Ferdinand I (Kastilia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferdinand ja Sancha

Ferdinand I (101627. joulukuuta 1065) oli Kastilian ensimmäinen kuninkaan arvonimeä käyttänyt hallitsija. Hän peri kruunun isältään Sancho III Suurelta.[1]

Valtakunnan laajentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferdinand nai Leónin kuninkaan Bermudo III:n sisaren Sanchan[2] ja surmasi lankonsa 1037 Tamaron taistelussa, jonka jälkeen hän anasti Leónin[3] ja otti 1039 Leónin keisarin arvonimen itselleen.[4] Vuonna 1054 Ferdinand soti vanhempaa veljeään Navarran Garcia III:ta vastaan, voitti tämän ja anasti osan Navarraa itselleen.[5] Niinikään hän ahdisti muslimeita[6] ja pakotti vuonna 1062 Toledon hallitsijan maksamaan lunnaita. Tämän jälkeen hän ahdisti Saragonaaselvennä ja piti Sevillaa vasallinaan.[7] Lännessä hän valloitti Coimbran keski-Portugalissa ja hallitsi hetkittäin Valenciaa.[8]

Valtakunnan jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iberian niemimaan valtiot vuonna 1065:
  Garcia II:n valtakunta (Galicia)
  Alfonso VI:n valtakunta (León)
  Sancho II:n valtakunta (Kastilia)

Ferdinandin valloitukset perustuivat voimankäyttöön, diplomatiaan ja naimakauppoihin. Muslimien hajotettua voimansa pieniksi erillisiksi kaupunkivaltioiksi ei heistäkään ollut suurta vastusta Ferdinandille.[9] Isänsä esimerkin mukaan hän kuitenkin jakoi valtakuntansa kolmen poikana kesken vesittäen siten suuren yhdistämistyönsä.[10]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferdinandin puoliso Sancha oli Leónin kuninkaan Alfonso V:n tytär. Pojista Sancho II sai Kastilian, Alfonso VI Leónin ja Garcia Galician. [11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • O’Callaghan, J. F.: A History of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen, avustajana Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O’Callaghan, s. 135.
  2. O’Callaghan, s. 136.
  3. Petersen, s. 263.
  4. O’Callaghan, s. 194.
  5. O’Callaghan, s. 195.
  6. O’Callaghan, s. 177.
  7. O’Callaghan, s. 87.
  8. O’Callaghan, s. 196.
  9. O’Callaghan, s. 195–196.
  10. O’Callaghan, s. 198.
  11. O’Callaghan, s. 679.
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.