Felipe González

Felipe González
Espanjan pääministeri
1. joulukuuta 1982–4. toukokuuta 1996
Monarkki	Juan Carlos I
Varapääministeri	Alfonso Guerra Narcís Serra
Edeltäjä	Leopoldo Calvo-Sotelo
Seuraaja	José María Aznar
Henkilötiedot
Syntynyt	5. maaliskuuta 1942 Sevilla, Espanja
Puoliso	Carmen Romero
Tiedot
Puolue	Espanjan sosialistinen työväenpuolue
Uskonto	katolinen
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Felipe González Márquez (s. 5. maaliskuuta 1942) on espanjalainen poliitikko. Hän oli Espanjan sosialistisen työväenpuolueen pääsihteerinä vuosina 1974–1997 ja maansa pääministerinä 1982–1996.

Ura

González opiskeli lakia Sevillan Instituto San Isidorossa. Hän liittyi kiellettyyn PSOE:hen vuonna 1963 käyttäen salanimeä Isidoro. Hänet valittiin PSOE:n johtoon Suresnesissa Ranskassa järjestetyssä puoluekokouksessa 1974.

Ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa 1977 hänet valittiin maan parlamenttiin Cortes Generalesiin ja puolueesta tuli suurin oppositiopuolue, mikä toistui 1979.

Pääministerinä

PSOE voitti vuoden 1982 vaalit historiallisella tuloksella saaden 48,11 % äänistä. Ensimmäisen kerran mikään puolue sai ehdottoman enemmistön parlamentissa.

Gonzálezin hallitus sääti koulutuksen ilmaiseksi 16 ikävuoteen asti ja laillisti osin abortin katolisen kirkon vastustuksesta huolimatta. Sosiaaliturvajärjestelmän luominen aloitettiin.

Helmikuussa 1983 hallitus kansallisti konkurssin partaalla olleen suuryhtiö Rumasan. Kansallistaminen johti oikeustaisteluun, joka selvitettiin vasta 1986. Hallituksen lupaus 800 000 työpaikasta terästeollisuudessa kääntyi teollisuuden uudelleenjärjestelyksi ja irtisanomisiksi. Vuonna 1985 hallitus aloitti laajan yksityistämisen. Ammattiliitot järjestivät 20. kesäkuuta 1985 yleislakon sosiaaliturvan uudistuksen vuoksi.

Gonzálezin toisella kaudella, vuoden 1986 vaalien jälkeen, Espanja liittyi EEC:hen. Vaikka sosialistipuolue oli vastustanut Natoa, González ilmoitti kannattavansa jäsenyyttä ja kansanäänestys vahvisti jäsenyyden. Espanja tuki Kuwaitin vapauttanutta liittoumaa ensimmäisessä Persianlahden sodassa 1991.

14. joulukuuta 1986 järjestetty yleislakko pysäytti koko maan. PSOE:n vasemmistosiipi ja ammattiliitot syyttivät Gonzálezia oikealle siirtymisestä.

PSOE menetti kannatustaan kaupungeissa vuoden 1989 vaaleissa ja vuoden 1993 vaaleissa sen oli liittouduttava Katalonian ja Baskimaan pienpuolueiden kanssa hallituksen kokoamiseksi. González sai 1993 Kaarle Suuren palkinnon "Euroopan idean ja rauhan edistämisestä".

1990-luvun puolivälissä kansanpuolue alkoi syyttää Gonzálezia talousongelmista, vaikka työttömyys oli laskussa aiempien talousuudistusten alettua vaikuttaa. Hallitus joutui myös osalliseksi useista korruptioskandaaleista. Espanjan media, etenkin El Mundo -lehti selvitti 1983–1987 toimineen, baskien terrorijärjestö ETAa vastaan toimineen GAL-terroristiryhmän taustoja, jotka johtivat Gonzálezin hallitukseen. Lähinnä Ranskan puoleisessa Baskimaassa toiminut kuolemanpartio teki tuona aikana 27 murhaa.

PSOE:ssa harkittiin pitäisikö Gonzálezin luopua puolueen johdosta ja nimittää siihen ainoa hallituksensa alkuperäinen jäsen, Javier Solana. Aiemmin Gonzálezin Naton vastaista kampanjaa johtanut Solana kuitenkin nimitettiin joulukuussa 1995 sotilasliiton pääsihteeriksi. Gonzálezin viimeinen pääministerikausi päättyi vuonna 1996.

Pääministeriyden jälkeen

González nimitettiin 1996 ETYJin erikoisedustajaksi sovittelemaan Jugoslavian kriisiä. Hän luopui paikastaan Espanjan parlamentissa vuonna 2004. Joulukuussa 2007 González valittiin Euroopan unionin "viisaiden miesten" ryhmän puheenjohtajaksi.

Lähteet

• Curriculum Vitae of Mr. Felipe González Márquez^{[vanhentunut linkki]}, Euroopan unionin neuvosto

Viitteet

Espanjan pääministerit vuoden 1978 perustuslain jälkeen

Adolfo Suárez (1976–1981) | Leopoldo Calvo-Sotelo (1981–1982) | Felipe González (1982–1996) | José María Aznar (1996–2004) | José Luis Rodríguez Zapatero (2004–2011) | Mariano Rajoy (2011–2018) | Pedro Sánchez (2018–)

Kaarle Suuren palkinnon saajat