Filippiinien ja Yhdysvaltain sota
Sivulta puuttuu 
Filippiinien ja Yhdysvaltain sota käytiin Yhdysvaltain ja Filippiinien välillä vuodesta 1899 lähtien, se kesti ainakin vuoteen 1902 asti, jolloin filippiiniläiset hyväksyivät amerikkalaisten vallan, mutta saarten muslimiväestö, morot kapinoivat aina vuoteen 1913 asti.
Filippiinit olivat julistautuneet itsenäiseksi 12. kesäkuuta 1898, mutta Espanja ja Yhdysvallat eivät tunnustaneet sitä. Sen sijaan ne sopivat Pariisin rauhassa Filippiinien siirtyvän Yhdysvalloille Espanjalta 20 miljoonan dollarin korvausta vastaan. Siirtomaahenkisten ja itsenäisyyshenkisten joukkojen välit kiristyivät, ja Filippiinien kongressin puhemies julisti sodan Yhdysvalloille 2. kesäkuuta 1899. Ennen sodanjulistusta oli jo käyty useita taisteluita; jo 4. helmikuuta amerikkalaiset ampuivat filippiiniläissotilaan Manilassa.
Yhdysvallat kuljetti Filippiineille huomattavan määrän sotilaitaan: joukkojen keskimääräinen vahvuus oli 40 000 miestä, ja suurimmillaan 74 000. Yhteensä sotaan osallistui 126 468 amerikkalaista.
Vuonna 1900 sota muuttui luonteeltaan sissisodaksi. Sodan loppuvaiheissa joukoittain filippiiniläisiä kuoli koleraan. Sota päättyi virallisesti vuonna 1902, mutta erityisesti saarten muslimit, morot jatkoivat kapinaansa aina vuoteen 1913, jolloin käytiin Bud Bagsakin taistelu.
Varsinaisten sotatoimien aikana kuoli noin neljätuhatta amerikkalaista ja 16 000 – 32 000 filippiiniläistä sotilasta.
Vuonna 1916 Yhdysvallat antoi Filippiineille autonomian ja 1946 siitä tuli kokonaan itsenäinen.
