Saveniuksen vanhemmat olivat itsellinen Johan Savenius ja Maria Sofia Vilèn. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli sitten renkinä, työnjohtajana ja kiertävänä koneasiamiehenä sekä harjoitti maalaistuotteiden ostoa ja myyntiä. Hän toimi maanviljelijänä ja puutavara-alan yrittäjänä Reisjärvellä vuoteen 1930 saakka. Hän kuului myös Reisjärven kunnanvaltuustoon ja kunnallislautakuntaan, minkä lisäksi hänellä oli lukuisia muita kunnan luottamustoimia. Hänet tunnettiin aktiivisena "toiminnan miehenä" kotipaikkakuntansa työväenliikkeessä. Sisällissodan alla hän oli organisoimassa paikallisen punakaartin toimintaa ja sodan aikana hän oli myös vangittuna. Savenius oli työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton kansanedustajana 1924–1926 ja sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1927–1929 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli myös SKP:n jäsen vuodesta 1926 lähtien ja oli jäsenenä Reisjärven kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa.
Vuonna 1930 Savenius joutui piileskelemään Lapuan liikkeen kannattajia, jotka aikoivat muiluttaa hänet. Hän päätti lopulta siirtyä Neuvostoliittoon ja myi ennen lähtöä omaisuuttaan maksaakseen velkansa. Savenius ylitti Neuvostoliiton rajan salaa kahden muun henkilön kanssa 4. joulukuuta 1930 Suomussalmella. Savenius toimi Perushkin työpunktin leirinjohtajana Neuvosto-Karjalassa 1932, hänet erotettiin puolueesta 1933 ja hän oli sitten rakennustyömiehenä Petroskoissa 1936–1939.
Savenius oli naimisissa Hilda Leppälän kanssa 1906–1921. Jäätyään leskeksi hän meni uusiin naimisiin Milja Fredrika Kantolan kanssa 1922. Haapajärven kihlakunta julisti Saveniuksen kuolleeksi 7. joulukuuta1977, jolloin hänen kuolinpäiväkseen määrättiin 1. tammikuuta1974.
