Fonninpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fonninpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Sardinia Sardinia, Italia
Määrä Suomessa ei yhtään
Alkuperäinen käyttö laumanvartija, vahtikoira
Nykyinen käyttö laumanvartija, vahtikoira
Muita nimityksiä Pastore Fonnese, Cane di Fonni, Cane de Fonne, Mastino di Fonni, Mastino Fonnese, Mastino Sardesco, Pastore Sardesco, 'ane 'e Accappiu, Cani Fonnesu Antigu, Cani Sardu Antigu, Fonnese Mastiff, Sardinian Mastiff
FCI-luokitus ei
ENCI ryhmä 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat;
alaryhmä 2.1.2 Vuoristokoirat[1]
Ulkonäkö
Paino uros 29-35 kg, narttu 25-30 kg
Säkäkorkeus uros 56-60 cm, narttu 52-56 cm
Väritys musta, tuhkanharmaa, brindle ja kullankeltainen

Fonninpaimenkoira (Pastore Fonnese) on puolipitkäkarvainen italialainen koirarotu, joka muistuttaa pitkäkarvaisia espanjalaisia ja portugalilaisia paimenkoiria. Se on ketterä ja ahkera työkoira, mutta myös erittäin reviiritietoinen ja vieraita kohtaan aggressiivinen. FCI ei ole tunnustanut sitä viralliseksi roduksi, mutta se on Italian Kennelliiton Ente Nazionale della Cinofilia Italiana:n hyväksymä ja rekisteröimä.[1]

Rotumääritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperämaa: Italia - Sardinian alue, yleinen suuressa osassa saarta.

Käyttötarkoitus: Erinomainen vahtikoira ja laumanvartija.

FCI-luokitus: Ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset koirat, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat.

Yleisvaikutelma[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikokoinen koira. Keskivahvan rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi.

Käyttäytyminen ja luonne: Työkoira, joka ei koskaan osoita aggressiota niitä eläimiä kohtaan joista sen on määrä pitää huolta. Kuitenkin tarpeen vaatiessa hyvä ja puolustushalukas laumanvartija mahdollisia petoja - kuten kettuja tai villikoiria - vastaan. Maalaiskoiran tausta on tehnyt siitä uskollisen ja luotettavan kumppanin. Omistajan tulee tuntea koiran ominaisuudet hyvin ja osata arvostaa sen alkukantaista, karskia maatiaisluonnetta, älykkyyttä, omanarvontuntoa ja voimakasta vartioviettiä. Lisäksi se vaatii runsaasti liikuntaa pysyäkseen fyysisesti ja henkisesti tasapainoisena.

Tärkeitä mittasuhteita: Rungon pituus 5-10 % säkäkorkeutta suurempi. Pään pituus kirsusta niskakyhmyyn lähes 38 % säkäkorkeudesta.

Pää[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskivahva kallo; selvästi erottuva niskakyhmy; leveä, lihaisa ja musta kirsu. Kallon pituus suhteutettuna kuonon pituuteen on 1:1.

Kallo: Hieman kaareutunut, samanpituinen poskikaarten kanssa. Poskikaaret selvästi erottuvat, poskiontelot eivät kovin korostuneet.

Kuono: Kuono voimakas, edestä katsoen neliömäinen, hieman kirsua kohden kapeneva. Kirsu leveä ja kuononselän kanssa yhdensuuntainen, sieraimet suuret ja avoimet. Huulet leveät, tiiviit ja hyvin pigmentoituneet. Hampaat valkoiset, hyvin kehittyneet ja linjanmyötäiset. Puutteeton hammasrivistö. Sekä tasapurenta että leikkaava purenta sallitaan.

Silmät: Soikeat, suuret, lähelle toisiaan asettuneet, meripihkanväriset (vaaleasta tummaan). Silmäluomet pigmentoituneet. Rotua kuvaava sanonta "apinannaama" (faccia da scimmia) johtuu selvästi erottuvista kulmakaarista. Erittäin intensiivinen katse on yksi rodun keskeisimmistä tuntomerkeistä: se on hieman surullinen, syvä ja "virallinen".

Korvat: Kolmionmuotoiset, riippuvat, 7-8 cm pitkät, poskien yläpuolelle yltävät. Koiran ollessa valppaana asettuvat erittäin tiiviisti poskia vasten.

Runko[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niska: Voimakas, kiinteä ja lihaksikas. Keskipitkä, noin 1/3 säkäkorkeudesta. Ei löysää kaulanahkaa. Säkä ja olkavarret liittyvät toisiinsa sopusointuisesti.

