Euroopan sosialidemokraattinen puolue

Wikipedia
Ohjattu sivulta Euroopan Sosialidemokraattinen Puolue
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Party of European Socialist

Logo pes 200 dpi 2.jpg

Perustettu 1992
Ideologia Sosiaalidemokratia
Eurokansanedustajat 161[1]
Kansainväliset jäsenyydet Sosialistinen internationaali
Nuorisojärjestö Ecosy
Kotisivu http://www.pes.org/

Euroopan sosialidemokraattinen puolue (ESP, engl. Party of European Socialists (PES), esp. Partido socialista europeo (PSE), ital. Partito socialista europeo (PSE), ransk. Parti socialiste européen (PSE), saks. Sozialdemokratische Partei Europas (SPE)) on europuolue, joka kokoaa yhteen Euroopan unionin jäsenmaiden sosialidemokraattiset, sosialistiset ja työväenpuolueet. Puolueen muodostama europarlamenttiryhmä on Euroopan parlamentin toiseksi suurin (vaalit 2009). Puolue kuuluu perinteiseen uudistuksia kannattavaan vasemmistoon, ja siksi vihreät ovat sille luonnollisia yhteistyökumppaneita. Eurooppalaisen perinteen mukaisesti puolue voisi osallistua tilanteen mukaan joko keskustan tai oikeiston puolueiden kanssa enemmistön muodostamiseen. Kuitenkin puolue pysyy hyvin varauksellisena Euroopan vasemmiston ja entisten kommunistien suhteen. ESP on myös jäsenenä Sosialistisessa internationaalissa.

Eurooppalainen sosialidemokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESP Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen nykyinen puheenjohtaja on Poul Nyrup Rasmussen joka edustaa tanskalaisia sosialidemokraatteja. Puoleen jäsenet ovat läsnä kaikissa keskeisissä eurooppalaisissa instituutioissa; Euroopan parlamentissa, Komissiossa, Euroopan unionin neuvostossa, Eurooppa-neuvostossa ja Alueiden neuvostossa.

Keski-Euroopan viidentoista maan puolueet olivat ennen vuotta 2004 ESP:n liitännäisjäseniä ja viisi muuta oli tarkkailijajäseniä. Nyt nämä viisitoista ovat tulleet maansa liittymisen myötä vuonna 2004 täysjäseniksi ja viisi tarkkailijajäsentä ovat tulleet liitännäisjäseniksi.

ESP on jäsenenä Sosialistisessa internationaalissa. Sillä on myös oma nuorisojärjestönsä (ECOSY), kuten myös oma naisorganisaationsa. Puolue on ollut tukemassa Edistyksellisen globaalin foorumin muodostamista.

Ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 vaalien jälkeen ESP kokoontui 26. marraskuuta ja 27. marraskuuta Madridissa valmistelemaan ohjelmaansa: «Kehittyvä Eurooppa».

Tavoitteet 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Julkisten investointia lisääminen vuodesta 2004 vuoteen 2007 mennessä 0,3 % vuosittain Euroopan BKT:stä
  • Harmonisoida yhtiöverotus

Tavoitteet 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euron tulee olla ainoa käytettävä rahayksikkö euroalueen instituutioissa
  • Kaksinkertaistaa Euroopan tieteellisen tutkimuksen budjetti
  • Nostaa Erasmus-ohjelmaan osallistuvien opiskelijoiden vuotuinen määrä 120 000:sta noin 390 000:aan
  • Tulee luoda Euroopan investointiohjelma vuosiksi 2007–2013
  • Solidaarisuusbudjetti kaikkein köyhimpien alueiden hyväksi korotetaan 0,46 % BKT:stä
  • Uudistettava työaikoja käsittelevä direktiivi
  • Luodaan direktiivi julkisten palveluiden alueella periaatteella: tasa-arvoinen saatavuus, laatu ja rahoitus
  • Maatalousavun tulee olla myös ympäristön huomioiva
  • Nostaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöaste 6 %:sta vähintään 12 %:iin vuoteen 2010 mennessä

Tavoitteet 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huomioida liikenteen ja rakentamisen aiheuttamat saasteet
  • Toteuttaa Kioton sopimus
  • Kehittää suuri infrastruktuurien rakennusohjelma
  • Luoda Euroopan yhteinen rajavartiosto
  • Määrätä eurooppalainen kiintiö laittomalle maahantulolle
  • EU:n tulee liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen
  • Suojella yksilöiden tietoja taistelussa terrorismia vastaan

