Fields of the Nephilim
| Fields of the Nephilim | |
|---|---|
 Fields of the Nephilim Tuska-festivaaleilla 2008 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1984– |
| Tyylilaji | goottirock, goottimetalli |
| Kotipaikka | Stevenage, Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Carl McCoy |
| Entiset jäsenet |
Tony Pettit |
| Levy-yhtiö |
Jungle Records |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
Fields of the Nephilim on vuonna 1984 Stevenagessa perustettu englantilainen goottirockyhtye. Yhtye oli yksi 80- ja 90-lukujen tunnetuimpia goottirock-yhtyeitä maailmanlaajuisesti ja vaikutti voimakkaasti myöhemmän goottirockin ja goottimetallin kehitykseen. Yhtyeen omalaatuiseen tyyliin kuuluivat italowestern-elokuvien (mm. Huuliharppukostaja) cowboy-henkinen vaatetus, raskas ja hidastempoinen, kitaravetoinen hard rockia ja psykedeelistä rockia yhdistelevä musiikki, Carl McCoyn muristu laulu ja mystiset, okkultistisesti värittyneet sanoitukset. Allmusic-sivusto kuvailee, että "kaikista 1980-luvun goottirockiin liitetyistä yhtyeistä Fields of the Nephilim oli uskottavin."[1]
Yhteen alkuperäiseen kokoonpanoon kuului laulaja Carl McCoyn lisäksi saksofonisti Gary Wisker, basisti Tony Pettitt, kitaristi Paul Wright ja rumpali Nod Wright. Wisker lähti pian yhtyeestä ja tilalle toiseksi kitaristiksi tuli Peter Yates. Julkaistuaan ep:n yhtye kiinnitettiin Beggars Banquet -levymerkille, jonka tallissa oli sellaisia johtavia goottirockyhtyeitä kuin Bauhaus ja The Cult. Allmusic-sivuston Ned Raggett kirjoittaa, että "tänä aikana yhtyeen soundin selvä lähde oli The Sisters of Mercy, vaikka yhtye on monesti yrittänyt kieltää sen."[2] Fields of the Nephilim julkaisi 3 albumia: Dawnrazor, The Nephilim ja Elizium. Kaikki albumit ja niiltä perättäin julkaistut singlet "Preacher Man", "Moonchild" ja "Psychonaut" saavuttivat listasijoituksia Isossa-Britanniassa. Yhtye hajosi vuonna 1991, kolmen täyspitkän albumin julkaisun jälkeen, McCoyn lähtiessä yhtyeestä ja muiden jäsenten jatkaessa Rubicon-nimellä. McCoy perusti puolestaan uuden Nefilim-nimisen yhtyeen, jonka ainoa pitkäsoitto Zoon ilmestyi vuonna 1996. Albumin tyyli oli enemmän death metalia ja industrial metalia, ja kirjoittaja Gavin Baddeley kuvailee kirjassaan Goth Chic, että albumin kuiva ja yksinkertainen tyyli oli pettymys Fields of the Nephilimin rikkaaseen äänimaisemaan mieltyneille ihailijoille.[3]
Yhtyeen hiljaiselo päättyi vasta vuonna 2002 ilmestyneeseen Fallen-albumiin, jonka levy-yhtiö julkaisi Fields of the Nephilim -nimikkeen alla huolimatta siitä, että levyn kappaleet olivat selkeästi koeotoksia ja studiodemoja, joita ei oltu tarkoitettu julkaistavaksi. Yhtye ilmoitti levyn ilmestyessä nettisivuillaan sanoutuvansa täysin irti koko tuotoksesta. Vuonna 2005 Fields of the Nephilim, joka silloin koostui McCoysta ja nimettömänä pidetyistä muista muusikoista, julkaisi neljännen virallisen pitkäsoittonsa Mourning Sun. Vanhaan tuotantoon verrattuna albumin musiikki oli enemmän kallellaan goottimetalliin. Nykyisin yhtyeen julkistettuja jäseniä ovat John ‘Capachino’ Carter, Lee Newell, Tom Edwards ja Gav King.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Muita julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Returning To Gehenna (1987) Kokoelma
- Laura (1991) Kokoelma
- BBC Radio 1 - Live in Concert (1992) Live-taltiointi
- Revelations (1993) Kokoelma
- From Gehenna To Here (2001) Kokoelma
- One More Nightmare (Trees Come Down A.D.) (2000)
- One More Nightmare (2002)
- Fallen (2002) Epävirallinen demokokoelma
- Genesis and Revelations (2006) Epävirallinen julkaisu
- Ceromonies (2012) Live + DVD
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Baddeley, Gavin: Goth Chic. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-858-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Allmusic, Fields of the Nephilim
- ↑ Allmusic, Fields of the Nephilim - Dawnrazor
- ↑ Baddeley, Gavin: Goth chic - johdatus pimeän puolen estetiikkaan (Like 2005). "Goottirock"-luku. ISBN 952-471-503-1