Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud
Wikipedia
Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud (arab. فيصل بن عبدالعزيز آل سعود; s. 1903 tai 1906, k. 25. maaliskuuta 1975) oli Saudi-Arabian kuningas vuodesta 1964 vuoteen 1975.
Faisal syntyi Riadissa yhtenä Ibn Sa’udin vanhimmista pojista. Ibn Sa’udin lasten määrää ei tarkkaan tiedetä, mutta arviot ovat 50 ja 200 välillä. Hän on kaikkien jälkeensä hallinneiden kuninkaiden isä. Faisal sai varsin nuorena useita vastuullisia tehtäviä, ja nousi maansa ulkoministeriksi 1932. Veljensä Sa’udin lähdettyä maanpakoon talousepäselvyyksien vuoksi, Faisal nousi kuninkaaksi 1964.
Faisalin hallistuskaudella öljyntuotankto kasvoi ja saudien hallitus rikastui. Niinpä Faisal saattoi toteuttaa ennenäkemättömiä uudistuksia, mm. television ja koulutusta tytöille. Vaikka vanhoillliset arabit vastustivat uudistuksia, Faisal yritti modernisoida maataan pysyen silti islamin helmassa.
1973 Faisal alkoi määrätietoisesti kasvattaa maastaan sotilasmahtia. Sanotaan, että vuoden 1974 öljykriisi oli pitkälti Faisalin masinoima teko valtion varojen kartuttamiseksi aseostoja varten.
Vuonna 1975 Faisalin veljenpoika Faisal ibn Musa’id surmasi hänet ampumalla. Veljenpoika tuomittiin teosta kuolemaan ja hänet teloitettiin Riadissa saman vuoden kesäkuussa.
| Edeltäjä: Sa’ud ibn Abdilaziz |
Saudi-Arabian kuningas 1964–1975 |
Seuraaja: Khalid ibn Abdilaziz |
