Forever Changes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Forever Changes
Love
Studioalbumin Forever Changes kansikuva
CD-levyn kansikuva.
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  9.6.-25.9.1967
Sunset Sound Recorders,
Hollywood
 Julkaistu marraskuussa 1967,
uusintajulkaisu 1987,
remasteroitu ja laajennettu 2001
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Arthur Lee
 Tyylilaji Psykedeelinen rock, folk rock
 Kesto 42.05
 Levy-yhtiö Elektra
Listasijoitukset

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat #154
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta #24

Loven muut julkaisut
Da Capo
1967
Forever Changes
1967
Four Sail
1969

Forever Changes on losangelesilaisen Love-yhtyeen kolmas studioalbumi, "the third coming of LOVE", kuten sen julkaisua marraskuussa 1967 mainostettiin Sunset Stripillä.

Albumin julkaisi folk-musiikkiin erikoistunut Elektra Records tunnuksella EKS-74013. Tätä käytännössä akustista levyä pidetään Loven parhaana. Se on sijoittunut hyvin äänestettäessä kaikkien aikojen parhaista albumeista sellaisissa lehdissä kuin Rolling Stone, Mojo ja Q.

Levyn on tuottanut Arthur Lee apunaan Bruce Botnick, joka on myös toiminut äänittäjänä. Tuotannon ohjaajana on ollut Elektran johtaja Jac Holzman. Alun perin tuottajaksi oli kaavailtu Neil Youngia, ja tämän lyhytaikainen mukanaolo näkyy ehkä kappaleen "The Daily Planet" sovituksessa.

Levy on äänitetty Hollywoodissa Sunset Sound Recorders -studiossa vuonna 1967. Äänityspäivät olivat kesäkuun 9., 10. ja 12., elokuun 11. ja 12. sekä syyskuun 10., 21. ja 25. Äänityksissä oli mukana myös L.A. Philharmonic Orchestran jäseniä.

Alkuperäisen levykannen on suunnitellut William S. Harvey ja kansitaiteilija on Bob Pepper. Takakannen valokuvan yhtyeestä on ottanut Ronnie Haran.

Yhtyeen ensilevyä oli jo myyty yli 100 000 kappaletta, ja menestys oli tuonut mukanaan henkilökohtaisia ongelmia. Esimerkiksi yhtyeen keulahahmon Arthur Leen päähän oli iskostunut ajatus varhaisesta kuolemasta eikä yhtye muutenkaan ollut keikkaillut vähään aikaan. Niinpä Botnick oli ensin suunnitellut, että yhtyeen lauluntekijät Arthur Lee ja Bryan MacLean tekevät albumin studiomuusikoiden kanssa. Muu yhtye oli kuitenkin seuraamassa ensimmäisten kappaleiden "The Daily Planet" ja "Andmoreagain" levytystä ja yhteishenki saatiin vielä toimimaan tämän albumin verran.

Yhtyeen sisäiset ongelmat ja epävakaa maailmanpoliittinen tilanne saivat aikaan sen, että kappaleiden sanoitukset olivat paikoitellen maailmanlopun tunnelmissa, kuten esimerkiksi kappaleessa "The Red Telephone", jonka nimi viittaa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien väliseen kuumaan linjaan.

Uudelleenjulkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levy on julkaistu uudelleen vuonna 1987 ja vuonna 2001 siitä on tehty remasteroitu ja laajennettu CD-versio. Tämän tuotantoyhtiö on Elektra Entertainment Group ja tuottajina ovat toimineet Andrew Sandoval ja Bill Inglot sekä vastaavana tuottajana Gary Stewart. Inglot on vastannut myös äänituotannosta. Remasteroinnin ovat tehneet Dan Hersch ja Inglot DigiPrep–studiossa.

Valmistusta ja markkinointia on hoitanut losangelesilainen Rhino Entertainment Company (www.rhino.com). Euroopassa levyä on valmistanut Saksassa Warner Music Manufacturing Europe.

Diskografiaa koskevat tiedot ovat Gary Petersonilta ja Sandovalilta ja muuta tutkimusta on tehnyt Daniel Goldmark. Projektin muita johtajia ovat olleet Shawn Amos ja Sheryl Farber. Lisensointia on hoitanut Wendi Cartwright ja projektiapulaisina ovat toimineet Amy Utstein ja Randy Perry.

Graafisesta suunnittelusta on vastannut Rachel Gutek ja valokuvia on saatu Ronnie Haranin lisäksi Michael Ochsilta (MichaelOchsArchives.com) ja Bryan MacLeanilta.

