Etniset puhdistukset Bosnian sodassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Serbit vangitsivat muslimeja ja kroaatteja keskitysleireille Bosnian sodassa. Kuvassa Trnopoljen leiri.

Etniset puhdistukset Bosnian sodassa olivat eri kansojen tekemiä väkivaltaisia joukkokarkotuksia ja joukkomurhia, joihin liittyi monenlaisia sotarikoksia. Bosnian serbit aloittivat etniset puhdistukset ja tekivät niitä eniten[1]. Bosnian serbit pyrkivät sodassa valtaamaan mahdollisimman suuren alueen ja hävittämään vallatulta alueelta muslimit ja kroaatit pois tappamalla ja pelottelemalla. Tämä raaka etninen puhdistus liittyi yhtenäisen serbivaltion rakentamiseen Bosnia ja Hertsegovinaan. Bosnian kroaattien ja muslimien tuhoamista ja poisajamista tapahtui muun muassa keskitysleireillä, joukkomurhissa, verilöylyissä ja joukkokarkotuksissa.

Bosnian sodassa kuoli yhteensä ainakin noin 100000 sotilasta ja siviiliä, näistä noin 2/3 Bosnian muslimeja.

Pelkästään Srebrenicassa serbit tappoivat 7779 ihmistä kesäkuussa 1995 kostoksi muslimien sieltä tekemistä hyökkäyksistä. Sarajevon piirityksessä kuoli arviolta 12 000 mm. kranaatteihin ja sala-ampujien luoteihin

Serbien tekemiä etnisiä puhdistuksia kutsutaan useasti Bosnian kansanmurhaksi. Näistä ovat vastuussa Bosnian serbitasavallan poliittiset johtajat kuten Radovan Karadžić ja sotilasjohtajat, esimerkiksi kenraali Ratko Mladić.

Mate Bobanin johtamat nationalistiset kroaatit puhdistivat alueita väkivaltaiseksi pyrkien luomaan Suur-Kroatiaa.

Myös jotkut muslimit toteuttivat "kansanmurhapolitiikkaa".

"Etninen puhdistus"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian serbiarmeijan komentaja Ratko Mladic on kuvassa toinen vasemmelta.
Manjačan leiri.
Srebrenican joukkomurhan uhrien joukkohauta.

Serbit käyttivät Bosnian muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuneista murhista ja karkotuksista nimeä etninen puhdistus. Puhdistuksien tarkoituksenahan oli kansaltaan yhtenäisen Suur-Serbian luominen[2]. Vaikka Bosnia-Hertsegovinan sota näytti ulkopuolisista joskus sekavalta kansallisuuksien mittelöltä, niiden pääjuonena oli Slobodan Miloševićin ja hänen lähipiirinsä suunnittelma ja ohjaama pääasiassa muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuva kansanmurha. Toisaalta kroaatit puhdistivat alueita muslimeista. Muslmien alueilta muutti muita kansoja vapaaehtoisesti pois, ja jotku muslimit pitivät vankileirejä.


Serbien tekemät etniset puhdistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosuunnitelma ja serbikäytävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Serbian luomisesta Jugoslaviaan hävittämällä muita kansoja syntyi luultavasti jo viimeistään 1980-luvulla. Karadzicin kanssa SDS:ää perustanut Vladimir Srebrov kertoi, että Bosnian muslimit oli tarkoitus tuhota taloudellisesti ja täysin eliminoida kansana. Srebrovin mukaan liittoarmeijan kenraalit suunnitteölivat Bosnian jalkamista Kroatian kanssa Vrbas-joki rajana jo 80-luvulla niin, että puolet muslimeista kuolisi, osa pakenisi ja osa kääntyisi ortodokseiksi. Kun Srebrov valitti serbinationalisteille, etteivät nämä noudata suunnitelmaa, serbien puolisotilalaliset joukot pidättivät ja kiduttivatr Srebrovia.

Yhtenäisen serbivaltion luomiseen tähtäävä Ram-suunnitelma kiteytyi vaiheittain vuosina 1990-1991.

