hieman vanhemman kotikylän Antonion kanssa ja muutti miehensä sekä äitinsä kanssa Madridiin. Sarja kuvaa erityisesti ensimmäisissä jaksoissa Mercedesin kautta millainen oli naisen asema perinteisessä espanjalaisessa yhteiskunnassa Francon aikana. Nainen oli kodin henki, joka yhdessä äitinsä ja tyttärensä kanssa vastasi kodintöistä, kuten kaupassa käynnistä, ompelemisesta, pyykkäämisestä, siivoamisesta ja ennen kaikkea ruoanlaitosta. Mercedes herää aikaisin aamulla valmistaakseen perheelleen aamiaisen. Hän katsoo, että Carlos lähtee kouluun ja Toni yliopistolla sekä varmistaa, että Antonion solmio ja puku istuu hyvin. Ompelu- ja siivoustyöt alkavat muun perheen ollessa töissä tai koulussa. Iltapäivällä hän on vastassa välipaloineen kotona, kun nuorimmainen pikku-Carlos eli Carlitos tulee koulusta. Tämän jälkeen hän alkaa laittaa illallista, joka alkaa kymmeneltä, kun Antonio tulee kotiin Tinínin baarin kautta. Mercedes riisuu Antonian takin tämän tultua töistä ja kantaa hänelle sisätohvelit ja villatakin. Tytär Inés sen sijaan tuo savukkeet ja tupakansytyttimen Antonion istuttua sohvalle katsomaan televisiota.

Inés ymmärtää, että hänen äitinsä tavallaan on tyytyväinen asemaansa ja tehtäväänsä, mutta ihmettelee välillä miten tämä jaksaa jatkuvasti "passata" perheensä miehiä. Mercedeskin toisaalta haluaisi tehdä muutakin ja alkaa ottaa pikkuhiljaa enemmän taloudellista vapautta tekemällä aluksi farkkuja ja lopulta pukuja Simeon-tavaratalolle. Taitavana pukuompelijana Mercedes päättää perustaa oman pukuliikkeen ja ehdottaa tätä tyttärensä työantajalle kampaamonomistaja Nievesille. Nieves myy kampaamotarvikkeensa ja- laiteensa, sijoittaa rahat uuteen liikkeeseen, joka alkaa toimia nimellä Meyni kampaamon vanhoissa tiloissa. Liikkeen nimi tulee sanoista "Mercedes y Nieves" (Mercedes ja Nieves). Ystävysten mielestä nimi myös kuulostaa hieman englantilaistyyliseltä, kuten liikkeeseen töihin siirtyneet kampaamotyöntekijät Inés ja Pili ehdottivat.

Vuonna 1971 Mercedes synnyttää neljännen lapsen nimeltä Maria.

Mercedes hankkii vuonna 1971 ajokortin ja menee yliopistoon vuonna 1973. Vuonna 1975 Meyni-liike menee konkurssiin ja Mercedes perustaa Lolin ja Pilin kanssa Unisex-kampaamon. Mercedesistä on tullut moderni nainen alkaen käyttää farmarihousuja ja ajaa omalla autollaan sen jälkeen kun Antonio osti uuden auton.

Herminia (María Galiana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herminia (s. 1902) on myös kotoisin Sagrillasin kylästä. Hän kuuluu sodan kokeneeseen sukupolveen ja hänen sukuunsa on kuulunut surmansa saaneita tasavaltalaisia. Herminia ei suhtaudu nykyaikaistumiseen kriittisesti, vaan hänen mielestään monet keksinnöt, kuten e-pillerit olisivat saaneet olla jo hänen aikanaan. Uusiin keksintöihin hän suhtautuu ensin nuivasti, mutta lopulta omaksuu ne itselleen. Perinteisessä ajattelussaan hän on kuitenkin pitäytynyt. Francoon hän suhtautuu neutraalin kunnioittavasti ja pitää Caudillon hallintoa rauhan sekä hyvinvoinnin takeena. Herminia pelkää uutta sotaa, mikä näkyy hänen reaktionaan Pariisin vuoden 1968 opiskelijamellakoihin, eikä hän suostu kuvittelemaan aikaa ilman Francoa.

Herminia elää perinteiseen espanjalaiseen tyyliin lapsensa ja lastenlapsensa kanssa. Kotona hän auttaa tytärtään ja samalla kasvattavana isoäitinä. Kun Mercedes perustaa vaateliikkeen, Herminia siirtyy töihin sinne. Tosin koko ajan hän pelkää, että hänet siirretään kunnalliseen vanhainkotiin, kuten ystävättärensä Doña Valentina. 1960-luvun lopulla monet espanjalaisperheet eivät enää katsoneet velvollisuudekseen vastata vanhuksista.

Vuonna 1972 Herminia rakastuu saman ikäiseen Alfredo-herraan, joka onkin mukava vanha pappa ja Herminia haluaisi kovasti muuttaa Alfredon kanssa yhteen ja mennä naimisiin.

Toni (Pablo Rivero)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toni (Antonio) on (s. 1950) on perheen vanhin lapsi ja nimetty isänsä mukaan. Hän on menestynyt koulussa hyvin ja pääse lopulta opiskelemaan yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän on ensimmäinen koulutettu Alcántara. Pian yliopistolle tultuaan hän ihastuu ja lopulta rakastuu Marta-nimiseen tyttöön, joka toimii marxistiopiskelijajohtajana. Martan mukana Toni alkaa pyöriä vasemmistolaisissa opiskelijapiireissä ja osallistua politiikkaan vastoin isänsä neuvoja. Espanjan jyrkästi antikommunistinen hallinto pyrkii murskaamaan maahan muualta Keski-Euroopasta levinneen vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen. Lopulta Tonikin päätyy Turvallisuuspoliisin kirjoihin, eikä hänelle esimerkiksi myönnetä passia. Hän joutuu Martan kanssa lopulta myös pidätetyksi, mutta pääsee vapaaksi Antonion painostettua Martan isää Luis Altamiraa vaikuttamaan suhteillaan oikeusministeriin, jotta tämä käskisi Turvallisuuspoliisia vapauttamaan myös Antonion. Lopulta Tonille raskaaksi tullut Marta painostetaan lähtemään vaihto-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin.