CD-levyn mukana on 24-sivuinen vihkonen. Siinä on Andrew Sandovalin saatesanat, joissa hän luonnehtii Loven musiikkia ääniraidaksi tai musiikilliseksi postikortiksi Los Angelesin katuelämästä. Albumin nimen mukaisesti yhtyeen musiikki on alati vaihtelevaa, kappaleiden rakenne on epätavallinen – niissä on esimerkiksi vähän toistoja.

Varsinaisen historiikin levystä on tehnyt Ben Edmonds Deep Research -yhtiöstä, ja siinä ääneen pääsevät Arthur Lee, Jac Holzman, Bryan MacLean, Bruce Botnick ja Ken Forssi.

Rhinon kiitoslistalla ovat Steve Poltorak, Mike Harrison, Mike Randle, David Housden, Bill Allerton, Mark Easter, Randy Poe, Elizabeth McKee, Doug Erb, Bill Small, Randy Poe ja Steve Hoffman.

Ben Edmondsin kiitoslistalla ovat Love-aiheista lehteä The Castle toimittava David Peter Housden sekä John Tobler, Harvey Kubernik, Barney Hoskyns, Kevin Delaney, Robert Dean Leslie ja Harold Bronson.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulut on kirjoittanut ja laulanut pääasiassa Arthur Lee ja ne on julkaissut Grass Root Music, BMI. Sovitukset on tehnyt Arthur Lee ja orkestroinnit David Angel.

Bryan MacLeanin tekemiä ja laulamia kappaleita ovat "Alone Again Or" ja "Old Man". Niiden sovituksesta ovat vastanneet MacLean ja Angel ja julkaisijayhtiö on Breadcrust, BMI.

Sivu 1

  1. Alone Again Or – 3:15
  2. A House Is Not a Motel – 3:25
  3. Andmoreagain – 3:15
  4. The Daily Planet – 3:25
  5. Old Man – 2:57
  6. The Red Telephone – 4:45

Sivu 2

  1. Maybe the People Would Be The Times or Between Clark and Hilldale – 3:30
  2. Live and Let Live – 5:24
  3. The Good Humor Man He Sees Everything Like This – 3:00
  4. Bummer in the Summer – 2:20
  5. You Set the Scene – 6:49

Uudelleenjulkaisun bonus-raidat

12. Hummingbirds (Demo)
13. Wonder People (I Do Wonder) (Outtake)
14. Alone Again Or (Alternate Mix)
15. You Set the Scene (Alternate Mix)
16. Your Mind and We Belong Together (Tracking Sessions Highlights)
17. Your Mind and We Belong Together
18. Laughing Stock

"Hummingbirds" (Demo) on varhainen versio kappaleesta "The Good Humor Man He Sees Everything Like This" ja se on aikaisemmin julkaisematon. Tuottajana on ollut Jac Holzman. Äänittäjät eivät ole tiedossa. Kappale on äänitetty 17. kesäkuuta 1966 Sunset Sound Recorders –studiossa Hollywoodissa.

Kappaleet "Wonder People (I Do Wonder)" (Outtake), "Alone Again Or" (Alternate Mix) ja "You Set the Scene" (Alternate Mix) ovat aikaisemmin aikaisemmin julkaisemattomia. Ne on äänitetty samassa yhteydessä kuin albumin aikaisemmin julkaistut kappaleet.

Kappale "Your Mind and We Belong Together" (Tracking Sessions Highlights) on aikaisemmin julkaisematon. Se on äänitetty samassa yhteydessä kuin samanniminen singleversio.

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta huhtikuussa 1968 julkaistu editoitu single "Alone Again Or" / "A House Is Not a Motel" (Elektra EK-45629) oli Yhdysvaltain pop-listalla sijalla #123. Singlen uusintapainos (Elektra EK-45700) oli listasijalla #99 elokuussa 1970, kun Elektra julkaisi kokoelma-albumin Love Revisited.

Vuoden 2001 uudelleenjulkaisun viimeiset kappaleet ovat peräisin singleltä "Your Mind and We Belong Together" / "Laughing Stock" (Elektra EK-45633) kesäkuulta 1968. Single jäi tämän kokoonpanon viimeiseksi. Singlen on tuottanut Arthur Lee ja äänittänyt John Haeny 30. tammikuuta 1968 Sunset Sound Recorders –studiossa.

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Love

Kappaleilla "Andmoreagain" ja "The Daily Planet"

Jousisektio

  • Robert Barene, Arnold Belnick, James Getzoff, Marshall Sosson ja Darrel Terwilliger – viulu
  • Norman Botnick – alttoviulu
  • Jesse Ehrlich – sello
  • Chuck Berghofer – kontrabasso

Torvisektio

  • Bud Brisbois, Roy Caton ja Ollie Mitchell – trumpetti
  • Richard Leith – vetopasuuna

David Angel on tehnyt orkestroinnin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Love CD Forever Changes (Remastered & Expanded) (Elektra 8122-73537-2, 2001)
Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.