Excubitores

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Excubitores (lat., ”vartijat”, kreik. ἐξκούβιτοι, ekskoubitoi) oli Bysantin keisarien palatsihenkivartiokaarti, jonka perusti keisari Leo I (hallitsi 457–474) korvaamaan aiemmat Scholae-joukot.[1] Kaarti koostui 300 miehestä, jotka oli värvätty Isaurian vuoristosta Vähästä-Aasiasta. Kaartin komentaja comes excubitorum nousi usein keisarillisessa hovissa erittäin korkeaan asemaan.[2] Kaartista tuli 600-luvulla pelkkä seremoniallinen palatsiyksikkö, kunnes keisari Konstantinos V (hallitsi 741–775) organisoi sen uudelleen Ekskoubitoi-nimiseksi armeijan tagmata-eliittiyksiköksi,[3] jonka komentajan arvonimi oli domestikos ton ekskoubiton.[4] Käsite katosi käytöstä 1000-luvulla.[5] Ekskoubitoi-tagma mainitaan viimeisen kerran vuonna 1081, kun se osallistui Dyrrhakhionin taisteluun normanneja vastaan.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Birkenmeier, John W.: The development of the Komnenian army: 1081–1180. BRILL, 2002. ISBN 9789004117105. Google books. (englanniksi)
  • Cameron, Averil & Ward-Perkins, Bryan: The Cambridge ancient history: Late antiquity : empire and successors, A.D. 425–600. Cambridge University Press, 2000. ISBN 9780521325912. Google books. (englanniksi)
  • Haldon, John: Bysantin historia. Suomentanut Kaisa Sivenius. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-097-8.
  • Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)
  • Nicolle, David: Romano–Byzantine armies 4th–9th centuries. Osprey Publishing, 1992. ISBN 978-952-495-097-8. Google books. (englanniksi)
  • Rogers, Clifford: The Oxford Encyclopedia of Medieval Warfare and Military Technology. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195334036. Google books. (englanniksi)
  • Treadgold, Warren: Byzantium and Its Army, 284–1081. Stanford University Press, 1998. ISBN 9780804731638. Google books. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nicolle, s. 9
  2. Averil & Ward-Perkins, 291
  3. Rogers, s. 308
  4. Kazhdan, s. 646, 2007
  5. Haldon, s. 208
  6. Treadgold, s. 41; Birkenmeier, s. 159
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.