Etnofuturismi
Etnofuturismi (kreik. etnos, kansa ja futurismi[1]) on taiteellinen ja kirjallinen aatesuuntaus, jossa pienen kansan tai kieliryhmän omaleimaisuus ja tulevaisuus pyritään turvaamaan yhdistelemällä kansanperinteeseen uusia taiteellisia muotokokeiluja ja uutta tekniikkaa.[2] Etnofuturismia esiintyy Baltian maiden sekä Venäjän uralilaisten ja turkinsukuisten kansojen älymystön keskuudessa. Alkujaan liike on Virosta[3].[4]
Etnofuturistit voivat käyttää aineistonaan kansanperinnettä kuten taruja, loitsuja ja itkuvirsiä ja yhdistää niihin avantgardistisia kokeiluja.[5] Etnofuturismissa pyritään yhdistämään nykyaikaista maailmankulttuuria kansalliseen ja paikalliseen.[6] Etnofuturismin käsite on väljä ja monimuotoinen. Jotkut pitävät esimerkkeinä suomalaisesta etnofuturismista esimerkiksi kansanmusiikkia ja kansanperinnettä hyödyntäviä maailmanmusiikki- ja rockyhtyeitä sekä murrekirjallisuutta.[1][7] Poliittisesti etnofuturismi voi suuntautua ekologisen tietoisuuden puolesta ja kulttuurista imperialismia vastaan.[8]
Virolaisen runoilijaryhmän ohjelmana alkanutta etnofuturismia on kutsuttu ainoaksi Virosta lähteneeksi kansainväliseksi taidesuuntaukseksi.[7] Oulun yliopiston professori Kari Sallamaa on kutsunut etnofuturismia uralilaisten kansojen taiteen omimmaksi filosofiaksi ja estetiikaksi.[7]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Hytönen, Ville: Etnofuturismin palo Kirjo. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ Venäjän suomalaiskansojen suosittu kulttuurivirtaus on etnofuturismi 27.7.2007. YLE Uutiset. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ Viires, Piret: Karl Martin Sinijärv ja Sven Kivisildnik Tuglas-seura. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ Pikkupeura, Pasi: Kolonialismin ies Kaltio-lehti, Pasi Pikkupeuran rovaniemi-blog. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ Saxell, Jani: Etnofuturismi elvyttää Yliopisto. 16/2002. Helsinki: Helsingin yliopiston tiedotus. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ Ropponen, Ville: Mela kusi, mulimokata ajti* Kaleva. 22.2.2009. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ a b c Sallamaa, Kari: Pakanuus palasi takaisin omauskona Soome-Ugri Rahvaste Infokeskus. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ Rauhala, Pirkko-Liisa: Arkifuturismi – sosiaalisesti ja eettisesti kestävän arkielämän mahdollisuuksia etsimässä kesäkuu 2003. Viitattu 16.1.2009.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Karvonen-Kannas, Kerttu & Möttönen, Tuija (toim.): Ugriculture 2000: Suomalais-ugrilaisten kansojen nykytaiteet: Karjala-Komi-Mari-Mordva-Udmurtia-Unkari-Viro. Näyttelyt: Gallen-Kallelan museo 6.5.2000–1.1.2001, Lönnströmin taidemuseo 12.1.2001-18.3.2001, Riihimäen taidemuseo 22.4.2001–27.5.2001. Espoo: Gallen-Kallelan museo, 2000. ISBN 952-9739-12-5.
- Ropponen, Ville: Uralilainen ikkuna. Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-050-1.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Tekstejä etnofuturismista. Soome-Ugri Rahvaste Infokeskus.
- Anne Hyvärinen: Etnofuturismi suomalais-ugrilaista identiteettiä rakentamassa. Alkukoti 7/2005.
- Ville Ropponen: Tulevaisuus on merkitty marginaaliin. Kulttuurivihkot 2-3/2003, s.48-51.
