Finanssikriisi (2007–2009)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maailmanlaajuista pankki- ja rahoituskriisiä. Tähän liittyvää asuntomarkkinoiden lainakriisiä käsitellään artikkelissa Subprime-kriisi ja taloustaantumaa artikkelissa Taantuma (2008–2009).

Finanssikriisi kuvaa vuonna 2007 alkanutta maailmanlaajuista pankki- ja rahoituskriisiä. Kriisi alkoi Yhdysvalloista, jossa syynä olivat keskuspankin pitkään ylläpitämä matala korkotaso, maksukyvyttömien asiakkaiden holtiton asuntoluototus liittovaltion painostuksesta, asuntolainoille vuonna 1997 säädetyt veroedut[1], rahoituslaitosten valtava riskihalukkuus ja monikymmenkertaisella velkavivulla sijoittaminen, laajaksi paisuneen johdannaiskaupan läpinäkymättömyys, pankkivalvonnan vakavat puutteet ja lainsäädännön porsaanreiät.[2]

Subprime-kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finanssikriisin käynnisti asuntoluottojen subprime-kriisi, joka levisi nopeasti koko pankkisektorille. Yhdysvalloissa monet pankit ajautuivat vaikeuksiin, kun ne olivat jakaneet ihmisille holtittomastiselvennä niin sanottuja subprime-asuntoluottoja. Yhdysvaltain keskuspankki oli pitänyt korot vuosia historiallisen alhaisella tasolla (esim. 1,25 % vuonna 2003), mikä oli luonut osakkeiden ja etenkin asuntojen hintakuplaa. Lisäksi Yhdysvaltain hallitus ajoiselvennä luottolaitokset lainaamaan pääosin matalatuloisille. Tämä johti asuntolainoihin köyhille, joilla ei ollut edes 10 prosenttia asunnon hinnasta.

Finanssikriisin juuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Harakan kirja Luoton loppu korostaa, että subprime-kriisistä tuli finanssikriisi, koska asuntoluotoista tehtiin edelleenmyytäviä, nimellisarvoltaan monikymmenkertaisia johdannaisia kansainvälisille markkinoille. Asuntolainojen arvopaperistaminen otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1970-luvulla[3].

Liittovaltio piti korot erityisen matalina, mikä nosti asuntojen ja osakkeiden hintoja. Valtio myös painosti pankit lainaamaan erityisen paljon vähävaraisimmille ihmisille. Lisäksi puolivaltiolliset Freddie Mac ja Fannie Mae takasivat tai ostivat puolet asuntolainoista. Syntyi asuntokupla, hinnat paisuivat keinotekoisen korkeiksi. Vuonna 1997 säädetyt asuntolainojen veroedut paisuttivat kuplaa.[1][3]

Harakan mukaan tässä tuhansien miljardien arvoisessa johdannaiskaupassa sijoittajat pelasivat liian suurella velalla ja valtavilla riskeillä, joiden määrästä ei ollut likimääräistäkään tietoa. Riskin lauetessa tiedon puutteesta johtunut epävarmuus aiheutti paniikkia, joka pahensi jatkuvasti syöksykierrettä.

Pankit siirsivät luottoriskiä investointipankeille, jotka muodostivat asuntolainoista johdannaisia myydäkseen niitä eteenpäin sijoittajille. Hyvätuottoiset arvopaperit saivat yleensä luottoluokituslaitoksilta parhaat arvosanat, joten varovaisimmatkin sijoittajat, kuten eläkesäätiöt, innostuivat ostamaan niitä. Niinpä vuosikymmenen puolivälissä asuntoluottojohdannaisten kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti: niiden osuus amerikkalaisista joukkovelkamarkkinoista oli jo neljännes ja ylitti 4500 miljardin dollarin arvollaan jopa Yhdysvaltain valtion velkakirjasijoitusten määrän 2007.[4] Bear Stearns, Morgan Stanley ja Lehman Brothers sijoittivat omia varojaan yli 30-kertaisella velkavivulla näihin johdannaisiin.[5].

