Etelänmyrskylintu
| Etelänmyrskylintu | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Fulmarus glacialoides (Andrew Smith, 1840) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Etelänmyrskylintu Wikispeciesissä |
Etelänmyrskylintu (Fulmarus glacialoides) on eteläisen pallonpuoliskon valtamerilintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 45-51 cm, siipien kärkiväli 110-120 cm ja paino noin 800 g. Se muistuttaa myrskylintua.
Esiintyminen [muokkaa]
Pesimäalueena ovat Etelämantereen reunat sekä mannerta ympäröivät saaret. Esimerkiksi South Sandwich Islandilla pesii noin miljoonan parin yhdyskunta. Maailman populaation koko on noin 4 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Laji vaeltelee eteläisillä valtamerillä muun muassa Perun, Etelä-Afrikan, Australian ja Uudenseelannin rannikoilla. Suomessa sitä ei ole tavattu.
Elinympäristö [muokkaa]
Kallioiset lintusaaret ja mantereen rantajyrkänteet.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesintä tapahtuu marras-joulukuussa. Naaras munii yhden valkoisen munan, joka painaa noin 103 g. Molemmat puolisot hautovat noin 45 päivää haudontavuorojen ollessa 3-9 päivää. Poikanen on lentokykyinen noin 52 päivää vanhana. Poikasia ja munia saalistavat muun muassa kihut ja tuppinokat.
Ravinto [muokkaa]
Etelänmyrskylinnun pääravintoa ovat krillit ja muut äyriäiset. Se syö myös kalanperkeitä, pikkukaloja ja mustekaloja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Fulmarus glacialoides IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