Serbian nationalismilla ratsastanut presidentti Slobodan Milosevic näki Kroatian ja Slovenian itsenäistymispyrkimyksten luovan harvinaisen otollisen tilaisuuden suuren serbivaltion luomiselle. Armeijan upseerit suunnittelivat ja valmistelivat Suur-Serbiaan tähtäävää RAM-suunnitelmaa ainakin niin aikaisin kuin vuonna 1990[3][4][5].

Milosevic hylkäsi ajatuksen yhtenäisestä keskitetystä liittovaltiosta (suunnitelma A) jo vuoden 1991 alussa, ja ajoi sen jälkeen Serbian ulkopuolisten serbialueiden yltiökansallismielisten aseistamista ilman liittoarmeijan väliintuloa. Tämä oli niin sanottu suunnitelma B. Milosevicin väitetään jakaneen Bosnian Kroatian johtajan Tudjmanin kanssa jo alkuvuodesta 1991 Karađorđevossa[6]. Milosevicin toivo luoda Suur-Serbia poliittisin keinoin mureni Kroatian ja Slovenian itsenäistyttyä kesäkuussa 1991. Jo helmikuussa 1991[7] esitetty suunnitelma C oli RAM-suunnitelma[8] (runkosuunnitelma, ram=kehys, runko tai Brana-suunnitelma), jossa voimakas liittoarmeijan ja aseistettujen paikallisten serbien yhteishyökkäys ajaisi muslimit ja kroaatit tiehensä[9] mahdollisimman suurelta alueelta Bosniassa ja Kroatiassa. Tarkoituksena oli jo keväällä 1991 vuotaneen suunnitelman mukaan luoda yhtenäinen serbikäytävä alueelta länteen ja etelään. Käytäväsuunnitelman oli laajtinut liittoarmeijan esikunta ja Milosevicin virasto.[10] Cetnikkijäärjestö "Valkoisten kotkien" johtajan Vojislav Seseljin mukaan Milosevic käski heitä "puhdistamaan". RAM-suunnitelma viimeisteltiin elokuussa 1991 kokouksessa, jossa oli läsnä liittoarmeijan korkeita upseeraja ja myös armeijan psykologisen osaston asiantuntijoita. Kokouksessa olivat läsnä kenraalit Blagoje Adžić ja Major Milan Gvero, majuri Čedo Knežević, everstiluutnantti Radenko Radinović, ja kenraali Aleksandar Vasiljević.

Suunnitelman ajatus oli järjestää ja siirtää Serbian ulkopuoliset Jugoslavian serbit SDS:n valvonnan alle ja aseistaa heidät serbivaltion luomista varten. Suunnitelmaan liittyi myös peitettyjä toimintoja. Salaisen poliisin oli määrä luoda serbipoliisi ja aseistetuja serbijoukkoja Krajinaan ja Bosnian serbitasavaltoihin. Elokuussa 1991 Milosevic ja Karadzic tapasivat keksustellen Bosnian tilanteesta, ja Karadzic mainitsi että kenraali Nikola Uselecilta saapuu pian asekuljetus. Ram-suunnitelma vuosi julkisuuteen 1991, kun Ante Markovic paljasti sen Vreme-lehdelle. Markoviic sanoi, että aseet oli määrä antaa serbien aluepuolustusjkselle. Milosevic väitti jälkikäteen, ettei Ram ollut sotasuunnitelma vaan viestinnän salaussuunnitelma.

Serbian salaisen poliisin päällikkö Jovica Stanišić loi Arkanin tiikerit ja Kapetan Draganin Punaiset baretit.

Ram-suunnitelmaan liittyvä erävirallinen "sotilaslinja" luotiin. Sitä johti kenraali Jovica Stanišić, ja "etnisen puhdistuksen ministeri" Mihalj Kertes. Ja kenraalien Ratko Mladić ja Andrija Biorčević oli määrä koordinoida Seseljin ja Arkanin cetnikkiryhmät armeijan toimintaan. Eversti Željko Ražnatović (Arkan)in oli määrä johtaa sitä käytännössä. Suunnitelmassa oli tarkoitus terrorisoida msulimeja muun muassa raiskauksin.

