Etelä-Afrikan maantiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Afrikan kartta
Etelä-Afrikan topografinen kartta

Etelä-Afrikan maantiede koostuu matalasta, suurimmalta osalta kapeasta, rannikkokaistaleesta ja sen takana kohoavasta vuoristoisesta alueesta, joka erottaa rannikon sisämaan ylängöstä. Paikoittain, erityisesti KwaZulu-Natalin provinssissa rannikkoalanko on laajempi.[1] Sen rantaviiva on yli 2 500 km pitkä ja ulottuu Namibian aavikolta Atlantin valtamereltä Mosambikin subtrooppiselle alueelle Intian valtameren rannalle.

Keskimääräinen lämpotila (°C)
kaupunki kesä talvi
Kapkaupunki 20,0 12,6
Durban 23,6 17,0
Johannesburg 19,4 11,1
Pretoria 22,4 12,9
Lähde: Lew Leppan: The South African Book of Records. Cape Town, Don Nelson, 1999.

Etelä-Afrikan ilmasto vaihtelee paljon alueittain. Sisämaan suuri Karoon tasanko on kuivaa aroa ja se muuttuu luoteeseen mentäessä hitaasti Kalaharin autiomaaksi. Idässä Karoo ei ulotu yhtä pohjoiseen kuin lännessä vaan muuttuu Oranjessa kosteammaksi. Vaaljoen pohjoispuolella Highveldillä sataa enemmän ja ylänkönä se ei ole yhtä kuuma kuin viereinen rannikkoalue. Maan koilliskulmassa on jälleen keskimäärin kuumempaa ja tällä alueella Bushveldilla sijaitsevat maan kuuluisimmat luonnonpuistot. Itäinen rannikkoalue on puolestaan vehreää ja kosteaa. Maan lounaisosissa on välimerenilmasto sateisine talvineen ja kuumine, kuivine kesineen.[1] Maan Atlantinpuoleisella merialueella kulkee kylmä Etelämantereelta lähtöisin oleva Benguelavirta, jonka plankton ylläpitää rikkaita kalavesiä. Itärannikolla kulkee puolestaan lämmin Mosambikin ja Agulhasin merivirrat. Merivirroilla on merkittävä osuus maan ilmaston muodostumisessa.[1]

Maan tärkeimmät joet ovat Limpopojoki Zimbabwen vastaisella rajalla sekä Oranjejoki ja sen sivujoki Vaal, joka virtaa lännestä itään ja laskee Atlanttiin Namibian rajalla. Oranjejoen merkitys muun muassa maanviljelylle maan kuivassa keskiosassa on suuri.[1] Etelä-Afrikassa on hyvin vähän sisämaan vesistöjä ja siksi vettä pyritään säästämään ja sen käyttöä kontrolloidaan. Veden kulutuksen kasvu on nopeampaa kuin sen tarjonnan kasvu.[2]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittikuva Etelä-Afrikasta.

Etelä-Afrikan maaperä on poikkeuksellisen vanhaa ja mineraalirikasta. Maa oli jo osa Gondwana-mannerta, joka 100–300 miljoonaa vuotta sitten hajosi lukuisiin osiin muodostaen uusia mantereita, kuten Afrikan. Tätä seuranneiden vuosimiljoonien aikana geologiset, tektooniset ja vulkaaniset prosessit sekä eroosio muovasivat Etelä-Afrikan nykyisen kaltaiseksi.[1]

Etelä-Afrikan rannikkoa kiertää Suureksi jyrkänteeksi kutsuttu vuoristojono, joka koostuu useista erillisistä vuoristoista. Idässä Lohikäärmevuorilla vuoristojono kohoaa yli 4 000 metrin korkeuteen merenpinnasta.[1] Etelä-Afrikan mineraalimuodostelmista merkittävimpiä ovat kultaa sisältävä Witwatersrandin kvartsiitti, platinaa sisältävä Bushveldin magmakivikompleksi sekä Karoon sedimenteistä muodostuneet hiilivarat.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f South Africa's geography International Marketing Council of South Africa. Viitattu 14.8.2007. (englanniksi)
  2. South Africa 19.7.2007. CIA - The World Factbook. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  3. GEOLOGY Enviro-Info 2001. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)