Feliks Dzeržinski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Feliks Dzeržinski vuonna 1918.

Feliks Edmundovitš Dzeržinski (ven. Фе́ликс Эдму́ндович Дзержи́нский, puolalaisittain Feliks Dzierżyński, 11. syyskuuta (J: 30. elokuuta) 187720. heinäkuuta 1926) oli bolševikkivallankumouksellinen, joka perusti salaisen poliisin Tšekan. Hänen lempinimensä oli Rauta-Feliks. Neuvostoliittolaisessa lastenkirjallisuudessa häntä kuvattiin myös lasten ystäväksi.lähde?

Puolalainen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachtaan eli aatelistoon. Hänen isänsä Edmund Dzeržinski opetti kymnaasissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosialidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen, mutta hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosialidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906, ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.lähde?

Lokakuun vallankumouksen kautta turvallisuusjohtajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Dzerẑinski tutustui bolševikkijohtajiin Leniniin, Staliniin ja Trotskiin Tukholman puoluekokouksessa vuonna 1906.[1]

Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 keisarinvallan kaaduttua samalla kuin muutkin poliittiset vangit.lähde?

Pietarissa hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, ja sen jälkeen Tšekan johdossa. Samalla kun Tšeka toimi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.lähde?

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924 kannatti uutta talouspolitiikkaa.lähde?

Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa. Sydänkohtaus tuli välittömästi hänen pidettyään huonokuntoisena ja sairaana keskuskomiteassa puheen, jossa hän voimakkaasti tuomitsi niin sanotun yhtyneen opposition, jota johtivat Lev Trotski, Grigori Zinoviev ja Lev Kamenev[2].

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa. Koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös Leica-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa Ukrainassa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D..lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 99. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4.
  2. Isaac Deutscher, The Prophet Unarmed: Trotsky 1921–1929, sivu 279, Oxford University Press, 1959, ISBN 1859844464

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]