Puhdistuksen ensi vaiheet : Bijeljina, Zvornik, Foca[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnisen puhdistuksen kaava syntyi huhti-toukokuussa 1992. Cetnikit ja liittoarmeija toimivat ensi kertaa Bosniassa Bijeljinassa, jonne hyökäänneet serbit surmasivat raa'asti tapaamiaan bosniakkisiviilejä. Arkanin cetnikit hyökkäsivät moskeijoihin, tappoivat summamutikassa muslimeja, ryöstivät msulimien kodit ja tuhosivat muslimien isntituutiot. Muslimit toivoivat liittoarmeijan auttavan heitä. Näin ei käynyt, vaan cetnikit ja armeija karkottivat yhdessä 30000 muslimia pakoon, ja noin 100 oli kuollut.

Huhtikuun alussa Milosevic ja Karadzic väittivät muslimien kansanmurhaavan serbejä. Milosevicin mukaan Serbia ei ollut mukana sodassa, ja Kaardzicin mielestä Bosnian hallitus oli aloittanut sodan, kun oli aktivoinut aluepuolustuksen 4. huhtikuutta vastauksena Bijeljina tapahtumiin. Seuraava puhdistus tapahtui ensi ketrtaa Zvornikissa lähellä Serbian rajaa. Zvornikia tulitetiin ensin tykeillä, kun serbit olivat poistuneet kapungista. tsetnikit, erikoispoliisjoukot ja liittoarmeija valtasivat pian kaupungin. Bosniakkeja vastaan eivät juurikaan toimineet paikalliset serbit, vaan Serbiasta tulleet. Verilöylyn jälkiä alettiin pian peitellä lastaamalla ruumiita kuorma-autoihin. Etninen puhdistus oli täydellinen, 50000 bosniakkia ja kroaattia pakkosiirrettiin, pakeni ja murhattiin.

Ensi kertaa serbien tekemä etninen puhdistus näkyi koko laajuudessaan vasta Focassa. Siellä Valibor ostojic ja Vojislav Maksimovic pitivät ordodoksikirkossa 6. huhtikuuta Focan valtausta valmistelevan kokouksen.

Valibor Ostojic oli Karadzicin ystävä ja Vojislav Maksimovic Bosnian entinen tiedotusministeri.

Niinpä 6. huhtikuuta montenegrolaista tsetnikkiä alkoi murhata ja ryöstää bosniakkeja sekä polttaa bosniakkien taloja. Seuraavana päivänä Ostojic määräsi puhdistamaan kaupungin muslimeista ja pettureista. Samana yönä ihmisiä ammuttiin takapihoilleen. Focaan perustettiin esimmäiset keksitysleirit ja aloitetiin kulttuurimustomerkkien tuhoaminen, moskeija räjäytettiin. Focassa myös seksuaalirikoksista kommunistien aikana vangittu Ostojic aloitutti naisten ohjatun raiskauksen[11].

Karkotuksia, murhia, pelottelua, tuhopolttoja, kidutuksia ...[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbien etninen puhdistus aiheutti valtavan pakolaisongelman. Eurooppa sulki pääsyn Kroatiaan paenneilta bosniakeilta, joita oli kroatialaisten mielestä liikaa maassa jo toukokuun lopussa. Kun Kroatia sulki rajansa pakenevilta etnisen puhdistuksen uhreilta heinäkuun alussa 1992, nämä pakenivat Keski-Bosniaan. Bosniassa etnisin puhdistuksiin osallistui tavalla tai toisella noin kolmannes serbeistä. Joistain Serbian kansalaisista tuli "viikonloppuramboja" jotka ryöstelivät ja murhasivat Bosnia-Hertsegovinassa lomillaan. Nämä ja rikolliset saivat palstatilaa jopa Serbian lehdissä. Serbisotilaat eivät heistä pitäneet.