Asuntoluottovelkakirjat olivat merkittävin osa luottovelkakirjoja (Collateralized Debt Obligations, CDO), joiden markkinat saattoivat kasvaa siksi, että luottotappioiden varalle oli otettavissa "vakuutus" (Credit Default Swap, CDS). Maailmalla liikkeellelaskettujen luottojohdannaisten määrä 12-kertaistui 2004-2007, kaikkiaan 5100 miljardiin dollariin. 90 prosenttia niistä oli CDS-sopimuksia, joita ei kolme vuotta aiemmin edes tunnettu.[6] Useat riskirahastot myivät CDS-sopimuksia, mutta merkittävin yksittäinen CDS-vakuuttaja oli amerikkalainen vakuutusjätti AIG, jolle kertyi vastuita 400 miljardin dollarin edestä.[7]

Subprime-kriisi muuttui finanssikriisiksi, kun asuntolainapankkien luottotappiot alkoivat kertautua lainoista muodostettuihin, nimellisarvoltaan monikymmenkertaisiin johdannaisiin. Pankeille itselleenkin selvisi vasta useiden kuukausien mittaan, millaisia tappioita niille muodostui, mikä vähensi luottamusta entisestään.[4]

Finanssikriisin vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuonna 2007 useat asuntoluottopankit ajautuivat konkurssiin. Tämä heijastui investointipankkeihin ja riskirahastoihin pienellä viiveellä. Kesäkuussa 2007 Bear Stearns -investointipankki ei onnistunut saamaan 3,2 miljardin dollarin lainaa subprime-rahastonsa pelastamiseksi. Bear Stearnsin lainahanat sulkeutuivat ja pankki myytiin suuremmalle kilpailijalleen JP Morganille. Huhumyllystä seurannut talletuspako koitui myös brittiläisen Northern Rock -pankin kohtaloksi. Britannian hallitus joutui antamaan 31 miljardin euron hätäluoton. Talven ja kevään 2008 mittaan muun muassa Lehman Brothers ja UBS-pankki ilmoittivat yhä uusista, miljardiluokan luottotappioarvioistaan.

15. syyskuuta 2008 Lehman Brothers, yksi johtavista yhdysvaltalaisista investointipankeista, hakeutui yrityssaneeraukseen. Markkinat olivat olettaneet, että valtio ei voi antaa sen tapahtua, koska seurausvaikutukset rahoitusjärjestelmässä olisivat vielä pahemmat. Kun liittovaltio ei kuitenkaan puuttunut peliin, paniikki yltyi. Tilannetta vaikeutti huomattavasti tiedon puute. Markkinoilla ei tiedetty likimainkaan täsmällisesti, millä rahalaitoksilla oli minkäkin suuruiset vastuut. Epätietoisuus lietsoi paniikkimyyntejä, vakuustakavarikkoja ja aiheutti itseään ruokkivan arvonalennusten kierteen. Epävarmuuden tilassa pankkien keskinäinen lainaaminen loppui, mikä pysäytti koko rahoitusjärjestelmän.[4]

Osakkeiden kurssilasku oli alkanut monissa maailman suurissa pörsseissä touko-kesäkuussa 2008 ja kulminoitui voimakkaaseen romahdukseen Yhdysvaltain New Yorkin Wall Streetin pörssissä maanantai-iltana 29. syyskuuta 2008. Välitön syy tähän oli talouden elvytysehdotuksen kaatuminen kongressissa.

Pankkivalvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 60 % luotoista ja talletuksista on ulkomaisten pankkien hallussa. Syyskuussa 2008 EU-ministerit halusivat yhtenäistää pankkien raportointijärjestelmän 2012 mennessä. Britannia, Ranska ja Saksa halusivat valvoa pankkeja kotimaasta. Suomi halusi antaa valvontatehtävän pankkien isäntämaalle eli ulkomaisille omistajille.[8]

Sijoitushuijaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2008 havaittiin jättiskandaali pankkitoiminnassa. Société Générale -pankin työntekijä onnistui ohittamaan turvajärjestelmät. Jérôme Kerviel teki johdannaiskaupoilla Société Générale -pankissa tappiota 4,9 miljardia euroa.[9]

Nasdaqin entinen johtaja Bernard Madoff pidätettiin marraskuussa 2008 epäiltynä Ponzi-huijauksesta. Syytteen mukaan sijoittajat ovat menettäneet huijauksessa 50 miljardia dollaria, mikä tekisi siitä kaikkien aikojen suurimman yksityishenkilön suorittaman sijoitushuijauksen.[10] Asiakkaina oli kansainvälisiä pankkeja, yhdistyksiä ja yksityisiä sijoittajia.

Sijoitushuijaukset heikensivät osaltaan sijoittajien luottamusta ja lisäsivät myyntipainetta erittäin sekavassa tilanteessa.

