Francesco Araja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Francesco Araja

Francesco Araja (ven. Франческо Арайя, 25. kesäkuuta 1709 – 1767 tai 1770) oli italialainen säveltäjä, joka asui ja työskenteli 25 vuoden ajan Venäjällä. Hän sävelsi Venäjän hoville useita oopperoita, joista tunnetuin on ensimmäisenä venäjänkielisenä oopperana pidetty Tsefal i Prokris (1755).

Araja syntyi ja sai musiikillisen opetuksensa Napolissa. Hänen varhaisimmat oopperansa tuotettiin teattereissa Napolissa, Firenzessä, Roomassa, Milanossa ja Venetsiassa. Hänet kutsuttiin vuonna 1735 Pietariin, jossa hän toimi maestro di cappellana ensin keisarinna Annalle, sitten Elisabetille. Hänen oopperansa La Forza dell'amore e dell'odio oli ensimmäinen Venäjällä esitetty ooppeera.

Useimmat Arajan Venäjän-vuosina säveltämät oopperat oli tehty italiankielisiin librettoihin, jotka kylläkin käännettiin yleisölle myös venäjäksi. Aleksandr Sumarokovin libretto Tsefal i Prokrisiin (Céphale et Procris) oli alun perinkin venäjänkielinen. Tsefal i Prokris ehti saada myös jatkoa ennen Arajan paluuta Italiaan vuonna 1759. Toinen merkittävä ooppera oli venäläiseen kylään sijoittunut L'asilo della pace. Hän oli läsnä Pietari III:n kruunajaisissa 1762, mutta lähti maasta, kun Pietari murhattiin.

Arajan viimeisiksi teoksiksi jäivät oratorio La Nativita di Gesu ja ooppera La Cimotea. Hän kuoli Bolognassa joko vuonna 1767 tai 1770.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lo matremmonejo pe' mennetta (Napoli, 1729)
  • Berenice (Firenze, 1730)
  • Ciro riconosciuto (Rooma, 1731)
  • Il Cleomene (Rooma, 1731)
  • L'amor regnante (Rooma, 1731)
  • Semiramide riconosciuta (Napoli, 1731)
  • La forza dell'amore e dell'odio (Milano, 1734; Pietari, 1736 nimellä Sila ljubvi i nenavisti)
  • Lucio Vero (Venetsia, 1735)
  • Il finto Nino, overo La Semiramide riconosciuta (Pietari, 1737)
  • Artaserse (Pietari, 1738)
  • Seleuco (Moskova, 1744)
  • Scipione (Pietari, 1745)
  • Mitridate (Pietari, 1747)
  • L'asilo della pace (Pietari, 1748)
  • Bellerofonte (Pietari, 1750)
  • Eudossa incoronata, o sia Teodosio II (Pietari, 1751)
  • Tsefal i Prokris (Pietari, 1755)
  • Amor prigioniero (Oranienbaum, 1755)
  • Alessandro nell'Indie (Pietari, 1755; Oranienbaum, 1759)
  • Iphigenia in Tauride (Moskova, 1758)
  • La Cimotea

Oratoriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • S. Andrea Corsini (Rooma, 1731)
  • La Nativita di Gesu

Kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La gara, dell'amore e dello zelo (Pietari, 1736)
  • L'asilo della pace (Pietari, 1748)
  • La corona d'Alessandro Magno (Pietari, 1750)
  • Amor prigionero (Oranienbaum, 1755)
  • Junon secourable lucine (Pietari, 1757)
  • Urania vaticitante (Pietari, 1757)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia D-duuri jousille
  • Sonaatteja jne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Longley, David: Imperial Russia 1689–1917, s. 328. Longman, 2000. ISBN 0-582-31990-0.