Sosialistinen liike Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueet, joilla on täydet jäsenoikeudet
Flag of Germany.svg Saksa Saksan sosialidemokraattinen puolue (SPD)
Flag of Austria.svg Itävalta Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue (SPÖ)
Belgian lippu Belgia Vallonia : Parti socialiste (PS)
Flanderi : Socialistische Partij-Anders (sp.a)
Flag of Cyprus.svg Kypros Κινήμα Σοσιαλδημοκρατών ΕΔΕΚ (KS EDEK) (Kinima Sosialdimokraton)
Flag of Denmark.svg Tanska Socialdemokratiet (A)
Flag of Spain.svg Espanja Espanjan sosialistinen työväenpuolue (PSOE)
Flag of Estonia.svg Viro Sosialidemokraattinen puolue (SDE)
Flag of Finland.svg Suomi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
Flag of France.svg Ranska Sosialistinen puolue (PS)
Flag of Greece.svg Kreikka Panellinio Sosialistiko Kinima (PASOK)
Flag of Hungary.svg Unkari Magyar Szocialista Párt (MSZP)
Flag of Ireland.svg Irlanti The Labour Party
Flag of Italy.svg Italia Partito Socialista Italiano (PSI)
Demokraattinen puolue[2]
Flag of Latvia.svg Latvia Latvijas Socialdemokratiska Strandnieku Partija (LSSP)
Flag of Lithuania.svg Liettua Liettuan sosiaalidemokraattinen puolue (LSP)
Flag of Luxembourg.svg Luxemburg Parti ouvrier socialiste luxembourgeois (LSAP)
Flag of Malta.svg Malta Partit Laburista (MLP)
Flag of Norway.svg Norja Työväenpuolue (DnA)
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat Partij van de Arbeid (PvdA)
Flag of Poland.svg Puola Sojusz Lewicy Demokratycznej (SLD)
Unia Pracy (UP)
Flag of Portugal.svg Portugali Partido Socialista (PS)
Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta Britannia : Työväenpuolue (Lab)

Pohjois-Irlanti : Social Democratic and Labour Party (SDLP)

Flag of Slovakia.svg Slovakia Sociálnodemokratická strana Slovenska (SDSS)
Strana demokratickej ľavice (SDĽ)
Flag of Slovenia.svg Slovenia Zdruzena Lista Socialnih Demokratov (ZLSD)
Flag of Sweden.svg Ruotsi Ruotsin sosialidemokraattinen työväenpuolue (SAP)
Flag of the Czech Republic.svg Tšekin tasavalta Tšekin sosiaalidemokraattinen puolue (ČSSD)

Euroopassa on ollut sosialistisia-, sosialidemokraattisia- tai työväenpuolueita aina 1800-luvun puolivälistä alkaen. Niillä on aina ollut läheistä yhteistyötä keskenään. Näin on ollut jo virallisestikin yli sata vuotta, sillä ensimmäinen Sosialistisen internationaalin (tosi-asiassa täysin eurooppalainen) kokous pidettiin Haagissa elokuussa vuonna 1904.

Kun joissakin maissa on ollut vallalla totalitaristinen järjestelmä, kansainväliset suhteet eri maiden välillä ovat mahdollistaneet sosialistisen solidaarisuuden toiminnan. Näin muun muassa Ranskan vasemmisto avusti espanjalaisia salaisesti heidän sisällissotansa aikana tai ruotsalaiset sosialidemokraatit vastaanottivat saksalaisia ja itävaltalaisia, jota taistelivat natsismia vastaan. Ranskan sosialistit avustivat esimerkiksi Espanjan, Portugalin ja Kreikan veljespuolueiden uudelleenorganisointia 1960- ja 1970-luvuilla.

Sosiaalidemokraatit kokevat Euroopan muuna kuin pelkkänä laajana markkina-alueena, jolla ei ole mitään sääntöjä tai säätelyä. Jo pitkään työväenliikkeen ja sosialidemokratian kansainvälisyys on johdattanut eurooppalaisen vasemmiston muodostamaan hallituksia, jotka ovat käytännössä dominoineet Euroopan poliittista karttaa jo pitkälti yli puoli vuosisataa. Tämä dominanssi näkyy selvimmin hyvinvointivaltiona.

Euroopan vasemmiston erityispiirre on erilaisuus. Britanniassa työläisten ammattiliitot ovat luoneet puolueen edustamaan itseään. Saksassa ja Skandinaviassa sosialidemokraattiset puolueet ovat luoneet laajan rakenteellisen kokonaisuuden, jonka avulla ne ovat puolustaneet työläisten oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskassa ja Välimeren maissa sosialisteilla ja ammattiliitoilla taas ei ole ollut koskaan kovin voimakkaita keskinäisiä siteitä.

Itäisessä Euroopassa nykyiset puolueet ovat joko aiempien, toista maailmansotaa edeltäneiden sosialidemokraattisten puolueiden perillisiä tai sitten stalinistisen neuvostoajan puolueiden perillisiä. Todellisuudessa se demokraattinen perinne, jonka nähtiin ilmaisevan itseään Berliinissä, Puolassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa vuosina 1948–1981 oli saanut vaikutteensa 1800-luvun jälkipuoliskon dynaamisesta työväenliikkeestä. Useasti Euroopan itäisissä osissa sosialistiset ja sosialidemokraattiset puolueet ovat selvästi erillisiä. Näin sosialistiset puolueet yhdistyivät toisen maailmansodan jälkeen kommunististen puolueiden kanssa, kun taas sosialidemokraattiset puolueet joutuivat toimimaan maan alla. Tämä maltillisen vasemmiston erottautuminen meni hyvinkin pitkälle, sillä esimerkiksi Unkarissa sosialidemokraattista puoluetta kutsutaan ”liberaaliksi vasemmistoksi” (SzDSz).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1957–1992: Euroopan yhteisön sosialistipuolueiden liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESP:n edeltäjän, Sosialistipuolueiden liiton puheenjohtajana toimi saksalainen Wilhelm Dröscher. Ranskalla oli kuitenkin varsin huomattava asema liiton sisällä. Perustamisestaan lähtien liitto työskenteli yhteisen ohjelman rakentamiseksi, ja tämän sopimuksen tarkoituksena oli olla sosialistipuolueiden yhteisenä perustana vuoden 1979 eurovaaleihin mentäessä. Ranskalainen Michel Rocard laati muun muassa ohjelman taloudellisen osan.

