Eulalia-täti
| Eulalia-täti | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Eino Jurkka |
| Käsikirjoittaja | U. R. Kalmari |
| Tuottaja | Arvo Tamminen |
| Säveltäjä | Väinö Hannikainen |
| Kuvaaja | Erik Blomberg |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Pääosat |
Birgit Kronström Eino Jurkka Hugo Hytönen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Sampo-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 17. marraskuuta 1940 |
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Eulalia-täti on Eino Jurkan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1940. Sen käsikirjoitus perustuu Hjalmar Nortamon samannimiseen näytelmään. Juoni rakentuu salaperäisen Eulalia-tädin ja hänen miesvainajansa perinnön ympärille. Mukana on myös kunnallispoliittista suhmurointia ja avioliittoaikeita. Välirauhan aikana ensi-iltansa saanutta hupailua ei ole esitetty lainkaan televisiokanavilla. Nimiroolin tulkitsee Birgit Kronström. Elokuva on mustavalkoinen, ja sen esitysoikeudet ovat Jenny Oran perikunnalla.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Birgit Kronström | … | rouva Jaatsi, Eulalia-täti |
| Eino Jurkka | … | Mauri Huhkinen |
| Hugo Hytönen | … | herra Poukka |
| Emmi Jurkka | … | Edla Sjöroos |
| Arvo Lehesmaa | … | Roger Sjöroos |
| Tuire Orri | … | Kyllikki Huhkinen |
| Onni Korhonen | … | Eino Ansasmaa |
| Thure Bahne | … | Aallotar-laivan perämies |
| Kaarlo Kytö | … | herra Jaatsi |
| Kalle Rouni | … | herra Kallio |
| Vilho Siivola | … | Mahlamäki |
| Rosi Rinne | … | rouva Huhkinen |
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Tukkilahden rantakaupunkiin. Kunnallisia luottamustehtäviä hoitava Mauri Huhkinen ja postimestari Roger Sjöroos odottavat perintöä Eulalia-tädiltä, joka on Amerikasta Suomeen palannut varakas leskirouva. Mauri ja Roger ovat Eulalian ensimmäisen miehen Henrikin sukulaisia, eikä Eulalia ole koskaan tavannut heitä.
Maurin tyttären, naimisaikeissa olevan Kyllikin, eno kapteeni Poukka on palannut maihin. Poukka lupaa sisarentyttärelleen hoitaa naimisiinmenoon liittyviä asioita, sillä Maurilla on niin kova kiire Helsinkiin "hoitamaan kunnan asioita", ettei hän ehdi tavata Kyllikin sulhasta Einoa. Poukka ja maisteri Kallio päättävät lähteä Maurin perässä pääkaupunkiin saadakseen Mauri hellittämään kunnallisesta hosumisestaan.
Eulalia on nykyisin rouva Jaatsi, ja hänen uusi aviomiehensä on tohtori Jaatsi. Rogerin vaimo Edla on sopinut tapaavansa Eulalian Helsingissä hotelli Metropolissa, missä myös Mauri, Roger ja Poukka asustelevat. Eulalia esittää Metropolissa eroottisesti latautunutta tanssinumeroaan ja illallistaa Maurin, Rogerin, Poukan ja herra Jaatsin kanssa. Edla sattuu paikalle ja vaatii Rogeria mukaansa mokomasta illanvietosta.
Tukkilahdessa kunnallismiesten Helsingin-matka on polttavana puheenaiheena. Nolo Mauri päättää luopua luottamustehtävistään, mutta vävyehdokas Eino puolustaa häntä niin onnistuneesti, että hän peruu eroaikeensa ja samalla hyväksyy Einon tyttärensä mieheksi. Kesken puolustuspuheen Eulalia ilmestyy paikalle. Edla järkyttyy, sillä hän tunnistaa Eulalian miehiä viihdyttäväksi korkeatasoiseksi laululinnuksi, mutta ei tiedä tämän olevan rikas Eulalia-täti. Sekaannus johtuu tädin muotokuvasta, joka on maalattu iäkkäästä opettajattaresta otetun valokuvan perusteella eikä siten muistuta lainkaan nuorekasta, kaunista, muodokasta ja viehkeää Eulaliaa.
