Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaaleanvihreällä valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet peruskirjan; Tummanvihreällä — valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen; Harmaalla — valtiot, jotka eivät kuulu Euroopan neuvostoon

Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja on hyväksytty Strasbourgissa 5 marraskuuta 1992. Sopimus on laadittu englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena joka on tallennettu Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri lähettää peruskirjan jäljennökset jäsenvaltioille - Euroopan neuvoston jokainen jäsenvaltio on kutsuttu liittymään tähän peruskirjaan. Suomi on rarifioinut sopimuksen 9 marraskuuta 1994 ja on sitoutunut suojelemaan aluellaan puhuttuja saamelaiskieliä ja ruotsin kieltä.

Peruskirjan laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirja koskee vain kieliä, joita perinteisesti valtion kansalaiset käyttävät ( eli maahanmuuttajien kielet eivät kuulu sopimuksen piiriin), jotka eroavat merkittävästi enemmistön puhumasta kielestä (tämä sulkee pois sen, jos valtio haluaisi pitää vähemmistökieliä pelkkinä valtakielen paikallisina murteina) tai vähemmistökieliä joita puhutaan jollain tietyllä alueella tai vähemmistökieltä käyttävät joita kielivähemmistöt käyttävät tasaisesti koko valtion aluella (Kuten Jiddišiä tai Romani kieltä, joita käytetään koko valtion aluella).

Ongelmat ja ristiriidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjan allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat johtaneet poliittiseen konflikttiin Ranskassa, jossa perinteisesti yhtä virallista valtion kieltä on pidetty yhdistävä tekijänä (katso Ranskan kielipolitiikka). Pääministeri L. Jospin hallitus allekirjoitti peruskirjan, mutta perustuslakituomioistuin katsoi, että se sisältää perustuslakia vastaan olevia kohtia, joten peruskirjaa ei ratifioitu. Vuonna 2011, kun Ranskan perustuslakiin tehtiin useita muutoksia, kuten lisättiin kohta alueellisista kielistä, Ranskan presidentti F. Hollande lupasi keskustella peruskirjasta Ranskan parlamentin kanssa. Slovakiassa, ei päästy aluksi sopimukseen alueista joilla unkarilainen vähemmistö asui.

Euroopan Neuvosto vaati vuonna 2007 Kreikkaa, Irlantia ja Latviaa allekirjoittamaan sopimuksen ja ratifioimaan sekä Islantia,Maltaa ja Italiaa ratifioimaan peruskirjan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]