Final Fight

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Final Fight
FinalFightSegaCD.jpg
Kehittäjä Capcom
Julkaisija Capcom (tietokoneet)
Ubisoft (GBA)
Sega (Mega CD)
Suunnittelija(t) Akira Nishitani
Akira Yasuda
Taiteilija(t) Akira Yasuda
Säveltäjä(t) Yoshihiro Sakaguchi
Yoko Shimomura
Pelisarja Final Fight
Julkaisupäivä joulukuu 1989
Lajityyppi Beat 'em up
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli
Alusta Kolikkopeli, Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, Commodore 64, PlayStation 2, Sega Mega-CD, ZX Spectrum, Super Nintendo, Sharp X68000, Xbox, XBLA, Game Boy Advance, PlayStation Portable, PlayStation Network, Virtual Console
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Final Fight (jap. ファイナルファイト) on vuoden 1989 joulukuussa julkaistu beat 'em up -kolikkopeli. Capcomin kehittämä peli julkaistiin myös useille muille pelialustoille, kuten Super Nintendolle, Sega Mega-CD:lle ja Amigalle. Pelin ideana on taistella yhdellä kolmesta omankädenoikeuden harjoittajalla läpi katujengien ja pelastaa nuori nainen heidän käsistään.

Alkuperäisversion jälkeen pelistä on julkaistu useita jatko-osia konsoleille.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fight sijoittuu Yhdysvaltain kuvitteelliseen kaupunkiin Metro Cityyn. Entinen showpainija Mike Haggar äänestetään kaupungin uudeksi pormestariksi, joka lupaa vaalilupauksessaan kitkeä pois kaupungin rikollisuuden. Kaupungin johtava rikosorganisaatio Mad Gear jengi kiristää pormestaria sieppaamalla hänen tyttärensä Jessican. Haggar päättää lähteä pelastamaan tyttärensä ja pyytää apua Jessican kamppailulajien taitaja poikaystävältä Codylta, sekä hänen sparrauspariltaan Guylta. Kolmikko suuntaa Metro Cityn kaupunkiin, jossa heidän on taisteltava tiensä Jessican luokse.

Pelattavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkopeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkopeliversiossa kykeni pelaamaan yksinpelin lisäksi kaksinpelinä yhtäaikaa, jossa molemmat pelaajat ohjaavat eri hahmoja. Ennen peliä on mahdollisuus valita yksi kolmesta hahmosta, joilla jokaisella on oma tappelutyyli ja vahvuudet sekä heikkoudet. Cody on pelin tasaisin hahmo, jonka kaikki taidot ovat keskitasoa, Haggar on kolmikon vahvin mutta hitain, kun taas Guy on heikoin mutta nopein.

Hahmoa ohjaillaan joystickillä ja kahdella napilla hahmo lyö ja hyppii. Hahmo voi liikkua kahdeksaan eri suuntaan, mutta voi vain hyökätä kahteen suuntaan vasemmalle ja oikealle, kuten tavallisesti tappelupeileissä. Painaessa molempia nappeja yhtäaikaa hahmo teki erikoisliikkeen, jossa se hyökkää molempiin suuntiin. Liike kuluttaa kuitenkin hieman pelaajan energiaa. Pelissä on mukana myös useita eri irtaimistoa, jotka ovat pääosin energiaa lisääviä ja aseita, kuten puukkoja, putkia ja miekkoja.

Super Nintendo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fight julkaistiin Super Nintendolle Japanissa 21. joulukuuta 1989 ja Yhdysvalloissa syyskuussa 1991. Kyseiseen versioon tehtiin suuria muutoksia. Siitä poistettiin kaksinpeli ja hahmovalikoimaan tehtiin poistoja. Pomovastuksista Rolento jätettiin pois ja pelattavista hahmoista Guy sai jäädä pois. Tämän myötä Cody ja Haggar olivat ainoat pelattavat hahmot.

Englanninkieliseen versioon pelin tekstiä muutettiin alkuperäisversiosta. Pelin pomovastukset Dammo ja Sodom nimettiin uudelleen Thrasheriksi ja Katanaksi. Naisvastukset Poison ja Roxy korvattiin kahdella miesroistolla Billy ja Sid.

Japanissa julkaistiin pelin muokattu versio vuonna 1992 nimeltä Final Fight Guy, jossa Cody oli korvattu Guylla. Yhdysvalloissa peli julkaistiin vuonna 1994.[1] Peliin tuli pieniä uudistuksia, mutta siinä ei edelleenkään ollut kaksinpeli mahdollisuutta.

Sega Mega-CD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sega Mega-CD:lle peli julkaistiin ympäri maailmaa huhtikuussa 1993 Segan julkaisemana Capcomin lisensillä. Toisin kuin Super Nintendolla Sega säilytti lähes kaikki kolikkopelin ominaisuudet mukaan lukien kaksinpelin. Pelin alku- ja loppuanimaatioihin lisättiin puherooleja. Super Nintendon tavoin peliä sensuroitiin Englanninkielisessä versiossa. Naisroistot Poison ja Roxy pidettiin poikkeuksellisesti samana, mutta hahmojen asut tehtiin vähemmän paljastaviksi.

Tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fightissa on yhteensä kuusi tasoa ja kaksi bonus tasoa. Jokainen taso sijoittuu eri Metro Cityn alueelle, kuten slummiin, metroon ja teollisuus alueelle. Jokaisen tason päätteeksi pelaaja kohtaa pomovastuksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Release dates for Final Fight Guy IMDb Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)