Euroopan ympäristöongelmat
Euroopan ympäristölle on yhdeksän tyypillistä ympäristöongelmaa. Näitä ovat kasvihuoneilmiön voimistuminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen, suuronnettomuudet, happamoituminen, alailmakehän eli troposfäärin otsoni, kaupunkien kuormitus, makean veden vesistöjen hallinta, metsien laadun huonontuminen ja rannikkoalueen uhat.[1]
Kasvihuoneilmiön voimistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan sitä, että ilmakehä päästää lyhytaaltoisen auringon säteilyn maan pinnalle, mutta ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut kuitenkin estävät pitkäaaltoisen lämpösäteilyn pääsemisen takaisin avaruuteen. Tämän seurauksena ilmasto lämpenee. Ilmakehän kasvihuonekaasut toimivat kasvihuoneen lasikaton tavoin. Kasvihuoneilmiö on luonnollinen. Ongelmana on kasvihuoneilmiön liiallinen voimistuminen. Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry ja hiilidioksidi. Kaikista kasvihuonekaasuista ne estävät 90 % maahan jäävästä lämpösäteilystä pääsemästä avaruuteen.[2] Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli ennen teollistumista 280 mg/l ja nykyään se on 380 mg/l.[3] Havaijilla, Mauna Loan mittausasemalla hiilidioksidipitoisuus ylitti 400 mg/l 9.5.2013.[4]
Auringosta tulee säteilyä keskimäärin 340 wattia neliömetriä kohden. 30% heijastuu takaisin avaruuteen ja loput 70 % imeytyy maahan, mereen ja ilmakehään.[5]
Hiilidioksidia pääsee ilmakehään lähinnä fossiilisia polttoaineita polttamalla, mutta myös luonnon omista lähteistä kuten tulivuoren purkauksista.
Kasvihuoneilmiön voimistuminen nostaa lämpötilaa talvisin eniten pohjoisella napa-alueella. Atlantin lämpimät merivirrat heikkenevät ja siksi Islannin ja Grönlannin lämpötila nousee vain vähän. Pohjois-Euroopassa sataa enemmän, Etelä-Euroopassa vähemmän. Keski-Euroopassa sateet lisääntyvät kesällä, kun taas talvella sateita on vähemmän. Välimeren maihin tulee siis kuivat ja lämpimät kesät.[2]
Luonnon monimuotoisuuden häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan maissa on 2 500 ympäristötyyppiä. Erilaisia lajeja Euroopassa on 215 000. Melkein jokaisessa maassa on endeemisiä lajeja eli lajeja, jotka ovat tyypillisiä vain tietylle alueelle. Kaikista tärkeimmät paikat monimuotoisuudelle on Välimerenallas ja Kaukasusvuoristo[1]
Kosteikkojen häviäminen on suurinta Etelä-Euroopassa.
Suuronnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurten teollisuusonnettomuuksien määrä on pysynyt vakiona. Suuria ydinvoimaonnettomuuksia ei ole tapahtunut vuoden 1986 Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen.[1]
Öljyonnettomuuksien määrä on vähentynyt, mutta Länsi-Euroopassa on tapahtunut muutamia suuronnettomuuksia.[1]
Tulvien määrä lisääntyi 1990-luvulla. Nämä aiheuttivat myös kuolemantapauksia.[1]
Happamoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Happamoitumisella tarkoitetaan että maaperä ja vesistöt eivät pysty enää neutraloimaan hapanta laskeumaa. Happamoitumisen seurauksena maasta vapautuu raskasmetalleja ja alumiinia, jotka ovat eliöille myrkyllistä. Karut metsämaat ovat yleensä alttiimpia happamoitumiselle kuin kalkkipitoiset rehevät kasvumaat.[6] Happamoituminen Euroopassa onkin koskettanut erityisesti Skandinavian maita missä maaperä on karumpaa kuin muualla.[7]
Happamien märkä- ja kuivalaskeumien aiheuttajat typen ja rikin oksidit syntyvät yleensä fossiilisten polttoaineiden polttamisen yhteydessä. Nykyään rikkipäästöjä ollaan onnistuttu vähentämään.[6] Rikkilaskeuman voimakas vähentyminen on saanut vesistöt toipumaan happamoitumiselle herkillä alueilla.[6] Typen oksideja syntyy kun ilman typpi reagoi palamisen yhteydessä hapen kanssa. Paljon typen oksideja syntyy ennen kaikkea korkeissa palamislämpötiloissa. Esim. autojen katalysaattorit ja uudet polttotekniikat ovat vähentäneet typen oksidien määrää.
Alailmakehän otsoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alailmakehän otsoni syntyy liikenteen, teollisuuden ja energian tuotannon pakokaasuista syntyvien hiilimonoksidin,hiilivetyjen ja typen oksidin reagoidessa ilman hapen kanssa auringon valon katalysoidessa reaktiota. [8][9] Alailmakehän otsonia syntyykin tyypillisesti lämpimillä aurinkoisilla säillä. Toisaalta ilmavirtaukset saattavat kuljettaa otsonia paikasta toiseen. [10]
Alailmakehän otsonilla on haitallisia vaikutuksia ihmisiin, eliöihin ja materiaaleihin. Otsoni aiheuttaa muun muassa hengitysteihin vaurioita. Vauriot suurentuvat, jos ihminen rasittaa itseään fyysisesti korkeissa otsonipitoisuuksissa. Tämä johtuu siitä, että hengitettävän otsonin määrä lisääntyy rasituksen aikana.[10] Alailmakehän otsoni voivat myös heikentää metsien kasvua ja aiheuttaa satotappioita.
