Francesco Fareri

Francesco Fareri (s. 15. huhtikuuta 1978) on italialainen kitaristi, jonka soittotyyli on muodostunut lähes käsitteeksi kitaristien keskuudessa nopeutensa ja teknisen osaamisensa vuoksi. Hänen musiikkinsa keskittyy tilutukseen melodioiden sijaan.

Fareri aloitti kitaran soiton 17-vuotiaana ystävänsä opetuksessa, mutta siirtyi puolen vuoden jälkeen itseopiskelijaksi. Hänellä on ollut vaikeuksia löytää samanlaisesta musiikista pitäviä ihmisiä ja hän soittaakin levyillään kaikki soittimet itse. Fareri mainitsee suurimmiksi vaikuttajikseen Al Di Meolan, Steve Vain, John Petruccin ja Michael Romeon.

Fareri on saanut kohtaansa myös paljon arvostelua muusikoilta. Monien mielestä näin nopeasta soitosta puuttuu kitaransoiton tärkein asia, tunne. Myös ns. "nintendosäröä" (paljon säröä, jonka vuoksi nopeasti soitettuna yksittäiset äänet kuulostavat Nintendo -pelikoneen piippauksilta) on haukuttu.

Soololevyt

• Suspension (2001)
• Forbidden Dimension (2005)
• Secrets Within (2007)
• Mechanism Reloaded (2013)

Opetusmateriaali

• Arpeggios (2002)
• High Shred Techs (2003)
• Intense Guitar Playing (2004)

Vierailut

• Vitalij Kuprij: Forward and Beyond (2004)
• Citriniti/Fabrizio Leo: Between the Music and Latitude (2005)
• Cyril Lepizzera: Eternity (2005)
• Pablo G. Soler: Higher (2006)
• Virtual Mind: Shattered Silence (2011)
• Takayoshi Ohmura: Devils in the Dark (2012)
• Dragonhammer: The X Experiment (2013)
• Enfarce: Superhero Diaries - Part I (2014)