Fairytale of New York

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Fairytale of New York”
The Pogues & Kirsty MacColl
Singlen ”Fairytale of New York” kansikuva
Singlejulkaisun kansikuva.
Singlen tiedot
 Albumilta If I Should Fall from Grace with God
 Julkaistu joulukuu 1987
 Tekijä(t) Shane MacGowan, Jem Finer
 Kesto 04.33
 Levy-yhtiö Pogue Mahone
The Poguesin muut singlet
Irish Rover
1987
”Fairytale of New York”
1987
If I Should Fall from Grace with God
1988

Fairytale of New York” on The Pogues -yhtyeen ja Kirsty MacCollin vuonna 1987 singlenä julkaistu musiikkikappale, joka sisältyy myös vuoden 1988 albumille If I Should Fall from Grace with God. Shane MacGowanin ja Jem Finerin kirjoittama kappale on joulunaikaan sijoittuva duetto aiheenaan Irlannista New Yorkiin paremman elämän toivossa muuttanut pariskunta, jonka unelmat ovat hukkuneet alkoholiin ja huumeisiin. Kolkosta tarinastaan huolimatta ”Fairytale of New York” on suosittu joululaulu.[1]

Kappaleen työstäminen ja sanoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Fairytale of New Yorkia” työstettiin kaksi vuotta. Ensimmäinen versio oli Finerin kirjoittama sävyltään perinteinen joululaulu, jossa merimies kaipaa jouluna vaimoaan. Finerin vaimo kuitenkin tuomitsi sen latteaksi ja ehdotti aiheeksi elämän kaltoin kohtelemaa pariskuntaa, joka saavuttaa lopulta jonkinlaisen vapahduksen. Kappaleen kannalta merkittävä oli The Poguesin ensimmäinen Yhdysvaltain-kiertue vuonna 1985, jolloin MacGowan vieraili ensimmäistä kertaa elämässään New Yorkissa. Yksi ”Fairytale of New Yorkiin” merkittävästi vaikuttanut teos on Sergio Leonen elokuva Suuri gangsterisota Ennio Morriconen säveltämine musiikkeineen. Elokuvan tunnusmusiikki kuultaa läpi kappaleen alkumelodiasta.[1]

MacGowan esittää kappaleessa jouluaattona newyorkilaiseen juoppoputkaan joutunutta amerikanirlantilaista miestä. Sellitoverin laulaessa irlantilaista kansanlaulua ”The Rare Old Mountain Dew” MacGowanin henkilöhahmo muistelee vanhaa rakastettuaan. Kappaleen loppuosa muodostuu hänen ja MacCollin esittämän rakastetun riitaisasta sanailusta, jossa he käyvät läpi nuoruudenhaaveitaan Amerikasta Broadway-teattereineen – ja sitä, kuinka yhteinen elämä johti lopulta pettymyksiin, alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen. Jää epäselväksi, onko vuoropuhelu miehen mielikuvitusta vai tapahtuuko se hänen putkasta vapautumisensa jälkeen. Muun muassa maininta New Yorkin poliisin kuorosta, joka laulaa Bing Crosbyn vuoden 1948 hittikappaletta ”Galway Bay”, sijoittaa kappaleen tapahtumat 1940-luvulle.[1]

Alun perin kappaleen naislaulajana piti olla basisti Cait O’Riordan, mutta hänen lähdettyään yhtyeestä lokakuussa 1986 laulajaksi valittiin Kirsty MacColl, tuottaja Steve Lillywhiten vaimo. Kappaleen nimi lainattiin J. P. Donleavyn vuoden 1973 romaanista A Fairy Tale of New York, joka sekin kertoo amerikanirlantilaisista siirtolaisista, mutta ei sen kummemmin liity tarinaltaan laulun sanoitukseen – nimi valittiin, kun kappale oli jo kirjoitettu.[1]

Musiikkivideo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Doughertyn ohjaama mustavalkoinen musiikkivideo kuvattiin New Yorkissa kiitospäiväviikolla 1987. Näyttelijä Matt Dillon esiintyy videolla juopuneen MacGowanin putkaan taluttavana poliisina.[1] The Poguesin ihailijaksi tunnustautunut Dillon on kutsunut roolia uransa kohokohdaksi.[2] Koska New Yorkin poliisilla ei tosiasiassa ole kuoroa, Dougherty rekrytoi videolle poliisilaitoksen rumpu- ja puhallinsoittokunnan. He eivät osanneet ”Galway Baytä”, joten he lauloivat kuvauksissa Mickey Mouse Clubin tunnussävelmää.[1]

Yhtyettä kuvaavat osuudet jäljittelivät tyyliltään BBC:n Billie Holidaystä kertonutta dokumenttia. MacGowan istuu videolla pianon ääressä, mutta lähikuvissa pianoa soittaa oikeasti yhtyeen hanuristi James Fearnley MacGowanille tunnusomainen sormus sormessaan.[1]

Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestyessään ”Fairytale of New York” sijoittui Britannian singlelistalla toiseksi Pet Shop Boysin coverkappaleen ”Always on My Mind” jälkeen. Irlannin listalla se nousi ykköseksi.[1] Vuonna 2012 se ylitti Britanniassa miljoonan myydyn kappaleen rajan, 25 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tuolloin ”Fairytale of New York” oli sijoittunut, digitaalisen myynnin mahdollistamana, jo kahdeksana perättäisenä vuonna kahdenkymmenen parhaan joukkoon joulun singlelistalla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Lynskey, Dorian: Fairytale of New York: the story behind the Pogues’ classic Christmas anthem The Guardian. 6.12.2012. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)
  2. The Player The Scotsman. 13.11.2005. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)
  3. Wilcock, David: Sales of the Pogues’ ’Fairytale Of New York’ reach 1 million 25 years after release The Independent. 31.12.2012. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)