Fermin paradoksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arecibon radioteleskoopilla vuonna 1974 lähetetty radioviesti.

Fermin paradoksi on astrobiologiaan, älyllisen elämän olemassaoloon liittyvä paradoksi ja astrobiologian kulmakivi. Se voidaan muotoilla seuraavasti: jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, niin miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradan olisi pitänyt jo olla asutettuna 5-50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa. Paradoksi on saanut nimensä fyysikko Enrico Fermin aikoinaan esittämästä kysymyksestä "Missä kaikki ovat?".

Mahdollisia syitä ja vaikuttavia tekijöitä, miksi toisia sivilisaatioita ei ole havaittu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. On arvioitu, että lähin sivilisaatio olisi hyvin kaukana. Sen lähettämät radiosignaalit heikkenisivät nopeasti. Heikkoa radiosignaalia on vaikea havaita tuhansien taajuuksien joukosta. Toisaalta ei tiedetä, käyttävätkö muut sivilisaatiot viestintään juuri radioaluetta, jota Maassa kuunnellaan (ks. SETI).
  2. Ehkä sivilisaatiot yleensä eivät ole kiinnostuneita kommunikoinnista.
  3. Ehkä "pilviset taivaat" ovat yleisiä, jolloin älyllinen elämä ei koskaan edes tajuaisi elävänsä avaruudessa eikä siten olettaisi muita sivilisaatioita olevan olemassa.
  4. He ovat jo täällä. Nykytietämyksen mukaan sivilisaatiot eivät voi matkata valoa nopeammin. Kuitenkin on spekuloitu, että hitaastikin matkustamalla Linnunradan voisi asuttaa melko nopeasti. Esimerkiksi jos Maasta lähetettäisiin asutusalus aina miljoonan vuoden välein, ja aina uusilta asutetuilta planeetoilta myös (samalla kun entisiltäkin koko ajan lähetettäisiin aluksia aina miljoonan vuoden välein), niin koko Linnunrata olisi asutettu alle 40 miljoonassa vuodessa.
  5. Sivilisaatioiden harvinaisuus voi johtua niiden lyhyestä eliniästä: sivilisaatioita uhkaavat esim. ydinaseet, taudit ja luonnonkatastrofit, vaikkapa asteroiditörmäykset. Nykyihminen on ollut maapallolla noin 200 000 vuotta ja kuunnellut avaruutta 30 vuotta; ehkä muita ei ole lähiympäristössä juuri samaan aikaan.
  6. Älyllisen elämän kehittyminen voi olla hyvin harvinainen prosessi maailmankaikkeudessa ja saattaa vaatia monta sattumaa (ns. Harvinainen Maa -olettamus). Maan tyyppinen planeetta galaktisella ja tähden elokehällä olisi harvinaisuus. Maan pyörimistä vakauttaa Kuu, jonka syntyminen lienee kohtalaisen harvinaista. Maata asteroiditörmäyksiltä suojelevat isot kaasuplaneetat oikealla etäisyydellä saattavat olla harvinaisia.
  7. Saatamme olla ensimmäisiä Linnunradassa tai koko maailmankaikkeudessa.
  8. Koska ihmiset eivät kykene kommunikoimaan edes oman planeettansa eliöiden kanssa, emme ehkä tajua, että olemme jo saaneet viestin.
  9. Elämä vieraalla planeetalla ei välttämättä ole havaittavissa eri planeetalla kehittyneen elämänmuodon aistien, tai näiden aistien pohjalta kehitetyn teknologian avulla.
  10. Vieraat sivilisaatiot naamioituvat kehittyneillä metamateriaaleilla. Syinä voi olla kehittyvän älyllisen elämän mielenterveyden suojeleminen, energian kierrättäminen aurinkokunnassa tai jopa galaxissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Webb, Stephen: Jos maailmankaikkeus kuhisee elämää ... missä kaikki ovat?: Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen. (Alkuteos: If the universe is teeming with aliens ... where is everybody?, 2002.) Suomentanut Hannu Karttunen. Ursan julkaisuja 96. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2005. ISBN 952-5329-45-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]