Etnisiin puhdistuksiin kuuluivat ihmisten karkotukset, ryöstöt, murhat, kidutus, silpominen, haavoittaminen, pakkovalta, henkinen kidutus, ihmisten kuljetukset karjavaunuissa, kylien ja kaupunkien polttaminen, sadismi ja raiskaukset sekä nälkiinnyttäminen. Nälkää käytettiin aseena saarrettuja kaupunkeja ja yksittäisiä vankeja vastaan. Saartoja jatkettiin huolimatta kansainvälisen yhteisön pyynnöistä lopettaa saarrot.

Ennen kuin serbit valloittivat kaupungin jonka halusivat puhdistaa, he tulittivat säälittä muslimien ja kroaattien asuinalueita tykein, raketein ja kranaatinheittimin. Ihmisille annettiin puoli tuntia aikaa pakata tavaransa, niskuroijat ammuttiin. Monesti muslimikylä puhdistettiin siten, että tshetnikit saartoivat kylän ja hakivat ihmiset kodeistaan pääaukiolle. Tai sitten serbisotilaat hyökkäsivät ja käskivät poistumaan viidessä minuutissa kotoa. Miehet eroteltiin omaan ryhmäänsä, lapset, naiset ja vanhukset toiseen. Muslmien, kroaattien jne erotteluista ja kuljetuksista vastasi lähinnä serbien turvallisuuspoliisi ja serbiarmeija. Uhrien kodit ryöstettiin ja poltettiin tai räjäytettiin, koska haluttiin estää heidän paluunsa. Naiset, lapset ja vanhukset ajettiin jalkamarssille, jonka kestäessä heitä ammuttiin tai heidät saatettiin ajaa miinakentille. Karkotettavat saatettiin panna junaan. Miehet otettiin vangiksi, heidän johtohenkilönsä murhattiin ja loput vietiin keskitysleireille. Puhdistuksiin kuului myös moskeijoiden räjäyttäminen useissa kaupungeissa.

Muslimien johtohenkilöt pyrittiin murhaamaan. Tappamisella saatiin aikaan pakokauhu, sillä ihmiset lähtivät herkästi pelon takia pakoon. Muslimieliitistä laadittiin tappolistoja. Monissa tapauksissa naapurikylän tyhjentäminen ajoi kylien asukkaat pois. Joillakin paikkakunnilla tshetnikit, joista osa oli rikollisia, tappoivat puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska se oli heistä hauskaa. Verilöylyjen tarkoitus oli pelotella muiden kylien asukkaita pakoon. Kun bosniakki ajettiin pois, hän joutui allekirjoittamaan todistuksen, jossa luopui talostaan, rahoistaan, autostaan ja muusta omaisuudestaan. Joskus omaisuuden sai myydä serbeille pilkkahintaan. Karkotettavat joutuivat maksamaan karkotustodistuksista, kuljetuksistaan jne. kiskurihintoja mm. Serbian Punaiselle Ristille. Serbialueiden kaupungeissa bosniakit ja kroaatit joutuivat kestämään vainoa, joka ilmeni töistä erottamisina, kotien ryöstelyinä, kaupungista poistumiskieltoina, puhelimen ja auton käyttökieltoina, uintikieltoina ja niin edelleen.

Ulkomaailman reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi kertomuksia Bosnia-Hertsegovinan julmuuksista ei uskottu tai ne haluttiin sivuuttaa. Kun Bosnia-Hertsegovinan hallitus kertoi YK:n pääsihteerille bosniakkeihin kohdistuneista julmuuksista, pääsihteeri ei uskonut tätä. On väitetty, että länsivallat olisivat olleet tietoisia keskitysleireistä jo varhain, mutta eivät halunneet aluksi puuttua asiaan.lähde?

Cerskan etninen puhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cerskan etnisen puhdistuksen tekivät Bosnian serbijoukot maaliskuussa 1993, jolloin alueen väestö ajettiin Srebrenicaan joka muuttui pian valtavaksi pakolaisleiriksi. Sitä ennen bosniakkien halluussa oleva Cerska oli ollut pitkään saarrettuna kunnes serbit hyökkäsivät kaupunkiin 5. maaliskuuta 1993. Jotkut pakenivat 48 tunnissa metsien läpi Tuzlaan. Cerskasta siirtyi väkeä myös Konjevic Poljeen. Itä-Bosniassa sijaitsevan Cerskan kodit ja suuremmat rakennukset tuhottiin tai niitä vaurioitettiin polttamalla ja räjäyttämällä.

