Eugen Gerstenmaier
| Eugen Gerstenmaier | |
|---|---|
 Gerstenmaier vuonna 1960. |
|
| Saksan liittopäivien puhemies | |
| Edeltäjä | Hermann Ehlers |
| Seuraaja | Kai-Uwe von Hassel |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1906 Kirchheim unter Teck, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 1986 (79 vuotta) Bonn, Länsi-Saksa |
| Tiedot | |
| Puolue | CDU |
Eugen Karl Albrecht Gerstenmaier (25. elokuuta 1906 Kirchheim unter Teck – 13. maaliskuuta 1986 Bonn) oli saksalainen teologi ja kristillisdemokraattinen poliitikko. Hän toimi Länsi-Saksan liittopäivien puhemiehenä 1954–1969.
Gerstenmaier opiskeli filosofiaa, saksan kieltä ja teologiaa Tübingenin yliopistossa, Rostockissa ja Sveitsin Zürichissä. Vuonna 1935 hänestä tuli Theodor Heckelin avustaja Saksan evankelisen kirkon ulkosuhteiden hoidossa. Münchenin konferenssin jälkeen 1938 Gerstenmaier liittyi Kreisaun piiri -nimiseen natsien vastaiseen liikkeeseen. Sodan aikana hän oli kahdesti vangittuna vastarintatoimintansa takia[1].
Sodan jälkeen Gerstenmaier johti Saksan evankelisen kirkon pakolaisaputyötä. Vuonna 1949 hänet valittiin liittopäiville kristillisdemokraattisen CDU:n edustajana. Vuosina 1953–1954 hän toimi liittopäivien ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja vuosina 1954–1969 puhemiehenä.[1]
Tammikuun lopussa 1969 Gerstenmaier erosi puhemiehen tehtävästä julkisen kohun takia, joka koski hänelle oikeutetusti kuuluneita korvauksia. Häntä seurasi puhemiehen tehtävässä Kai-Uwe von Hassel.
Gerstenmaier toimi aktiivisesti Euroopan yhdentymisen asialla muun muassa Euroopan neuvoston ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jäsenenä. Hän oli myös puolueensa CDU:n keskeisiä hahmoja ja toimi puolueen puheenjohtajana 1956–1966.[1] Sisäpolitiikassa Gerstenmaier usein vastusti Konrad Adenauerin näkemyksiä ja oli pikemminkin Ludwig Erhardin linjoilla. Vuonna 1959 hän oli mukana toimikunnassa, joka pyysi Erhardia liittopresidenttiehdokkaaksi, mutta tämä kieltäytyi.
Bonnissa sijaitseva 29-kerroksinen tornitalo, jonka rakennuttamisessa Gerstenmaier oli aktiivisesti mukana ja jossa jokaisella liittopäivien edustajalla oli työhuone, tunnetaan Gerstenmaierin mukaan lempinimellä Langer Eugen, ”Pitkä Eugen”. Vuodesta 2006 se on ollut YK:n järjestöjen käytössä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heck, Bruno (toim.): Widerstand - Kirche - Staat. Eugen Gerstenmaier zum 70. Geburtstag. Stuttgart 1976
- Gniss, Daniela: Der Politiker Eugen Gerstenmaier 1906-1986, Düsseldorf 2005
- Feldkamp, Michael F. (toim.): Bundestagspräsident. Amt - Funktion - Person. 16. Wahlperiode, München 2007, ISBN 978-3-7892-8201-0
| ||||||||||||||||||||||
