Fernando Sor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferdinand Sor

Fernando Sor (14. helmikuuta 1778 - 10. heinäkuuta 1839) oli espanjalainen säveltäjä ja kitaristi. Kotimaassaan Espanjassa myös "kitaran Beethoveniksi" kutsuttu Sor kuuluu ensimmäisiin säveltäjiin, joiden ansiosta kitaraa alettiin arvostaa konserttisoittimena.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melko varakkaaseen perheeseen syntynyt Sor polveutui pitkästä sukulinjasta ammattisotilaita ja alun perin hänen aikeenaan olikin jatkaa tätä perinnettä. Sor kuitenkin hylkäsi sotilasuran ja kiinnostui musiikista, kun hänen isänsä tutustutti hänet italialaiseen oopperaan. Sorin isä opetti hänelle myös kitaransoittoa, vaikka kitara ei siihen aikaan ollutkaan varsinaisesti konserttisoitin, vaan sitä saattoi kuulla lähinnä kapakoissa.

Sor opiskeli musiikkia luostarissa Montserrat-vuoren rinteillä ja sävelsi siellä myös ensimmäiset teoksensa kitaralle. Sor joutui kuitenkin lopettamaan opintonsa hänen isänsä kuoltua, sillä hänen äidillään ei ollut varaa kustantaa niitä.

Vuonna 1808, kun Napoleon Bonaparte hyökkäsi Espanjaan, Sor alkoi säveltää kitaralle kansallismielistä musiikkia, johon usein liittyi isänmaallisia sanoituksia. Kun Espanjan armeija kukistui, hän myöntyi kuitenkin hänelle tarjottuun hallinnolliseen virkaan uudessa hallituksessa. Vuonna 1813 Sor ja monet muut ranskalaisten kanssa veljeilleet taiteilijat ja aristokraatit lähtivät Espanjasta, kun ranskalaiset ajettiin pois maasta. Hän muutti Pariisiin, eikä enää koskaan palannut kotimaahansa.

Pariisissa Sor saavutti mainetta kaupungin taideyhteisössä sävellystensä ja kitaransoittotaitojensa ansiosta. Lopulta hän alkoi tehdä konserttikiertueita muualle Eurooppaan ja tuli kuuluisaksi ympäri Eurooppaa. Vuonna 1827 Sor asettui aloilleen ja päätti asua koko loppuelämänsä Pariisissa. Hän oli eläkkeellä ollessaankin vielä varsin tuottelias säveltäjä.

Sorin viimeiseksi teokseksi jäi messu, jonka hän sävelsi vuonna 1837 kuolleelle tyttärelleen. Tyttären kuolema sai jo valmiiksi huonossa kunnossa olevan Sorin syvän masennuksen valtaan. Hän kuoli vuonna 1839 kieli- ja kurkkusyöpään.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]