Karadžićin sanat Bosnian parlamentille sodan alkaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radovan Karadžić

Radovan Karadžić oli eräs Bosnian serbitasavallan perustajista ja Bosnian serbitasavallan presidentti. Suurin osa Karadžićin puheista on virallista propagandaa, jossa syytetään muita kansallisuuksia hirmutöistä, joita serbit itse tekivät. Karadžić sanoi Bosnian parlamentille sodan alkaessa 14. lokakuuta 1991 vapaasti suomentaen näin:[12][13][14]

..."Tie jolle haluatte viedä Bosnia-Hertsegovinan on sama
helvetillisten kärsimysten tie jonka Slovenia ja Kroatia valitsivat. Älkää ajatelko
niin että ette vie Bosnia-Hertsegovinaa helvettiin ja muslimeja ehkä jopa tuhoon ...
Sillä muslimit eivät kykene puolustamaan itseään, jos sota syttyy täällä ...
Kuinka te estätte sen, että kaikki koko Bosnia-Hertsegovinassa tulevat tapetuiksi?"


Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On jonkinverran keskusteltu siitä, olivatko serbien vuosina 1992-1995 tekemät Bosnian etniset puhdistukset kansanmurha, ja kuka teoista oli vastuussa. Esimerkiksi Bosnian serbiarmeija BSA toimi Jugoslavian armeijasta erillään, niin ettei sitä voitu suoraan kytkeä Serbiaan. Tämä oli osa Milosevicin taktiikkaa. Luovuttuaan Suur-Serbia-hankkeesta Milosevic veti vuonna 1994 tukensa Bosnian serbeiltä sulkien Serbian ja Bosnian serbialueen välisen rajan. Milosevic myös pidätytti cetnikkijohtaja Vojislav Seseljin, jonka alaisina pidetyt joukot kiduttivat ja murhasivat siviileitä ja tekivät muita rikoksia Bosniassa. Tämänkin Milosevic teki lähinnä vapauttaakseen maansa taloussaarrosta.

Serbian parlamentti pyysi vuonna 2010 anteeksi Srebrenican vuoden 1995 joukkomurhaa, mutta kielsi maan olleen valtiona vastuussa siitä[15]. Vasta valittu serbipresidentti herätti vuonna 2012 närää sanoessaan, ettei Srebrenicassa tehty kansanmurhaa, vain yksittäiset komentajat syyllistyivät sotarikoksiin[16].

Yk:n tuomioistuimen ICJ:n mukaan Milosevicin Serbia ei ollut syyllinen Bosnian kansanmurhaan, muttei myöskään tehnyt kyllin sen estämiseksi. Bosnian muslimeille ja kroaateille tämä tuomio oli pettymys[17]. ICTY ei pidä tiedotteessaan kaikkia Bosnian etnisiä puhdistuksia kansanmurhana[18]. Kuitenkin myös ICTY:n mukaan ainakin Srebrenicassa[19] ja Zepassa tapahtui kansanmurha. Kuitenkin mm Srebrenicassa murhaaminen kohdistui yleensä aseikäisin miehiin[20][21], vanhukset, naiset ja lapset ajettiin muslimialueille. Koko Bosniassa muslimisiviileitä kuoli sodan kestäessä vain 2%[22], mikä ei viittaa järjestelmälliseen kansan tuhoamiseen.

Serbian presidentti Tomislav Nikolic pyysi keväällä 2013 ensimmäisenä Serbian presidenttinä anteeksi Srebrenican joukomurhaa Serbian valtion edustajana, mutta Bosnian muslimien mielestä olisi pitänyt mainita sana kansanmurha[23], koska kaksi kansainvälistä oikeutta pitää Srebrenican joukkomurhaa kansanmurhana[23].

