Ferroiini
| Ferroiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C36H24FeN62+ |
| Moolimassa | 596,462 g/mol |
| Tiheys | 0,99 g/cm3 |
Ferroiini on raudan ja kolmen fenantroliinimolekyylin muodostama kompleksi-ioni, jota käytetään useimmiten sulfaatti- tai perkloraattisuolana. Tällöin sen kaava kirjoitetaan usein muodossa [Fe(o-phen)3]SO4 tai [Fe(o-phen)3](ClO4)2. Ferroiinia käytetään redox-indikaattorina hapetus-pelkistystitrauksissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferroiinia valmistetaan yhdistämällä fenantroliiniliuos ja rauta(II)-ioneja sisältävä liuos, esimerkiksi rauta(II)sulfaattiliuos. [1]
- 3 o-phen + FeSO4 → [Fe(o-phen)3]SO4
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferroiini on yksi yleisimpiä redox-indikaattoreita. Ferroiinia käytetään erityisesti niin sanotussa cerimetrisessä titrauksessa, jossa hapettimena toimii cerium(IV)-ioni. Ferroiini on hyvä indikaattori, koska se reagoi nopeasti ja voidaan myös pelkistää uudelleen käytettäväksi. Feroiini on pelkistyneessä muodossaan väriltään punainen ja muuttuu hapettimen vaikutuksesta siniseksi ferriiniksi. Ferriinissä ferroiinin Fe2+-ionit ovat hapettuneet Fe3+-ioneiksi. Ferroiinin elektrodipotentiaali on 1,06 V yksimolaarisessa rikkihappoliuoksessa.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b A. Hulanicki & S. Głab: Redox Indicators. Charasteristics and applications. Pure & Appl. Chem., , 50. vsk, s. 263–498. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Karl A. Gschneidner,Jean-Claude G. Bünzli,Vitalij K. Pecharsky: Handbook on the physics and chemistry of rare earths, s. 289. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52142-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2009). (englanniksi)
- ↑ Andrew Adamatzky: Computing in nonlinear media and automata collectives, s. 7. CRC Press, 2001. ISBN 9780750307512. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2009). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Ferroin (englanniksi)
- Ferroiinin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 30.5.2018.