Etelänkirkupöllönen
| Etelänkirkupöllönen | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Otus trichopsis Wagler, 1832[2] |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Etelänkirkupöllönen Wikispeciesissä |
Etelänkirkupöllönen (Otus trichopsis) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Nicaraguassa, Yhdysvalloissa.[1]
Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset metsät, toisinaan myös entiset metsät, sekä viljelyalueet, kuivat ja kosteat vuoristoalueet 600–2 950 metrin korkeudessa.[3][1]
Kuvaus [muokkaa]
Aikuisilla on kahta väritystä, joko ruskea tai tummanharmaa höyhennys. Niiden pää on pyöreä, ja niillä on korvatupsut, keltaiset silmät ja kellertävä nokka. Lintu on hyvin saman näköinen kuin lännenkirkupöllönen, mutta sillä on rinnassa vahvempi raidoitus ja se on kooltaan pienempi.
Lintu painaa keskimäärin 88,35 g.[3]
Käyttäytyminen [muokkaa]
Lintu vaanii saalista oksalla ja syöksyy sen kimppuun. Ne saattavat saalistaa myös lennossa. Ne syövät pääasiassa pieniä nisäkkäitä ja suuria hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja, kovakuoriaisia, yöperhosia, joista ruokavalio pääosin koostuu. Ne ovat aktiivisia yöllä tai hämärissä ja huomaavat saaliin erinomaisen kuulonsa ja yönäkönsä avulla.
Niiden tavallisinta ääntelyä on kahdeksan lyhyin väliajoin kuuluvaa "buu"-ääntä, keskellä vähän korkeampana ja alussa ja lopussa vähän matalampana äänenä.
Lintu munii yleensä huhti-toukokuussa 3–4 munaa, joko puunkoloon tai vanhaan tikankoloon 5–7 metrin korkeudelle maasta.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Otus trichopsis IUCN Red List. 2011. IUCN. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Otus trichopsis (TSN 177875) (viitattu 28.9.2011) (englanniksi)
- ↑ a b Birdlife.org
