Ex-gay-liike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ex-gay-liike eli eheytysliike on liike, joka pyrkii edistämään homoseksuaalien identiteetin muuttumista heteroseksuaaliseksi. Suomessa ex-gay-liikkeen merkittävin edustaja on Aslan ry. Liike vetoaa usein yhdysvaltalaisen NARTHin (National Association for Research & Therapy of Homosexuality) kannanottoihin.

Ex-gay-ryhmien on luonnehdittu olevan "turvapaikka niille, jotka ovat yhtäältä perheidensä ja konservatiivisten kirkkojen hylkäämiä homoseksuaalisuutensa vuoksi, toisaalta homoseksuaalijärjestöjen hylkäämiä konservatiivisten uskonnäkemystensä vuoksi". [1]

Maailman terveysjärjestön Yhdysvaltojen osasto Pan American Health Organisation (PAHO) antoi keväällä 2012 kannanoton, jonka mukaan seksuaalista suuntautumista muuttavat "terapiat" ovat ilman lääketieteellistä perustaa ja uhkaavat terveyttä.[2] Vuonna 2012 Ex-Gay-liikkeeseen kuuluvan kansainvälisen kattojärjestön Exoduksen puheenjohtaja Alan Chambers on antanut useita lausuntoja, joissa hän on sanoutunut irti ryhmänsä perinteisistä käsityksistä, mm. todennut, ettei ns. "eheytysterapia" toimi. Tätä eivät kaikki alajaostot ole hyväksyneet, vaan ovat eronneet Exodus Internationalista. Kalifornian osavaltion senaatti hyväksyi kesäkuussa 2012 lain, jonka mukaan alaikäisille ei saa antaa ”eheytysterapiaa”. Samanlaisia lakialoitteita on myös muissa osavaltioissa Yhdysvalloissa.[3] Yhdysvalloissa päämajaansa pitävä Exodus-järjestö lopetti toimintansa kesäkuussa 2013 ja pyysi anteeksi niiltä, joiden eheyttämistä se on pyrkinyt edistämään.[4]


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ex-Gay-liikkeen juuret ovat Yhdysvalloissa. Vuonna 1971 neljä opiskelijaa esiintyivät David Susskindin tv-ohjelmassa väittäen parantuneensa homoseksuaalisuudesta Aesthetic Realism -säätiön opinto-ohjelman avulla. Pian tämän jälkeen säätiö julkaisi aihetta käsittelevän kirjan ja mainosti metodiaan laajasti. Vuonna 1990 säätiö luopui ohjelmastaan; syyksi mainittiin aihetta ympäröivä vihamielisyys ja ohjelman osoittautuminen toimimattomaksi.

Vuonna 1973 aloitti toimintansa 'Love in Action' -niminen ex-gay-liike.[5] Kolme vuotta myöhemmin se yhdisti toimintansa useiden muiden järjestöjen kautta ja nimeksi tuli 'Exodus International'.

Eurooppaan liike rantautui vuonna 1975. Toiminta alkoi ensin Alankomaissa. Vuonna 1982 toiminta laajeni useisiin maihin, kuten Pohjoismaihin.

Ex-gay-liike nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalimanlaajuisen Exodus Global Alliancen alaisuudessa toimivista järjestöistä suurin on Exodus International. Amerikassa on lisäksi useita eri kirkkoja palvelevia alajärjestöjä, muun muassa katolisille, metodisteille ja mormoneille omansa. On myös esimerkiksi erillisiä järjestöjä värillisille ja omaisten vertaistukeen painottuvia järjestöjä, sekä paikallisia alajärjestöjä.

Euroopassa toimintaa on useissa maissa; Pohjoismaisina alajärjestöinä toimivat Medvandrarna Ruotsissa, Til Helhet Norjassa, Basis Tanskassa sekä Aslan Suomessa.

Eheytymisterapian vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ex-gay-ryhmien on todettu lievittävän sitä ahdistusta, joka aiheutuu uskonnollisten arvojen ja seksuaalisen suuntautumisen välisestä jännitteestä, sekä auttamaan terapiaan osallistuneita muokkaamaan identiteettiään suhteessa seksuaalisuuteen; ei kuitenkaan todistetusti muuttamaan seksuaalista suuntautumista sinällään.[6]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoanalyysi, psykiatria ja psykologian valtavirta ovat irtisanoutuneet eheytymisterapiasta vuoden 1973 jälkeen[7], jolloin Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta ja jonka päätöstä Yhdysvaltain psykologiyhdistys APA seurasi pian[8].

Kansainvälisesti vaikutusvaltaisin mielenterveysalan ammattilaisten järjestö, Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA (American Psychiatric Association), hylkää Irving Bieberin, Charles Socaridesin ja myös nykyisten ex-gay-järjestöjen suosimat seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseen tähtäävät eheytymisterapiat tehottomina ja potentiaalisesti tuhoisina[8]. APA on antanut vuonna 1995 lausunnon, jonka mukaan se pitää ns. muutos-, uudelleensuuntaamis- tai konversioterapioita (reorientation therapy, conversion theapy) epäeettisenä ammattilaisten käytöksenä. APA myös toisti lausuntonsa epäeettisyydestä vuonna 1997 sekä vahvisti kantansa edelleen vuosina 1998 ja 2000.

