Esko Männikkö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esko Männikkö
Esko Mannikko.jpg
Syntynyt 1959
Pudasjärvi
Kansallisuus suomalainen
Ala valokuvaaja
Taidesuuntaus arkirealismi
Palkinnot Vuoden nuori taiteilija 1995, Nuoren Taiteen Suomi-palkinto 1998, Ordonez-Falcon International Photography Award 2006, Deutsche Börse 2008

Esko Männikkö (s, 1959 Pudasjärvi) on oululainen valokuvaaja. Männikkö nousi julkisuuteen vuonna 1995 Helsingissä pitämänsä Naarashauki-näyttelyn valokuvilla. Samana vuonna hänen teoksiaan esitettiin Vuoden nuori taiteilija -näyttelyssä Tampereen taidemuseossa, ja hän osallistui Campo-yhteisnäyttelyyn Venetsiassa.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Männikkö asui Utajärvellä. Männikkö tunnetaan etenkin pohjoissuomalaisen arkirealismin, ympäristön ja ihmisten kuvaajana. Hän on kuvannut myös vastaavanlaisia ympäristöjä ja syrjäseutujen henkilöitä Yhdysvalloissa. Texasin ja Meksikon rajaseuduilla kuvattujen valokuvien näyttely sai nimekseen Mexas. Männikkö on kuvannut myös eläimiä muun muassa eri maiden eläintarhoissa.

Männikkö esittää valokuviaan usein itse tekemissään joko tyyliltään vanhanaikaisilta maalausten kehyksissä tai laudoista ja lankuista tehdyissä karkeissa kehyksissä. Hänen yksityisnäyttelyissään teokset muodostavat sommiteltuja kokonaisuuksia.[1] Hän on myös esittänyt ympäristöjä kokonaisvaltaisesti kattoon ripustettavissa valokuvainstallaatioissa, joiden sisälle katsoja menee.[2]

Männikkö voitti Deutsche Börse 2008 -valokuvauspalkinnon retrospektiivisesta näyttelystään Coctails 1990 - 2007, joka oli esillä Millesgårdenissa, Tukholmassa syksyllä 2007.[3] Männikkö nimettiin ehdokkaaksi syksyllä 2007, ja muut ehdokkaat olivat valokuvaajat John Davies, Jacob Holdt ja Fazal Sheikh.[4] Palkinnon tarkoituksena on antaa tunnustusta aikamme johtaville kansainvälisille valokuvaajille ja taiteilijoille sekä nostaa valokuvauksen profiilia kuvataiteiden alalla. Palkinnon suuruus on 30 000 puntaa (39 000 euroa).[5]

Vuonna 1998 Männikölle myönnettiin Nuoren Taiteen Suomi-palkinto, ja vuonna 2006 hän vastaanotti Ordonez-Falcon International Photography Award -palkinnon Espanjassa.

Uran alkuvaihe ja dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männikkö on itseoppinut valokuvaaja. Hän aloitti harrastajavalokuvaajana. Nuoruudessa tulivat tavaksi metsästys ja kalastus sekä kulkeminen Pohjois-Suomen sivukylissä ja metsissä.

Männikkö tallensi mustavalkoisiin valokuviin pohjoissuomalaisia ja kainuulaisia kyliä ja niiden elämää 1980-luvulla. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 1982 Oulun Rantagalleriassa otsikolla Kun aika pysähtyy.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Männikkö kuvasi valokuvaaja Pekka Turusen kanssa Kuolan niemimaata. Alueelta otetut kuvat kertoivat ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle kriittisesti kaivosteollisuuden aiheuttamista laajoista ympäristötuhoista. Kuvia julkaistiin paitsi Suomen lehdistössä, myös yhdessä Pekka Turusen kanssa pidetyssä PEMOHT-näyttelyssä, joka esitettiin muun muassa Murmanskin taidemuseossa vuonna 1993.

Kansainvälinen läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männikön uran läpimurto tapahtui vuonna 1995. Hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi, ja hänen näyttelynsä oli Tampereen taidemuseossa. Samana vuonna Männikkö piti yksityisnäyttelyt Morris Healey -galleriassa New Yorkissa ja Galerie Nordenhakessa Tukholmassa. Suomen lehdissä esitettiin Männikön valokuvia syrjäseutujen miehistä ja takapihoista ja pohdittiin Suomi-kuvaa yhdentyvässä Euroopassa.

Männikön valokuvien esiintulon aikoihin valokuvataide tuli osaksi nykytaidetta. Valokuvat muuttuivat suurikokoisiksi ja värillisiksi. Männikkö aloitti suomalaisen valokuvataiteen kansainvälistymisen.[6]

Männikön valokuvien huolellista sommittelua ja värien tasapainoa on verrattu Jan Vermeerin maalauksiin, ja eräässä tuoreessa valokuvassa hän kommentoikin asiaa[7]. Usein panoraaman omaisina ympäristöinä tai teemallisina sarjoina esitetyt valokuvat kertovat arvoituksellisista autiotaloista, joita taiteilija itse pitää visuaalisesti haastavina.[8]

Männikkö on itse luonnehtinut tyyliään kuvantekijänä:

»Olen kuvantekijä ja suhtautumistapani on enemmän toteava kuin arvottava. Yritän tietoisesti välttää kaikkia vaikutteita. Älykkyys on ihmisen pahimpia vitsauksia, sitä rupeaa vain turhaan miettimään tekemisiään. Siksi pysyttelen enimmäkseen omissa oloissani.[8]»

Viime vuosina Männikkö on ryhtynyt valokuvaamaan myös eläimiä. Nämä kuvat on rajattu usein voimakkaasti yksityiskohtiin, kuten silmään tai suuhun.[9]

Valokuvateokset ja katalogit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esko Männikkö, Oktagon Verlag, Köln 1996
  • Mexas-Esko Männikkö, 1999
  • Naarashauki:The Female Pike-Esko Männikkö, 2000
  • 100% Cashmere-Esko Männikkö, 2003

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]