Etelä-Afrikan varhaishistoria
Wikipedia
| Etelä-Afrikan historia | |
| Varhaishistoria | (–1652) |
| Siirtomaakausi | (1652–1880) |
| Buurisodat | (1880–1902) |
| Etelä-Afrikan unioni | (1910–1962) |
| Apartheid | (1948–1991) |
| Apartheid-järjestelmän purkaminen | (1990–1994) |
| Etelä-Afrikka apartheidin jälkeen | (1994–) |
Etelä-Afrikan varhaishistoria käsittää ajanjakson ennen eurooppalaisten siirtolaisten asettumista maahan vuonna 1652. Vanhin tunnettu merkki alueen asutuksesta on 9. joulukuuta 1998 löydetty Australopithecus africanuksen luuranko, joka on 3,22–3,58 miljoonaa vuotta vanha. Tämän löydön lisäksi myös vuonna 1947 löytyneiden noin 2 miljoonaa vuotta vanhojen "Mrs. Pleas" ja "Sts 14" Australopithecus africanus-luurankojen katsotaan tukevan näkemystä, että moderni ihminen kehittyi Afrikassa.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sanit ja khoikhoit
Nykyihminen, Homo sapiens, ilmaantui noin 100 000 vuotta sitten ja runsaat 10 000 vuotta sitten laajoilla aluilla eteläisessä Afrikassa vallitsi nykyisten sanien esi-isien kulttuuri. Sanien elämänmuoto perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn ja he olivat organisoituneet noin 50–500 ihmisen kierteleviin metsästäjäryhmiin.[2] Noin 2 200 vuotta sitten eräät san-ryhmät nykyisen Botswanan pohjoisosissa kesyttävät ensimmäiset kotieläimet ja alkavat liikkua kohti etelää. Heidän luomaansa uutta sosioekonomista järjestelmää on antropologien piirissä kutsuttu khoikhoi-metsästäjä-paimentolaisuudeksi.[1]
Khoikhoiden paimentolaisuuteen ja sanien metsästykseen ja keräilyyn perustuneet yhteiskunnat erosivat toisistaan merkittävästi. Vaikka paimentolaiset liikkuivat etsien uusia laidunmaita oli heidän hallinnollinen järjestelmänsä jo monimutkaisempi. Paimentolaiset muodostivat ryhmiä, joiden koko vaihteli sadoista tuhansiin. Ryhmät muodostuivat useista leireistä, jotka puolestaan jakautuivat pienempiin klaaneihin. Kiistojen ratkaiseminen tapahtui ryhmän ja klaanien johtajien avulla.[3]
[muokkaa] Bantut
Bantukieliä puhuvaa väestöä alkoi saapua nykyisen Transvaalin alueelle jo 300-luvulla. Nguni-tsongat, asuttivat 1500-luvulla jo Natalin rannikkoalueita ja sotho-tswanat Oranje- ja Vaaljoen yhtymäkohdan pohoispuolta. 1700-luvulle tultaessa nguni-tsongat olivat jakautuneet lukuisiin pienempiin etnisiin ryhmiin kuten zuluihin, xhosiin ja swazeihin.[4]
Bantujen karjanhoitoon ja maanviljelyyn perustunut talous myös mahdollisti alkuperäisväestöä nopeamman väestönkasvun. Koska bantut lisäksi olivat perehtyneet raudan valmistukseen, saattoivat he valloittaa tarvitsemansa uudet maa-alueet rauta-aseilla jousin ja nuolin aseistautuneita keräilijä-metsästäjiltä ja paimentolaisilta. Ryhmien välillä tapahtui kuitenkin myös rauhanomaista kulttuurivaihtoa, josta merkkinä on muun muassa xhosan kieleen khoikhoiden kielestä tulleet naksausäänteet.[4]
Bantumaanviljelijät eivät kuitenkaan levittäytyneet Etelä-Afrikan länsiosien autiomaahan eivätkä lounaisosien talvisateiden alueelle. Näillä alueilla sanien ja khoikhoiden kulttuurit säilyivät kunnes eurooppalaiset siirtolaiset asettuivat Kapmaahan. Tämän vuoksi bantut joutuivat aluksi myös vain vähäiseen tekemiseen eurooppalaisten siirtolaisten kanssa.[5]
Eri banturyhmien välillä oli kielellisten erovaisuuksien lisäksi myös kulttuurillisia eroja. Ngunit elivät suhteellisen pienissä sukulaisryhmissä, kun taas sothot muodostivat suurempia yhteisöjä. Molempien ryhmien hallinnolliset järjestelmät olivat epästabiileita ja kilpailevat sukuryhmät kamppailivat jatkuvasti vallasta keskenään. 1700-luvun lopulla eteläisten bantujen yhteiskunnissa alkoi kuitenkin ilmetä merkkejä valtiollisesta järjestäymisestä kun sukulaisuussiteiden merkitys alkoi pienentyä ja lojaalisuus päällikköä kohtaan tunnustettiin.[6]
[muokkaa] Ensimmäiset eurooppalaiset
Portugalilaiset merenkulkijat vierailivat Etelä-Afrikan rannikolla säännöllisesti 1500-luvun alkupuolella etsiessään meritietä Intiaan.[7] Vuonna 1602 perustettu Hollannin Itä-Intian kauppakomppania pyrki turvaamaan Hollannin taloudellisista eduista Aasiassa ja turvaamaan sinne johtavan merireitin Afrikassa. Kauppakomppanian palkkaama Jan van Riebeeck saapui vuonna 1652 Kapmaahan tehtävänään järjestää huolto Aasiaan matkaaville laivoille. Muutaman vuoden kuluttua alueelle saapuivat ensimmäiset hollantilaiset siirtolaiset, jotka ryhtyivät harjoittamaan maanviljelyä ja käymään kauppaa kauppakomppanian kanssa.[8]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 SOUTH AFRICAN HISTORY TIMELINES – Pre-1499 sahistory.org.za. Viitattu 9.8. 2007. (englanniksi)
- ↑ Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 162–163. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.
- ↑ Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 164–165. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.
- ↑ 4,0 4,1 Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 165. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.
- ↑ D Burger. Government Communication and Information System: History Government Communication and Information System (GCIS). Viitattu 9.8. 2007. (englanniksi)
- ↑ Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 166–167. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.
- ↑ D Burger. Government Communication and Information System: History Government Communication and Information System (GCIS). Viitattu 9.8. 2007. (englanniksi)
- ↑ Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 167. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.