Lopussa Eulalia kertoo sekä Rogerin että Maurin saavan Henrik-vainajalta huomattavan perinnön. Seuraa loppusuudelma.
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä Hjalmar Nortamon näytelmä että Eino Jurkan filmatisointi sisältävät runsaasti musiikkia ja useita Nortamon sanoittamia lauluja. Kaksiminuuttisen alkusoiton on säveltänyt Väinö Hannikainen. Elokuvan musiikista on levytetty sävellykset Meripoikatte veis (1959), Merimiäste läksilaul (1929), Lontoon Jenny (1928), Båklandets vackra Maja / Saarennon Maija sorja / Seiskarin kaunis Siiri (1929), Juhlan päättäjäislaulu / On taasen vietetty juhlahetki (1929) sekä Bellona ja Rodrigo (1929 ja 1939). Birgit Kronström laulaa pariminuuttiset musiikkikappaleet Oon naisten kesken elegantti ain ja kaikkein muodikkain sekä Bellona ja Rodrigo Kaarlo Kydön säestäessä pianolla.[2]
Kuvausaika ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eulalia-täti kuvattiin syksyllä 1940. Kuvauspaikkoina olivat Uusikaupunki ja Helsinki (Yrjönkadun uimahalli, Suurkirkko, Eduskuntatalo, Postitalo). Studiona toimi Oy Eloseppo Ab:n studio Pikku Satamakatu 6:ssa Helsingin Katajanokalla.[1]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eulalia-täti sai sangen "ilahtuneen vastaanoton", ja sen tyyliä kehuttiin moderniksi. Uudessa Suomessa kriitikko kirjoittaa: "Nortamolainen pikkukaupunkihuumori ja Nortamon laulut ovat ne kaksi tekijää, jotka ilahuttavan aitoina kuvastuvat Eulalia täti -elokuvasta." Helsingin Sanomien Leo Schulgin ylisti Väinö Hannikaisen uvertyyriä ja piti Jurkan ohjausta onnistuneena mutta suhtautui käsikirjoitukseen varauksellisesti. Hänen mielestään tarinan keskushahmo Eulalia jäi etäiseksi. Näyttelijäsuoritukset arvioitiin onnistuneiksi.[3]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raumalaisen Hjalmar Nortamon kolminäytöksinen huvinäytelmä Eulalia-täti sai kantaesityksensä Porin Näyttämöllä 27. helmikuuta 1929. Kappaletta on esitetty myös muun muassa turkulaisella Nummenmäen Näyttämöllä (1992) ja Vantaan Näyttämöllä (2002).[4][5] Kantaesityksessä Eulalian roolin näytteli operettitaiteilija Aino Haverinen, Mauri Huhkisen osassa oli teatterivaikuttaja Hannes Flinck, joka näytteli 1930- ja 1940-luvuilla sivuosia useissa suomalaisissa elokuvissa.[6]
Eulalia-täti oli Sampo-Filmin toinen ja viimeinen näytelmäelokuva. Sen yleisömenestys oli keskinkertainen. Nimimerkin U. R. Kalmari takana lienee Ilmari Unho.[6]
Eulalia-tädin tanssiesityksissä nähdään muun muassa Klaus Salin, Orvokki Siponen ja Hannele Suomalainen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
- Elonet Eulalia-täti
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 2, s. 591
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, s. 589 ja 590
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 2, s. 592 ja 593
- ↑ Näytelmät 1974-2013, Vantaan näyttämö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nummenmäen Näyttämön esitykset 1990-1999 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 2, s. 593
| ||||||