Rintakehä: Kohtuullisen leveä ja lihaksikas, leveys yhtäläinen kylkien leveyden kanssa. Rintalasta sijaitsee lapaluun ja olkalavan välisen kulman tasolla. Rinnanympärys kyynärlavoista mitattuna yli 25 % säkäkorkeudesta.

Ylälinja: Suora ja tasainen, säkä hieman korostunut.

Selkä: Leveä ja pitkä, 1/3 säkäkorkeudesta. Kyljet kohtuullisen leveät, kylkiluut hieman kaareutuvat.

Lantio: Vahva ja lihaksikas. Kaltevuus noin 15 astetta. Sulautuu sopusointuisesti yhteen selän kanssa.

Häntä: Ei kovin korkealle kiinnittynyt, juuri kinnernivelen yläpuolelle yltävä. Tyvestä leveä, paksu ja voimakas, kärkeä kohden asteittain kapeneva. Levossa pumpun kahvan muotoinen. Liikkeessä yltää hieman selkälinjan yläpuolelle, mutta koiran ei pidä koskaan kantaa sitä pystysuorassa. Jotkut pennut syntyvät hännättöminä tai töpöhäntäisinä, mutta pitkän hännän typistäminen on kielletty myös Italiassa.

Raajat[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eturaajat: Voimakkaat, kapeat ja suorat, edestä ja sivusta katsottuna kohtisuorat. Olkalavat kiinteät, lihaksikkaat ja tiiviisti rungonmyötäiset, olkavarret 110-120 asteen kulmassa. Kyynärlavat rungonmyötäiset. Kämmenluu melko pitkä, 10 asteen kulmassa. Kannukset tulee löytyä molemmista eturaajoista. Käpälät ovaalinmuotoiset, varpaat tiiviisti toisiaan myötäilevät, anturat mustat, kovat ja kestävät. Kynnet aina mustat ja kiinteät.

Takaraajat: Kiinteät, lihaksikkaat ja kohtisuorat, antavat vaikutelman voimasta ja ketteryydestä. Reidet suuret ja taipuneet, noin 75 asteen kulmassa. Reisiluun, sääriluun ja polvilumpion välinen kulmaus on noin 125-130 astetta. Sääret melko pitkät ja lihaksikkaat. Kintereet pitkät suhteessa säärten pituuteen ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset rungon keskikohdan kanssa. Kinnerkulma on noin 150 astetta. Käpälät tiiviit, anturat kovat ja pigmentoituneet. Kynnet voimakkaat, kiinteät ja mustat. Takakannukset tulee löytyä molemmista takaraajoista.

Liikkeet: Ketterät ja sulavat. Ravissa takaraajat liikkuvat vauhdikkaasti voimakkain työnnöin ja eturaajat maltillisemmin. Laukatessaan koira liikkuu erittäin ketterästi, ylittäen vauhdikkaasti karkean maaston jossa se normaalisti työskentelee.

Karvapeite[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahka: Paksu, hyvin pigmentoitunut, tiiviys vaihtelee rungon alueiden myötä. Ei löysää kaulanahkaa.

Karva: Vuohenkarvaa muistuttavaa, 5-7 cm pitkää. Pohjavilla pitkää, tiheää ja villavaa. Karvapeite on erityisen pitkä silmien ympärillä ja leuassa, johon se muodostaa parran, ja tavallista lyhyempi raajoissa ja kuonossa. Uroksilla karvapeite muodostaa kauluksen niskan ympärille. Rodusta on olemassa myös lyhytkarvainen versio.

Väri: Musta, tuhkanharmaa (eri sävyissään), kullankeltainen tai kullankeltainen tummin juovin (brindle).

Koko[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säkäkorkeus: Urokset 56-60 cm. Nartut 52-56 cm.

Paino: Urokset 29-35 kg. Nartut 25-30 kg.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fonninpaimenkoira on vanha sardinialainen laumanvartija, nimensä mukaisesti kotoisin Fonnin pikkukaupungista Nuoron maakunnasta. Brindlen värimuunnoksen uskotaan olevan muita vanhempi, ns. alkuperäinen väri.[2] Vuonna 1912 Italian armeija käytti fonninpaimenkoiria Libyan sodassa Sassarin prikaatissa vuosina 1911-12, ja ne on tunnettu jo pitkään sardinialaisten keskuudessa erinomaisina omaisuuden ja karjan vartijoina. Vaikka ENCI hyväksyi rodun virallisesti viimein vuonna 2013[1], on lyhytkarvainen muunnos ehtinyt jo harvinaistua huolestuttavan paljon.[2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Cane Fonnese. Agraria, 2013. Haettu 24.6.2013.
  2. a b c d e f g h i Rotumääritelmä. ENCI, 2013. Haettu 24.6.2013.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pastore Fonnese
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Razze italiane canine estinte