FS La Galissonnière (1933)
| La Galissonnière | |
|---|---|
 La Galissonnière |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Brest |
| Kölinlasku | 15. joulukuuta 1931 |
| Laskettu vesille | 18. marraskuuta 1933 |
| Palveluskäyttöön | 1. tammikuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | Toulonissa miehistönsä upottama 27. marraskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 600 t (standardi) 9 120 t (kuormattu) |
| Pituus | 179 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 17,5 m |
| Syväys | 5,35 m |
| Koneteho | 84 000 hevosvoimaa |
| Nopeus | 31 solmua |
| Miehistöä | 540 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
9 x 155 mm tykkiä kolmoistorneissa 8 x 90 mm ilmatorjuntatykkiä 24 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 x 550 mm torpedoputkea |
La Galissonnière oli Ranskan laivaston La Galissonnière -luokan kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa. Alus oli nimetty Roland Michel Barrin de La Galissonnièren mukaan.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: La Galissonnière -luokka (risteilijä)
Alus tilattiin 1931 Brestin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 15. joulukuuta 1931. Alus laskettiin vesille 18. marraskuuta 1933 ja valmistui 1. huhtikuuta 1936.[1] Alus oli varustettu Parsons-turbiineilla ja se saavutti Marseillen lähistöllä kahdeksan tunnin koeajoissa 90 000 hevosvoimalla 35,42 solmun keskinopeuden.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin tilapäisesti Ranskan Välimeren laivaston (ransk. Forces de haute mer) 2. kevyeen laivueeseen, josta se siirrettiin edelleen Toulonissa 2. marraskuuta 1937 muodostettuun 3. risteilijäviirikköön, kun viirikön muut alukset Jean de Vienne ja Marseillaise valmistuivat.[3] Toisen maailmansodan alkaessa alus partioi Tunisian rannikolla Bizertessä, kunnes alus siirrettiin 18. marraskuuta 1939 Brestiin huollettavaksi. Se palasi palvelukseen 1. maaliskuuta 1940 jatkaen palvelustaan Toulonissa Ranskan kesäkuiseen antautumiseen. Alus osallistui kahdella matkalla 8.-12. maaliskuuta kahden legioonalaispataljoonan ja kolmen Afrikan siirtomaista kootun kevyen rykmentin (ransk. tirailleurs) kuljettamiseen Pohjois-Afrikasta Marseilleen.[4]
Ranskan antautuessa alus oli viirikkönsä mukana Algerissa. Tammikuusta 1941 alkaen La Galissonnière kuului Vichyn Ranskan laivaston Touloniin sijoitettuun avomerilaivastoon. Se ei kuitenkaan polttoainepulan vuoksi osallistunut purjehduksiin lukuun ottamatta 6.-8. marraskuuta 1940 Provencen siirron suojaamista Pohjois-Afrikan rannikolta Touloniin.[5]
Saksan miehittäessä Vichyn Ranskan aluksen miehistö upotti 27. marraskuuta 1942 aluksensa Toulonissa Porte de Missiessyn telakka-altaassa no3 estääkseen sen joutumisen saksalaisille tai italialaisille.[6] Italian kuninkaallinen laivasto nosti hylyn 3. maaliskuuta 1943 ja he aloittivat FR.12:ksi nimetyn aluksen kunnostamisen. Italian antautuessa korjaustöistä oli tehty noin 60 prosenttia. Saksalaiset miehittivät Toulonissa olevan aluksen, joka vaurioitui 24. marraskuuta Yhdysvaltain lentokoneiden hyökkäyksessä. Alus upposi 18. elokuuta 1944 ilmahyökkäyksessä. Hylky nostettiin ja romutettiin 1952.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat ja -risteilijät | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Duguay-Trouin•FS Jeanne d'Arc•FS Émile Bertin•La Galissonnière • FS De Grasse |
| Miinalaivat | |
| Contre-torpilleus | |
| Hävittäjät | |
| Sukellusveneet |
Requin•Sirène•Ariane•Circé•Redoutable•Saphir•FS Surcouf•Argonaute•Diane•Orion•Minerve•Aurore |
| Vesilentokoneiden emälaivat |
| X peruutettu |