Otsonipitoisuudet ovat korkeimmillaan Keski- ja Etelä-Euroopan ruuhkaisissa kaupungeissa.[10]
Kaupunkien kuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungistuminen liittyy teolliseen vallankumoukseen. Ihmisten muuttaminen kaupunkeihin on tehnyt kaupunkien kuormituksesta merkittävän ympäristöongelman. Samalla ihmiset käyttävät luonnonvaroja yhä kauempaa elinympäristönsä ulkopuolelta.[11]
Kaupunkien kuormitusta voidaan vähentää yhteiskuntarakenteen eheydellä. Yhteiskuntarakenteen eheydellä tarkoitetaan kuinka palvelut, asuminen ja työpaikat ovat sijoittuneet toisiinsa nähden. Yhteiskuntarakenteen eheys vaikuttaa merkittävällä tavalla alentavasti muun muassa hiilidioksidipäästöihin. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen kuinka paljon liikkumiseen käytetään henkilöautoja. Hajautettu yhteiskuntarakenne on sekä kallis että ympäristölle haitallinen.[12]
Makean veden vesistöjen hallinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman vesistä vain noin 3 % on makeaa vettä. Näistä 2 % on sitoutunut jäätiköihin ja 1 % on käytettävissä.
Makean veden hallinnalla tarkoitetaan veden saatavuuden ja tarpeen välistä tasapainoa, sekä vesien saastumisen ja vesiympäristöjen tuhoutumisen estämistä.[13]
Eurooppalaisten asutus on keskittynyt pääasiassa kaupunkeihin, sillä yli kolme neljästä eurooppalaisista asuu kaupungeissa. Tämän vuoksi makeaa vettä täytyy toimittaa kotitalouksille, virastoille, sairaaloille ja erilaisille laitoksille. Tässä täytyy ottaa huomioon monia eri seikkoja kuten väestön ja kotitalouksien koko, muutokset maa-alueiden fysikaalisissa ominaisuuksissa, kuluttajien käyttäytyminen, talouden vaatimukset, veden kemiallinen koostumus ja veden varastoinnin ja kuljetuksen logistiikka. [14]
Metsien laadun huonontuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsät ovat monin tavoin tärkeitä niin luonnolle kuin ihmisellekin. Ihminen käyttää metsiä puun saantiin ja virkistyskäyttöön. Luonnolle metsät ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Metsät myös toimivat ilmaston, veden ja maaperän säätelijöinä. Metsät ovat ehkä tärkein luonnonvara Euroopassa.[15]
Euroopan metsien laadun huonontuminen johtuu saastumisesta ennen kaikkea Itä- ja Keski-Euroopassa. Etelä-Euroopassa huolenaihe on metsien pysyvyys ja metsäpalot. Taustalla on sosioekonomiset syyt, jotka heijastelevat maankäyttöön.[16]
Rannikkoalueen uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisen toimista rannikolla on aiheutunut veden ja elinympäristön saastumista.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan ympäristökeskuksen tiedote Euroopan ympäristökeskus. Viitattu 4.3.2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Ongelmat 2008. Euroopan ympäristökeskus. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ a b Otsoni kasvihuonekaasuna Ilmasto-opas. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ Ruosteenoja, Kimmo: Tutkimus cdn.fmi.fi. Viitattu 4.3.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Ilmakehässä oli eilen hiilidioksidia enemmän kuin miljooniin vuosiin Helsingin sanomat. Viitattu 11.5.2013. [vanhentunut linkki]}
- ↑ Kasvihuoneilmiö ja ilmakehän koostumus Ilmasto-opas. Viitattu 10.3.2013.
- ↑ a b c Happamoituminen Syke. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ Vesistöjen happamoituminen Syke. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ Otsoni kasvihuonekaasuna Ilmasto-opas. Viitattu 4.3.2013. }
- ↑ Alailmakehän otsonille asetettiin tiukemmat ilmanlaatutavoitteet Syke. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ a b c Alailmakehän otsoni Ilmatieteen laitos. Viitattu 4.3.2013.
- ↑ Kaupungistumisen ympäristöongelmatArkistoitu kopio maailmantalous.net. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 8.4.2013.
- ↑ Yhdyskuntarakenne ja liikenne (Euroopan ympäristökeskuksen tiedote) ymparisto.fi. Viitattu 7.1.2013.
- ↑ Ympäristö -signaalit Euroopan ympäristökeskuksen tiedote. Viitattu 6.1.2013.
- ↑ kaupunkilaiset ja vesi eea.europa.eu. Viitattu 6.1.2013.
- ↑ Natura 2000 ja metsät "Haasteet ja mahdollisuudet" ec.europa.eu. Viitattu 10.maaliskuuta 2013.
- ↑ a b Euroopan ympäristökeskuksen tiedote eea.europa.eu. Viitattu 6. tammikuuta 2013.