Etu-Kaukasia
Etu-Kaukasia tai Pohjois-Kaukasia[1] (myös Ciskaukasia, ven. Предкавка́зье, Predkavkazje) on Venäjällä Kaukasusvuoriston pohjoispuolella sijaitseva maantieteellinen alue. Laajemmin se muodostaa osan Pohjois-Kaukasiaa.
Alue rajoittuu pohjoisessa Kuman–Manytšin vajoamaan, lännessä Asovanmereen ja Kertšinsalmeen sekä idässä Kaspianmereen. Lännessä siihen kuuluu Kubanin–Asovanmeren alanko, Kubanin alajuoksun eteläpuolella sijaitseva loiva tasanko, Kubanjoen suisto sekä siihen liittyvä Tamanin niemimaa. Keskiosassa ovat Stavropolin ja Terekin–Sunžan ylängöt sekä niiden välisellä tasangolla kohoava Mineralnyje Vodyn vuoriryhmä (Beštau, Mašuk, Železnaja ym.). Itäosa käsittää Terekin–Kuman alangon.[2]
Etu-Kaukasian länsi- ja keskiosat ovat tärkeää maatalousaluetta. Idän puoliaavikkoa käytetään laidunmaana. Seudulla on öljy- ja kaasuesiintymiä.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 150. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
- ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 20, s. 509. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.