Fotodiodi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fotodiodi

Fotodiodi on valolle herkkä diodi, joka muuntaa valon sähköiseksi signaaliksi.[1] Pimeässä se toimii tavallisen diodin tapaan, mutta valon vaikutuksesta johtaa myös estosuuntaisena.

Estosuuntaan esijännitetyn puolijohdediodin pn-liitosrajapinta on tyhjä varauksenkuljettajista. Niinpä diodin läpi ei juuri kulje virtaa. Jos tähän puolijohteen tyhjennysalueeseen tulee valokvantti, joka absorboituu ja käyttää energiansa elektronin nostamiseen valenssivyöltä johtavuusvyöhön, syntyy vapaa varauksenkuljettaja, joka aiheuttaa sähkövirran diodin läpi. Näin diodin vuotovirta on suoraan verrannollinen valon fotonivuohon (intensiteettiin).

Jos diodin yli ei ole esijännitettä, synnyttävät valon generoimat varauksenkuljettajat diodin napoihin jännitteen. Diodin p-puoli (anodi) on positiivinen napa. Tällä tavoin käytettyä diodia kutsutaan myös valokennoksi tai aurinkoparistoksi.

Kaikki PN-liitokset ovat luonnostaan herkkiä valon vaikutukselle, mutta fotodiodeissa on järjestetty valon esteetön pääsy puolijohdepinnalle pienen linssin kautta, joka keskittää valon rajapintaan.

Fotodiodeista käytetään myös nimitystä valodiodi, mutta tätä nimitystä käytetään toisinaan arkisesti myös LEDeistä eli hohtodiodeista.

Fotodiodeja voi käyttää esimerkiksi aistimaan valon heijastumia. Näin tehdäänkin ns. hipaisupainikkeissa, jotka huomaavat valon heijastuvan esimerkiksi sormesta, kun se tuodaan lähelle, tai optisissa palovaroittimissa.

Fotodiodin symboli sähköopissa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juha Aaltonen, Seppo Kousa & Jyrki Stor-Pellinen: Elektroniikan perusteet, s. 68. Limes ry, 1999. ISBN 9517451822.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.