Etelänmyrskylintu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänmyrskylintu
Southern Fulmar closeup.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Myrskyliitäjät Fulmarus
Laji: glacialoides
Kaksiosainen nimi
Fulmarus glacialoides
(Andrew Smith, 1840)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänmyrskylintu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänmyrskylintu Commonsissa

Etelänmyrskylintu (Fulmarus glacialoides) on eteläisen pallonpuoliskon valtamerilintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 45-51 cm, siipien kärkiväli 110-120 cm ja paino noin 800 g. Se muistuttaa myrskylintua.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäalueena ovat Etelämantereen reunat sekä mannerta ympäröivät saaret. Esimerkiksi South Sandwich Islandilla pesii noin miljoonan parin yhdyskunta. Maailman populaation koko on noin 4 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Laji vaeltelee eteläisillä valtamerillä muun muassa Perun, Etelä-Afrikan, Australian ja Uudenseelannin rannikoilla. Suomessa sitä ei ole tavattu.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioiset lintusaaret ja mantereen rantajyrkänteet.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fulmarus glacialoides

Pesintä tapahtuu marras-joulukuussa. Naaras munii yhden valkoisen munan, joka painaa noin 103 g. Molemmat puolisot hautovat noin 45 päivää haudontavuorojen ollessa 3-9 päivää. Poikanen on lentokykyinen noin 52 päivää vanhana. Poikasia ja munia saalistavat muun muassa kihut ja tuppinokat.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänmyrskylinnun pääravintoa ovat krillit ja muut äyriäiset. Se syö myös kalanperkeitä, pikkukaloja ja mustekaloja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Fulmarus glacialoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2013. (englanniksi)