Aikansa horjuttuaan Yk:n tuomionistumien syyttäjä päätti syyttää Bosnian serbijohtaja Radovan Karadžićia kansanmurhasta koko Bosnia-Hertzegovinassa 1992-1995[24], rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista[25]. Puolustus ja Karadžić vaativat syytteiden peruuttamista[26].

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999, ISBN 951-116-390-6
  • Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa, Like 1993, ISBN 951-578-160-4
  • Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla, Slavenka Draculic, Like 2005, ISBN 952-471-612-7
  • Genocide in Bosnia: The Policy of Ethnic Cleansing,Norman Cigar, Texas A & M University Press, 1995.
  • Diana Johnstone: Nato ja Jugoslavia – narrien ristiretki, Like 2007,ISBN 978-952-0100216

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. C.I.A. Report on Bosnia Blames Serbs for 90% of the War Crimes ROGER COHEN The New York Times News,March 09, 1995
  2. The policy of ethnic cleansing Final report of the United Nations Commission of Experts established pursuant to security council resolution 780 (1992), Annex IV The policy of ethnic cleansing, 28 December 1994
  3. America and the Bosnia Genocide Mark Danner
  4. [1]
  5. [2]
  6. MARKOVIC SAYS MILOSEVIC AND TUDJMAN AGREED TO DIVIDE BOSNIA
  7. The Agression Against the Republic of Bosnia and Herzegovina: Planning, Preparation, Execution, Smail Cekic, Sarajevo 2005, s. 363-364 [3]
  8. The demise of Yugoslavia, Stipe Mesic, http://books.google.fi/books?id=mButzsYUurkC&pg=PA325&lpg=PA325&dq=ram+plan+serb&source=bl&ots=FZXVqBt-Aj&sig=mzkmEXWdP076OW1DUfH7CSvC9eA&hl=fi&sa=X&ei=5R1bUa_ACrCk4ASPt4HADw&ved=0CFQQ6AEwBQ#v=onepage&q=ram%20plan%20serb&f=false
  9. The Dark Side of Democracy: Explaining Ethnic Cleansing Michael Mann,Cambridge University Press 2005, s 390[4]
  10. Vihervuori 1999, s 255
  11. Vihervuori 1999, s 258
  12. Karadzic and Mladic: The Worlds Most Wanted Men Focus information agency. Viitattu 3.3.2008. (englanniksi)
  13. The Fugitives - The Case of Dr. Radovan Karadžić and General Ratko Mladić ICTY. Viitattu 3.3.2008. (englanniksi)
  14. Johnstone 2007, s 133-134
  15. Kymmenettuhannet muistavat Srebrenican kansanmurhaa Bosniassa Yle Uutiset ulkomaat Ulkomaat 11.7.2010
  16. Serbian presidentti kiisti Srebrenican kansanmurhan KSML Uutiset Ulkomaat 1.6.2012, STT
  17. Serbia ei vastuussa Srebrenican kansanmurhasta Ilta-Sanomat Uutiset Ulkomaat 26.2.2007, S-STT-Reuters-AFP
  18. (IT-95-5/18) RADOVAN KARADŽIĆ
  19. Haagin tuomioistuin: Srebrenica oli kansanmurha Kaleva.fi Ulkomaat,19.4.2004,STT
  20. [http://www.gendercide.org/case_bosnia.html Case Study: Bosnia-Herzegovina]
  21. Johnstone 2007
  22. Rule 98 bis Hearing Intarnational Criminal Tribunal, Page 28571,11 June 2012
  23. a b Serbian presidentti pyysi anteeksi Srebrenican joukkomurhaa Yle Uutiset Ulkomaat, 25.4.2013
  24. Karadzicia vastaan nostettiin jälleen kansanmurhasyyte Savon sanomat uutiset Ulkomaat 11.7.2013
  25. YK-tuomioistuin piti voimassa Radovan Karadžićin kansanmurhasyytteet Yle Uutiset Ulkomaat 11.7.2013
  26. Radovan Karadzic aloitti puolustuspuheenvuoronsa Haagissa Yle Uutiset Ulkomaat 16.10.2012