Sosialistit taistelivat 1980-luvulla thatcherismia vastaan. Ilmiö oli kehittynyt Britanniassa, ja sillä oli vaikutuksia muissakin maissa. Aika kuitenkin kului ja sopeutumattomuus ja tyytymättömyys toimintaan, jonka puitteina oli vain eräänlainen koordinointi, tuli ilmi. Vasemmiston voitto Eurooppa-vaaleissa sai aikaan Euroopan parlamentin ensimmäisen poliittisen ryhmän muotoutumisen.

Vuosina 1989–1990 kehitys kiihdytti vauhtiaan ja sosialistit halusivat olla kehityksessä mukana. Berliinin muurin sortuminen, Saksan yhdistyminen, neuvostoblokin mureneminen, joka poisti totalitaarisen hallinnon Keski- ja Itä-Euroopasta, johdattivat sosialistit katsomaan kauaksi eteenpäin. Euroopan yhtenäisyyden lujittaminen, joka ei ollut vielä kuin taloudellista, tuli keskeiseksi tavoitteeksi.

1997–2005: Konflikteja ja näköaloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan sosialistit ovat tänään silti enemmän hajallaan kuin koskaan historiassaan. Näin on ollut jo 1990-luvulta alkaen. Eurooppalaisen sosialidemokratian suuntautumisen vaihtoehdot ovat kiteytyneet kahdessa keskeisessä vaikuttajassa Tony Blairissä ja Lionel Jospinissä. Blair on puolustanut Gerhard Schröderin kanssa politiikan avaamista niin sanotulle kolmannen vaihtoehdolle [The third way, Der Neue Mittel), ja Jospin on taistellut perinteisemmän sosialismin puolesta, joka on puolustanut valtion roolia ja eritoten julkisten palveluiden ylläpitämistä sekä poliittista ja sosiaalista Eurooppaa.

Linjajako tuli esille selvästi vuoden 1999 eurovaaleissa, kun ESP:n yhteisen ohjelmajulistuksen hyväksymisestä huolimatta Englannin ja Saksan johtajat julkaisivat muutamaa viikkoa aiemmin ohjelmajulistuksen nimeltä ”Uusi keskusta”. Tässä nokittelussa Ranska turvautuu pääsääntöisesti Etelä-Euroopan maihin sekä Belgian sosialistien tukeen, kun taas britit ja saksalaiset ovat turvautuneet erityisesti kommunismin ikeestä vapautuneisiin maihin.

Brysselissä pidetyssä vuoden 2004 ESP:n puoluekokouksessa oli ensimmäisen kerran järjestön historiassa kaksi ehdokasta. Tanskalainen Poul Nyrup Rasmussen oli ranskalaisten taktinen kandidaattiehdokas, ja ranskalaiset toivoivat ESP:n olevan todellinen eurooppalaisen puolue, joka olisi etulinjassa ajamassa eurooppalaista integraatiota. Italialainen Giuliano Amato oli niin sanottu virallinen ehdokas, joka oli saanut vetäytyvän puheenjohtajan, brittien Robin Cookin, tuen. Häntä tukivat keskeisesti sekä Englannin työväenpuolue että Saksan SPD. Lopullisessa äänestyksessä Poul Nyrup Rasmussen voitti äänestyksen yhden äänen erolla.

ESP on 28 jäsenjärjestön yhteisö, ja se edustaa 25 Unionin jäsenmaata, ja lisäksi mukana on myös Norja. Ajankohtainen ongelma on ja jäsenten mielipiteitä jakaa kysymys Euroopan unionin perustuslaista. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset ja ”ei”-äänten voitto niissä molemmissa, ovat antaneet niin sanotuille euroskeptikoille lisää voimia, ja näin on erityisesti vasemmiston piirissä.

Kuilu taloudellisen liberalismin eli niin sanotun sosiaaliliberalismin hyväksyvän ”keskustasosialismin” ja perinteisemmän vasemmistolaisen sosialismin välillä on kuitenkin jatkuvasti kasvanut. Esimerkiksi Saksassa johtava sosialidemokraatti ja historioitsija Oscar Lafontaine erosi puolueesta ja yrittää koota uutta puoluetta, joka olisi SPD:stä vasemmalle ja kannattaisi niin sanottuja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja.

ESP liitännäisjäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESP tarkkailijajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]