Françoise Sagan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Françoise Sagan (21. kesäkuuta 1935 Cajarc, Ranska24. syyskuuta 2004 Honfleur, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, alkuperäiseltä nimeltään Françoise Quoirez. Hänen kirjailijanimensä on peräisin Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä.[1] Sagan kirjoitti romaaneja, novelleja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia, joista monet ovat romanttisia tarinoita keskiluokan ihmisistä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla Sagan harrasti muodikkaasti nopeita urheiluautoja, asui Pariisissa Seinen vasemmalla rannalla ja vietti aikaansa Juliette Grécon, Jean-Paul Sartren ja muiden kulttuurihenkilöiden seurassa. Alkoholi, tupakka, uhkapeli ja huumeet kuuluivat noiden seurapiirien elämään. Lehdistössä häntä pidettiin naispuolisena James Deanina ja myöhemmin "viimeisenä eksistentialistina" ja "kurittomuuden ikonina".[2]

Saganin kaksi avioliittoa päättyivät avioeroon. Hänellä on yksi poika. Sagan oli usein skandaalin silmässä muun muassa useiden liikenneonnettomuuksiensa ja huumeiden käyttönsä vuoksi. Hänet yhdistettiin myös talousrikoksiin (Elf-skandaali).[1][2]

Sagan kuoli 69-vuotiaana keuhkoveritulppaan pitkään sairastettuaan ja omaisuutensa menettäneenä. Muistosanoissaan Ranskan presidentti Jacques Chirac totesi: "Menetimme yhden parhaista ja herkimmistä kirjailijoistamme."[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisteoksensa, romaanin Tervetuloa ikävä, Sagan julkaisi vain 18-vuotiaana vuonna 1954. Hän oli aloittanut teoksen kirjoittamisen kesäkuussa 1953, ja sen sanotaan valmistuneen seitsemässä viikossa. Romaanin päähenkilö on kertojaminä, 17-vuotias Cécile, josta kehkeytyy ensimmäinen Saganin luomista elämään pettyneiden teini-ikäisten vertauskuvista, hiukan J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa -romaanin päähenkilön tapaan. Tervetuloa ikävä oli suunnaton menestys Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Sagan on tunnettu monista lausahduksistaan. "Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin linja-autossa" on kuuluimpia Sagan-sitaatteja.

Vaikka Saganin tuotanto usein leimataan viihteelliseksi, moni feministinen kriitikko on pitänyt varsinkin varhaisia teoksia naisen roolia ansiokkaasti laventavina.

Sagan kirjoitti kaikkiaan yli 40 teosta. Niitä on käännetty yli 20 kielelle, ja niiden pohjalta on tehty elokuvia. Tunnetuin lienee Otto Premingerin Yhdysvalloissa ohjaama Tervetuloa ikävä -sovitus vuodelta 1957, pääosassa Jean Seberg. Saganista on myös kirjoitettu monia tutkimuksia ja elämäkertoja.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaneja:

  • Tervetuloa ikävä (Bonjour tristesse, 1954; suom. Lea Karvonen, 1955).
  • Muuan hymy (Un certain sourire, 1956; suom. Satu Waltari, 1956).
  • Varjoa vajaat (Dans un mois, dans un an, 1957).
  • Pidättekö Brahmsista? (Aimez-vous Brahms?, 1959; suom. 1959).
  • Ihmeelliset pilvet (Les Merveilleux Nuages, 1961).
  • Toxique (1964).
  • Tappion hetki (La Chamade, 1965).
  • Sydämen vartija (Le Garde du cœur, 1968).
  • Palanen aurinkoa vedessä (Un peu de soleil dans l’eau froide, 1969).
  • Muistelmia sielussa (Des bleus à l’âme, 1972).
  • Vieraat kasvot (Un profil perdu, 1974).
  • Réponses (1975).
  • Sekainen vuode (Le Lit défait, 1977).
  • Rakastaja (Le Chien couchant, 1980; suom. Sulamit Hirvas, 1982).
  • Tervetuloa hellyys (La Femme fardée, 1981; suom. 1983).
  • Myrskyn silmässä (Un orage immobile, 1983; suom. 1984).
  • Avec mon meilleur souvenir (1984).
  • La Maison de Raquel Vega (1985).
  • ...Et toute ma sympathie (1993).
  • Chagrin de passage (1994).
  • Le Miroir égaré (1996).
  • Derrière l’épaule (elämäkerta, 1998).

Näytelmiä:

  • Linna Ruotsissa (Château en Suède, 1960).
  • Les Violons parfois (1961).
  • L’Excès contraire (1987).

Elokuvakäsikirjoituksia:

  • Landru (1963; ohjaaja Claude Chabrol).
  • Les Fougères bleues (1977; pohjana Saganin oma novelli "Les Fougères bleues").

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Françoise Sagan (1935-2004) - pseudonym of Françoise Quoirez Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  2. a b Muistokirjoitus Timo Hämäläinen, Helsingin sanomat