Tonille tulee aikamoisena yllätyksenä, että hänen hallintoa vastustavan tyttöystävänsä isä onkin maatalousministeriön kansliapäällikkö, falangistineuvoston jäsen ja Francon metsästystoveri Luis Altamira.

Martan lähdön jälkeen edelleen vasemmistopiireissä pyörivä Toni saa palvelukseenastumismääräyksen. Hän ei haluaisi lähteä 18 kuukaudeksi "inttiin" (eli espanjaksi "la mili"), vaikka hänen isänsä on järjestänyt hänet Don Pablon kautta everstin ensimmäiseksi avustajaksi. Isä-Antonio ei taas tätä ymmärrä, koska hän oli aikanaan armeijassa kaksi vuotta.

Toni menee armeijaan ja hän joutuu lyhentämään hiuksiaan ja pulisonkejaan. Armeijan jälkeen vuonna 1971 Toni menee töihin yliopiston ohella rakennustyömaalle apumieheksi pappi-Eugenion kanssa, mutta lopettaa kun työtoveri Jacinto kuolee pudottuaan rakennustelineiltä ilman kypärää ja Toni pääsee toimittajan virkaan Pueblo-lehdessä. Toni rakastuu Mila-nimiseen valokuvaajaan ja he ovat parisuhteessa kunnes Toni tapaa Martan uudelleen junassa vuonna 1972. Marta ja Toni seurustelevat kunnes Toni saa tietää, että Marta on naimisissa fasistisen nuorukaisen kanssa. Marta eroaa pojasta vuonna 1974.

Vuonna 1973, jolloin Toni jakelee lentolehtisiä ystäviensä kanssa ympäri kaupunkia on vuosi, jona pääministeri Carrero Blanco kuoli. Vuonna 1973 Tonin hiukset ovat kasvaneet takaisin.

Toni saa viikon työkomennuksen Portugaliin vuonna 1974, jollin Portugalissa on sosialistinen vallankaappaus. Toni lähtee innolla reportaasimatkalle ja ihastuu portugalilaiseen freelancer-toimittajaan, mutta jättää hänet palatessaan Madridiin.

Vuonna 1975 Toni siirtyy työskentelemään isänsä eroottisen aikakauslehden toimitukseen. Siellä hän rakastuu Juana-nimiseen valokuvaajaan ja muuttaa yhteen hänen kanssaan. Vuonna 1978 Toni ja Juana eroavat ja Toni ryhtyy juristiksi.

Inés (Irene Visedo)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inés (s. 1948) on perheen lapsista ensimmäinen. Aluksi hän seurusteli Galerías Preciados-tavaratalossa työskennelleen Jèsusin kanssa, mutta pisti suhteen poikki, koska ei halunnut vakiintua heti morsiameksi ja pian nuoreksi kotiäidiksi perinteiseen espanjalaiseen tyyliin. Hän on pakollisen koulun jälkeen joutunut menemään jo nuorena teinityttönä töihin. Hän työskenteli Nievesin kampaamossa ystävättärensä Pilin kanssa aina siihen asti, kunnes kumpikin siirtyi Meyni-vaateliikkeeseen töihin.

Inés lähtee Nievesin kanssa Lontooseen, jossa hän tapaa englantilaisen hippi-vaikutteita omaksuneen Miken, johon rakastuu. Hän jää Miken luo Lontooseen erääseen kommuuniin useaksi viikoksi aiheuttaen kotipuolessa melkoisen kriisin. Lopulta hän tulee takaisin Espanjaan aiheuttaen Lontoon muotivaatteilla kohua lähiönsä kaduilla. Lopulta Miken kanssa menee poikki, kun tällä on Inésille liian liberaali käsitys parisuhteesta.

Alkuvuodesta 1970 Inés ryhtyy näyttelemään teatterissa ja rakastuu keski-ikäiseen Diego Barriosiin, mutta eroaa kuitenkin teatterista ja Diegosta, tavatessaan Miken uudelleen vuonna 1971 kotikulmillaan ja Mike on kasvattanut pitemmän tukan ja parran. Ines ja Mike muuttavat yhdessä puoleksi vuodeksi Ibizalle hippikommuuniin, mutta lopulta Inés kyllästyy hippiliikkeeseen ja muuttaa takaisin Madridiin entisen työtoverinsa Pilin luo ja rakastuu nuoreen pappi-Eugenioon, joka menettää virkansa pappina, koska on parisuhteessa Inésin kanssa. Inés ja Eugenio muuttavat yhteen, mutta Inés joutuu hetkeksi vankilaan kommunististen aatteidensa vuoksi vuonna 1973, mutta sitten Inés ja Eugenio päättävät muuttaa Pariisiin ja Inés synnyttää poikavauvan, joka saa nimekseen Oriol. Vuonna 1975 pari eroaa. Inés lähtee Argentiinaan ja tulee takaisin Espanjaan poikansa Oriolin ja uuden poikaystävänsä Jaimen kanssa. Inés ajautuu heroiiniriippuvuuteen vuonna 1978.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]