Etelä-Georgian saaren valtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Georgian saaren valtaus
Osa Falklandin sotaa
Päivämäärä:

3. huhtikuuta 1982

Paikka:

Grytviken, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

Lopputulos:

Argentiina sai Leithin sataman ja Grytvikenin haltuunsa

Osapuolet

Argentiinan lippu Argentiina

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Carlos Trombetta

Keith Paul Mills

Vahvuudet

60 merijalkaväen sotilasta
korvetti ARA Guerrico
ARA Bahia Buen Suceso
ARA Bahia Paraiso
1 Puma helikopteri
1 Alouette helikopteri

22 merijalkaväen sotilasta
HMS Endurance
2 Wessex Wasp helikopteria

Tappiot

3 kaatunutta
9 haavoittunutta
1 vaurioitunut korvetti
1 helikopteri tuhoutunut

1 haavoittunut
22 sotavankia

Etelä-Georgian saaren valtaus (esp. Operación Georgias), joka tunnetaan myös nimellä Grytvikenin taistelu, käytiin 3. huhtikuuta 1982 Etelä-Georgian saaren itärannikon hallinnasta. Argentiina sai alueen hallintaansa siirrettyään alueelle ylivoimaisen joukon alueella olleita brittejä vastaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edinburghilaisen Christian Salvesen Companyn johtaja ilmoitti 1975 ulkoministeriölle (engl. Foreign and Commonwelth Office, FCO) yhtiön omistavan kaksi vanhaa valaanpyyntiasemaa Etelä-Georgiassa sekä aikovansa ostaa kaksi muuta Argentiinan hallinnoimaa asemaa samalta alueelta. Georgias del Sur S.A.:n omistaja Constantino Davidoff sai luvan 1978 purkaa Etelä-Georgian saaren valaanpyyntiasemat Leithissä, Stromnessissa ja Husvikissa, jolloin Falklandinsaarten kuvernööri epäsi yhtiön toimiluvan alueella. Ulkoministeriö salli lopulta yhtiön jatkaa toimintaansa, minkä jälkeen Davidoff jatkoi hankettaan 1980 hankkimalla yli 100 000 punnalla purkamisen vaatimia tarvikkeita.[1]

Elokuussa 1981 Davidoff anoi käyttöönsä Argentiinan laivaston jäänmurtajaa, jolla hän aikoi kuljettaa materiaalia ja henkilöstöä alueelle ja sieltä pois.[2]

Britannian suurlähetystö vastaanotti 10. maaliskuuta Davidoffin ilmoituksen 41 merisotilaan oleskelusta Etelä-Georgialla. Ilmoituksen mukaan osasto viipyisi alueella neljä kuukautta. Seuraavana päivänä osasto lähti merelle ARA Bahía Buen Sucesolla eikä siten saanut suurlähetystön ohjeita alueella noudatettavista toimintatavoista. Osastoon ei saatu sen noudattaman radiohiljaisuuden vuoksi yhteyttä.[3]

Davidoffin osasto saapui Leithiin 18. maaliskuuta Etelä-Georgian saarelle aloittaen lastin purkamisen ja majoitusvalmistelut. British Antarctic Surveyn tutkimusaseman henkiköstö havaitsi seuraavana päivänä aluksen Leithin satamassa ja tukikohdan, jossa liehui Argentiinan lippu. Argentiinalaisten leirin suunnalta kuultiin myös laukauksia. Tutkimusaseman johtaja ilmoitti asiasta kuvernööri Rex Huntille Port Stanleyyn, joka ilmoitti 20. huhtikuuta maistraattia vaatimaan argentiinalaisia esittämään tai hankkimaan tarvittavat luvat.[4] Argentiinalaiset laskivat lipun, mutta luvien hankintaan ei ryhdytty. 21. maaliskuuta ARA Bahia Buen Suceso lähti merelle jättäen tuomansa henkilöstön ja materiaalin Leithiin.

