Felice Orsini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva Felice Orsinista teloituspäivänä 13. maaliskuuta 1858.

Felice Orsini (10. joulukuuta 1819 Meldola13. maaliskuuta 1858 Pariisi, Ranska)[1] oli italialainen kreivi ja kansallismielinen vallankumouksellinen, joka muistetaan epäonnistuneesta yrityksestään salamurhata Ranskan keisari Napoleon III pommiattentaatilla vuonna 1858. Orsini tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin, mutta hänen tekonsa sai mahdollisesti Napoleon III:n tukemaan aktiivisesti Italian yhdistymistä.

Orsini sai vallankumouksellisen toimintansa vuoksi jo vuonna 1844 Kirkkovaltiossa elinkautisen pakkotyörangaistuksen, mutta hän vapautui paavi Pius IX:n 1846 antamalla yleisellä armahduksella. Vuonna 1849 hän oli lyhytikäisen vallankumouksellisen Rooman tasavallan perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsenenä.[2] Sen jälkeen hän toimi kumousjohtaja Giuseppe Mazzinin salaisena edustajana Sveitsissä, Unkarissa ja Englannissa.[1] Orsini vangittiin Transylvaniassa joulukuussa 1854, mutta onnistui pakenemaan seuraavana vuonna itävaltalaisesta vankilasta Mantovassa ja siirtyi Lontooseen. Siellä hän julkaisi kaksi suosituiksi muodostunutta englanninkielistä kirjaa: The Austrian Dungeons in Italy (1856) ja Memoirs and Adventures of F. Orsini Written by Himself (1857).[1]

Vuonna 1857 Orsini rikkoi välinsä Mazzinin kanssa ja ryhtyi samoihin aikoihin suunnittelemaan Ranskan keisari Napoleon III:n murhaa, minkä hän uskoi tehokkaimmin edistävän Italian yhdistymistä. Hän sai mukaan hankkeeseen muutamia muita italialaisia vallankumouksellisia emigrantteja. Illalla 14. tammikuuta 1858 Orsini kahden avustajansa kanssa heitti kaksi pommia kohti vaunuja, joissa keisari yhdessä keisarinna Eugénien kanssa oli matkustamassa Pariisin oopperaan. Räjähdyksessä kuoli useita ohikulkijoita ja 141 ihmistä loukkaantui lentävistä sirpaleista – mukaanlukien Orsini itse – mutta keisaripari säilyi vahingoittumattomina.[1][2] Yksi attentaatin tekijöistä saatiin kiinni verekseltään ja pian myös Orsini vangittiin. Vankeudesta hän kirjoitti 11. helmikuuta keisari Napoleonille paljon huomiota herättäneen avoimen kirjeen, jossa toivoi tämän tukevan Italian vapaustaistelua. Orsini tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin 13. maaliskuuta.[2]

Yleisen näkemyksen mukaan Orsinin attentaatti todellakin vaikutti siihen, että Napoleon III – joka oli nuoruudessaan tukenut italialaisten vapaustaistelua – päätti vuonna 1859 ryhtyä tukemaan Sardiniaa sodassa Itävaltaa vastaan, mikä johti myöhemmin Italian yhdistymiseen.[1][2]

Orsinin attentaattiaan varten kehittämää kosketuksesta räjähtävää pommityyppiä ryhdyttiin sitemmin kutsumaan ”Orsini-pommiksi”. Myös eräät muut vallankumoukselliset käyttivät sitä salamurhaiskuissaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Felice Orsini (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.7.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 955 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]