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2008 Britannia julisti 37 mrd £ (42 mrd. €) tuen. Tammikuussa 2009 asuntolainoja elvytettiin ja perustettiin 50 mrd. £ rahasto keskuspankille arvopaperien ostamiseen. Royal Bank of Scotland tappiot vuonna 2008 oli pankin mukaan 7–8 mrd. £. Yritysostojen tappiot saattavat nostaa kokonaistappiot 28 mrd. puntaan. [11]

Islanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syys-lokakuussa 2008 Islannin valtio kansallisti maan suurimmat pankit: Glitnirin (29.9), Landsbankin (7.10.) ja Kaupthingin (9.10.). Niiden velat olivat moninkertaiset kansantuotteeseen verrattuna. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF myönsi Islannille laajan noin 10 miljardin dollarin avustuspaketin vuonna 2008. Pohjoismaiden osuus siitä oli 2,5 miljardia dollaria.[12]

Mielenosoittajat vaativat Reykjavíkissa lokakuusta tammikuuhun joka lauantai uusia vaaleja ja hallitusta. Islannin hallitus kaatui lopulta tammikuussa 2009.[12] Islannin talouden ennustettiin supistuvan 10 % vuonna 2009.[13] Kirjailija Einar Már Guðmundssonin mukaan Islannissa ihmiset ottivat valtavia lainoja ja alkoivat sitten uskoa olevansa rikkaita.[14]

Kronologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • joulu 2007: Narvikin kunnan talous romahti: tappio 100 miljoonaa € Citygroupin kuntaoblikaatioista[16]
  • elo 2008: Tanskan Roskilde Bank keskuspankille[17]
  • syys 2008 Tanskan EbH Bank (350 työntekijää) keskuspankille[17]
  • Tanska: isot pankit ostaneet kolme pikkupankkia[17]
  • 29.9.2008 Glitnir Islannin valtiolle[15]
  • 9.10.2008 Kaupthing Islannin valtiolle. Rata keskeyttää Suomen toiminnan[15]
  • 13.10.2008 EU: 1300 mrd. € luotto- ja pääomatuki[15]
  • 24.10.2008 IMF-apu Islannille 2 mrd $[18]

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 14.6.2008 Vakuutusyhtiö Veritas ja säästöpankki Aktia fuusioituvat 1.1.2009[20]
  • loka 2008 Rata keskeytti Kaupthingin toiminnan
  • loka 2008 Glitnir myi FIM:n takaisin yritysjohdolle
  • 12.10.2008 Varma osti 250 milj. € 10,4 % Elisasta valtion lukuun[21]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b How Government Stoked the Mania WSJ 3.10.2008
  2. Finanssimyrsky kieputti maailmantaloutta YLE 30.12.2008
  3. a b Talouskaaos eteni kriisistä kriisiin, Taloussanomat 13.9.2009]
  4. a b c Timo Harakka: Luoton loppu. WSOY, 2009.
  5. The Economist 15.3.2008
  6. (http://www.bis.org/publ/rpfxf07t.pdf?noframes=1) Bank of International Settlements
  7. [1] The Atlantic Monthly 5/2009
  8. Suomi ja useimmat vanhat EU-maat erimielisiä pankkien valvonnasta, Helsingin Sanomat 14.9.2008 B3
  9. Vuoden veijarit, Helsingin Sanomat 28.12.2008 B4
  10. Times Online: "Wall Street legend Bernard Madoff arrested"
  11. Britannia julkisti uuden pankkien pelastussuunnitelman YLE 19.1.2009
  12. a b Finanssikriisi vei Islannin hallituksen mukanaan Yle Uutiset. 26.1.2009. Viitattu 13.5.2014.
  13. Islannin pääministeri jättää tehtävänsä HS 24.1.2009
  14. Rahahuuma villitsi Islannissa taiteilijatkin, HS 24.1.2009 C1
  15. a b c d e f g h i j k Viisi viikko hullunmyllyä, HS 19.10.2008 E1
  16. Lisää skandinaavikuntia rähmällään, Helsingin Sanomat: Katarina Baer 19.3.2008 B8
  17. a b c HS 24.9.2008 B4
  18. IMF auttaa Islantia taloushädässä suurella lainalla YLE 24.10.2008
  19. a b c d Japani tarjaa pelastavaa roolia, HS 18.10.2008 B2
  20. HBL14.6.2008 s.21
  21. Huikeaa osakepeliä Elisalla, HS 16.10.2008 A2