Hunt oli jo edellisenä päivänä raportoinut tilanteesta Lontooseen, josta ulkoministeriö lähetti nootin Argentiinalle. Saman aikaisesti lähetettiin HMS Endurance poistamaan Argentiinan lippu ja estämään aluksen argentiinalaisen sotilashenkilöstön pääsy maihin. Alukselle otti kolmentoista oman sotilaansa lisäksi varuskunnasta yhdeksän miestä ja lähti Etelä-Georgian saarelle.[5] Argentiinan hallituksen vastauksena noottiin ilmoitettiin argentiinalaisten poistuneen kuljetusaluksensa mukana, jolloin HMS Endurance kutsuttiin takaisin Port Stanleyyn. Mutta 22. helmikuuta Etelä-Georgiasta saatiin tieto argentiinalaisten paikalla olosta ja tarvittavien lupien puuttumisesta. Lordi Corrington lähetti 23. maaliskuuta uuden viestin Buenos Airesiin, jonka mukaan ARA Bahia Buen Suceson tulee noutaa argentiinalaiset tai sitten merijalkaväki poistaa heidät.

HMS Endurance aloitti uudelleen matkansa Etelä-Georgiaan ja alus saapui Grytvikeniin 24. maaliskuuta. Alukselle annettiin kuitenkin ohjeet, joiden mukaan se ei saanut ryhtyä toimiin argentiinalaisten poistamiseksi. Aluksen mukana saapuneet merijalkaväen sotilaat siirtyivät kuitenkin maihin ja alus siirtyi merelle tiedustelemaan.

Argentiinan hallitus ei kuitenkaan sietänyt brittien uhittelua ja 23. maaliskuuta saamansa nootin jälkeen se päätti määrätä 18. maaliskuuta Ushuaiasta merelle lähteneen laivaston jäänmurtaja ARA Bahía Paraíson miehittämään Etelä-Georgian saaren. Alus saapui hieman ennen puolta yötä 24. maaliskuuta Leithiin, jossa kymmenen luutnantti Alfredo Astizin komennossa ollutta argentiinalaista sotilasta rantautuivat kohtaamatta vastarintaa. Jäänmurtajan Alouette-helikopteri seurasi HMS Endurancea.[6]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan laivaston korvetti ARA Guerrico , joka oli pikaisesti saatu Puerto Belgranon telakalta palvelukseen, oli saanut määräyksen lähteä Grytvikeniin. Korvetille nousi 28. maaliskuuta kello 8 alkaen 40 merijalkaväen sotilasta varusteineen. Aluksella oli lisäksi kannellaan maavoimien Puma helikopteri ja laivaston Alouette III -helikopteri. Joukkojen, jotka oli nimetty kapteeni Trombettan komennossa olevaksi Grupo de Tareas 60.1:ksi, tarkoituksena oli vallata Grytviken.Astiz ilmoitti 2. huhtikuuta miehilleen Leithissä Argentiinan vallanneen Falklandin saaret.

Port Stanleyn kukistumisesta oppineena Brittien merijalkaväkiosaston johtaja luutnantti Mills linnottautui King Edward Pointiin lähelle lahden suuta käyttäen British Antarctic Surveyn rakennuksia hyväkseen. Tukikohdan suojaksi viritettiin piikkilankaa ja miinoja. Rannikon edustalla oleva HMS Endurance piti yhteyttä sekä maissa olevaan Millsin osastoon että Lontooseen. Argentiinalaisosasto saapui 2. huhtikuuta Etelä-Georgian rannikolle, minkä jälkeen argentiinalaiset joukot valtasivat Etelä-Georgian ja Eteläiset Sandwichsaaret. Argentiinalainen Puma-helikopteri ammuttiin alas käsiaseilla, jolloin neljä sen kyydissä ollutta sai surmansa.[7]


Koordinaatit: 54°17′6.86″S, 36°29′56.62″W

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sunday Times: War in the Falklands. Weidenfeld and Nicolson, 1982. ISBN 0-297-78202-9. (englanniksi)
  • Freedman, Sir Lawrence: The Official History of the Falklands Campaign - Vol I: The Origins of the Falklands War. Routledge, 2006. ISBN 0-7146-5206-7. (englanniksi)
  • Freedman, Sir Lawrence: The Official History of the Falklands Campaign - Vol II: War and Diplomacy. Routledge, 2005. ISBN 0-7146-5207-5. (englanniksi)
  • Middlebrook, Martin: Argentine Fight for the Falklands. Pen & Sword Military Books, 2009. ISBN 978-184415-888-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 169
  2. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 169-170
  3. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 170-171
  4. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 172-173
  5. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 174-177
  6. Freedman, Sir Lawrence 2006 s. 183
  7. Freedman, Sir Lawrence 2005 s. 11-14