Françoise Hardy
| Françoise Hardy | |
|---|---|
.jpg) Hardy joulukuussa 1969 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, kirjoittaja |
| Puoliso | Jacques Dutronc ( 1981) |
| Muusikko | |
| Laulukielet | ranska, englanti, italia, espanja, saksa |
| Aktiivisena | 1962– |
| Tyylilajit | pop, chanson, yé-yé |
| Levy-yhtiöt | Vogue, Sonopresse, Warner Bros., EMI, Virgin |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Françoise Madeleine Hardy (s. 17. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska) on ranskalainen laulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja malli. Hän on laulanut ranskan ohella myös englanniksi, italiaksi, espanjaksi ja saksaksi. 1960-luvun alussa käynnistyneen musiikkiuransa rinnalla Hardy aloitti menestyksekkään malliuran tuolloisen poikaystävänsä valokuvaaja Jean-Marie Périerin tuella. Hardy saavutti mallin urallaan ajattoman ja arvostetun tyyli-ikonin aseman. Hardy on näytellyt muun muassa elokuvissa Grand Prix (1966) ja Kuula sydämessä (1966).
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Françoise Hardy syntyi Pariisissa ja eli lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa kaupungin 9. arrondissementissa. Hänellä on yksi nuorempi sisar, Michelle. Perheen vanhemmat elivät erillään ja isä ei ollut juurikaan tekemisissä perheen kanssa tai auttanut taloudellisesti. Hardy sai ensimmäisen kitaransa 16-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ja myös hyvän koulumenestyksen ansiosta. Hän alkoi hyvin pian tehdä omia kappaleitaan ja käydä koe-esiintymisissä.[1]
Hardy solmi levytyssopimuksen Disques Voguen kanssa marraskuussa 1961 ja julkaisi esikoissinglensä ”Oh oh chéri” vuonna 1962. B-puolen laulu ”Tous les garçons et les filles” oli huikea menestys, ja levyä myytiin lopulta yli kaksi miljoonaa kappaletta.[2] Laulut julkaistiin samana vuonna myös EP-levyllä. Hardyn ensimmäinen LP, hittikappaleen mukaan nimetty Tous les garçons et les filles julkaistiin myös vuonna 1962. Vuonna 1963 Hardy edusti Eurovision laulukilpailussa Monacoa ja sijoittui viidenneksi laululla ”L’amour s’en va”. Samana vuonna hän sai Académie Charles-Cros’n Grand Prix du Disque -palkinnon.
Hardysta tuli 1960-luvulla nopeasti yé-yé-tyylin johtava ja näkyvin hahmo ja samalla ranskalaisen musiikin eturivin tähti ja maan musiikkiviennin ykkösnimi. Hardy saavutti nopeasti lukuisia nimekkäitä ihalijoita kuten Bob Dylan, Miles Davis, Mick Jagger, David Bowie, Brian Jones, George Harrison, Keith Richards, Paul McCartney ja John Lennon.[3][4]
Vuonna 2012 Hardy juhli 50-vuotista taiteilijauraansa julkaisemalla 27. studioalbuminsa L’Amour fou. Vuonna 2018 julkaistiin Hardyn uusin albumi nimeltään Personne d’autre.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Françoise Hardy avioitui pitkäaikaisen miesystävänsä Jacques Dutroncin kanssa 30. maaliskuuta vuonna 1981.[5] Parilla oli jo entuudestaan poika Thomas, joka syntyi vuonna 1973.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tous les garçons et les filles (1962); USA:ssa nimellä The ”Yeh-Yeh” Girl from Paris! (1965)
- Le premier bonheur du jour (1963)
- Françoise Hardy canta per voi in italiano (1963)
- Mon amie la rose (1964)
- In Deutschland (1965)
- L’Amitié (1965)
- Françoise Hardy Sings in English (1966)
- La maison où j’ai grandi (1966)
- Ma jeunesse fout le camp... (1967)
- En anglais (1968)
- Comment te dire adieu (1968)
- One-Nine-Seven-Zero (1969)
- Träume (1970)
- Soleil (1970)
- La question (1971)
- 4th English Album (1971)
- Et si je m’en vais avant toi (1972)
- Message personnel (1973)
- Entr’acte (1974)
- Star (1977)
- J’écoute de la musique saoûle (1978)
- Gin Tonic (1980)
- À suivre (1981)
- Quelqu’un qui s’en va (1982)
- Décalages (1988)
- Le danger (1996)
- Clair-obscur (2000)
- Tant de belles choses (2004)
- (Parenthèses...) (2006)
- La pluie sans parapluie (2010)
- L’Amour fou (2012)
- Personne d’autre (2018)
Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Françoise (1970)
- Françoise in Italian (1970)
- Frag’ Den Abenwind (2001)
- Midnight Blues: Paris, London, 1968-72 (2013)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/euroopantaivaanalla?OpenDocument&pageid=Content155929CD84D (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Belle star The Independent. 5.2.2005. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Françoise Hardy IMDb. Viitattu 8.12.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hardy, Françoise: The Despair of Monkeys and Other Trifles: Françoise Hardyn omaelämäkerta. Englanninkielinen käännös Jon E. Graham, Yhdysvallat, Feral House, 2018. (Alkuperäinen teos: Le Désespoir des singes... et autres bagatelles. Ranska, Éditions Robert Laffont, 2008)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Françoise Hardy Wikimedia Commonsissa
- Viralliset sivut (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||