APA ilmoittaa vuosien 1998 ja 2000 lausunnoissaan lisäksi, että myös esimerkiksi suuret järjestöt the American Academy of Pediatrics, the American Psychological Association ja the National Association of Social Workers ovat antaneet eheytymisterapioita vastustavat lausunnot, koska niiden edustajat ovat huolissaan terapioiden asiakkaille mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. APA:n näkemys on saanut ylivoimaisen kannatuksen, joskin hyvin pieni psykologien, psykiatrien ja uskonnollisten ryhmien joukko vastustaa sitä.[8][9]

Eheytymisterapian vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eheytymisterapian vastustus ei ole Aslanin mukaan täysin totaalista: vuonna 2006 Amerikan psykologisen yhdistyksen (American Psychological Association, APA) presidentti Gerald P. Koocher totesi NARTHin tulkinnan mukaan, että hänen järjestöllään ei ole mitään eheytymisterapiaa vastaan, jos se tehdään potilaan omasta toiveesta ja aidosta muutoshalusta.[10] Koocher ei edelleenkään ole kuitenkaan sitä mieltä, että eheytymisterapiat olisivat toimivia.

Melko pian edellä mainitun lausunnon jälkeen Koocher sanoi The Washington Times -lehden mukaan seuraavaa: "Täydellisessä, monipuolisessa terapeuttisessa suhteessa terapeutin velvollisuus on aina kunnioittaa potilaan valintaa ja auttaa potilaita saavuttamaan päämääränsä. - - Tulen aina kannattamaan sitä erittäin tärkeää seikkaa, että tarjoamissamme palveluissa tulee tarkoin noudattaa potilaiden toiveita." Koocher kuitenkin jatkoi: "Kun kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, terapeutin on oltava varma siitä, että potilaan halu muuttua ei johdu ympäröivän homofobisen yhteisön asettamista paineista, koska terapia ei muuta sosiaalisia ennakkoluuloja." Koocher myös painotti, että potilaan on ymmärrettävä, että seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseen tähtäävien terapioiden toimimisesta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä ja että ne voivat jopa olla psyykkisesti vahingollisia.[11].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ponticelli, C. M. (1999). Crafting stories of sexual identity reconstruction. Social Psychology Quarterly, 62, 157-172.
  2. "Therapies" to change sexual orientation lack medical justification and threaten health new.paho.org, 17.5.2012. Viitattu 17.7.2012.
  3. Uskovaisryhmät luopumassa homojen "parantamisesta" Kansan Uutiset, verkkolehti 11.7.2012. Viitattu 17.7.2012.
  4. Marika Kataja-Lian: Homoseksuaaleja "eheyttänyt" kansainvälinen järjestö pyysi anteeksi ja lopetti toimintansa, Yle, uutiset 20.6.2013
  5. http://www.loveinaction.org/default.aspx?pid=103
  6. "Just the Facts About Sexual Orientation & Youth: A Primer for Principals, Educators and School Personnel". American Academy of Pediatrics, American Counseling Association, American Association of School Administrators, American Federation of Teachers, American Psychological Association, American School Health Association, The Interfaith Alliance, National Association of School Psychologists, National Association of Social Workers, National Education Association. 1999. http://www.apa.org/pi/lgbc/publications/justthefacts.html. Retrieved 2007-08-28. http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/just-the-facts.aspx
  7. Eheytysliike: Jumala palaa psykologiseen teoriaan Finnqueer. Viitattu 3.2.2007.
  8. a b c Position Statement American Psychiatric Association 1998/2000. Viitattu 3.2.2007.
  9. About APA American Psychiatric Associoation. Viitattu 3.2.2007.
  10. President Koocher Says the American Psychological Association Has No Disagreement With the Treatment of Unwanted Homosexual Attraction NARTH. Viitattu 3.2.2007.
  11. "APA Denies any retreat on gay therapy" The Washington Times.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moberly, Elizabeth R. (1983). Homosexuality: A New Christian Ethic. Cambridge: James Clarke &Co.
  • Moberly, Elizabeth R. (1983). Psychogenesis: the early development of gender identity. London, Boston, Melbourne and Henley: Routledge & Kegan Paul Limited.
  • Lewes, Kenneth (1989). The Psychoanalytic Theory of Male Homosexuality. Lontoo: Quartet Books.
  • Puonti, Ari (2004). Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen. Helsinki: Uusi Tie.
  • Salomaa, Freija (Toim. 1995). Syntyjä syviä: erilaisen homoseksuaalisuuden näkökulma. Vantaa: Osumakustannus Oy.
  • Shidlo, Ariel; Schroeder, Michael & Drescher, Jack (Toim. 2001). Sexual Conversion Therapy: Ethical, Clinical and Research Perspectives. New York, London and Oxford: Haworth Medical Press.
  • Stålström, Olli (1997). Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Gaudeamus, Helsinki. ISBN 951-662-716-1
  • Tautiluokitus ICD-10 (1999). Systemaattinen osa. Helsinki: Stakes.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.