Esikoinen (kirja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esikoinen
Eldest
Esikoinen.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Christopher Paolini
Kansitaiteilija John Jude Palencar
Genre fantasia
Julkaistu 2005
Suomennos
Suomentaja Tarja Rouhiainen
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2006
Sarja: Perillinen
Edeltävä Eragon
Seuraava Brisingr
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Esikoinen (engl. Eldest) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Christopher Paolinin kirjoittaman Perillinen-trilogian toinen osa. Se julkaistiin alkukielellä vuonna 2005 ja suomeksi vuonna 2006.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vardenit ovat Eragonin ja Saphiran avustuksella voittaneet taistelun urgaleita vastaan. Viimeiset eloonjääneet vastustajat kuitenkin tappavat vardeneiden johtajan, Ajihadin ja vievät mukanaan Kaksoset ja Murtaghin. Ajihadin hautajaisten jälkeen vardenien uudeksi johtajaksi nousee hänen tyttärensä Nasuada, joka alkaa heti suunnitella johtavansa vardenit turvaan Surdaan. Eragon kuitenkin lähtee päättämään lohikäärmeratsastajan koulutustaan haltioiden maahan, Du Weldenvardeniin, yhdessä Arya-haltian ja Orik-kääpiön kanssa. Haltioiden pääkaupungissa, Ellesmérassa, häntä kouluttaa haltia Oromis eli Togira Ikonoka, ehjä rampa, joka on itsekin lohikäärmeratsastaja. Ellesmérassa haltioiden verivalan juhlan aikaan Eragon pääsee eroon myös vainoojastaan Durzasta jätetystä arvesta. Ellesmérassa on myös paljon nähtävyyksiä, haltiat laulavat puusta kaiken tarvitsevansa eivätkä syö lihaa. Sodan pilvet ovat kuitenkin laskeutumassa ja haltiat jättävät ikiaikaisen piilopaikan Du Weldenvardenissa.

Vardenit kohtaavat Valtakunnan joukot Palavilla tasangoilla. Ennen taistelua satapäinen joukko urgaleita liittyy Vardenien joukkoihin. Juuri ennen taistelun alkua noita nimeltä Angela sabotoi Valtakunnan armeijan ruokavarastoja, ja lukuisia miehiä kuolee myrkytykseen. Taistelun puhjettua Vardenit saavuttavat menestystä, ja taistelu näyttääkin kääntyvän Vardenien eduksi, mutta silloin uusi lohikäärmeratsastaja hyökkää Vardenien kimppuun, ja tappaa loitsullaan kääpiöiden kuningas Hrothgarin. Eragon hyökkää ratsastajan kimppuun, mutta tällä on enemmän voimaa jäljellä, ja Saphira laskeutuu, jotta Eragon voisi kohdata ratsastajan maassa. Eragon ja toinen ratsastaja taistelevat hetken, ja kun Eragon kaatuu maahan ja kun ratsastaja heilauttaa miekkansa ylös, Eragon huomaa, miten tuttua hänen miekkailutyylinsä on, ja kiskaisee kypärän tämän päästä, ja sen alta paljastuvat Murtagin kasvot. Hän kertoo, että Galbatorix haluaa hänet elävänä, jottei maailman viimeinen naaraspuolinen lohikäärme kuolisi, mutta antaa armoa, vieden kuitenkin Eragonin miekan, Zar'rocin, joka oli kuulunut Morzanille, petturiratsastajalle, joka oli Murthagin isä. Murthagh myös paljastaa heidän olevan veljeksiä; molempien isä oli Morzan. Tämän kauhistuttavan tiedon sanottuaan hän lähtee, jättäen tyrmistyneen Eragonin maahan.

Samaan aikaan Carvahalliin saapuu Valtakunnan sotilaita johtajinaan kaksi kummallista oliota, jotka paljastuvat ra'zaceiksi. He kyselevät kylän asukkailta Eragonista ja hänen serkustaan Roranista, joka on paennut Selkärankavuoristoon ja tarkkailee kylää sieltä käsin. Kun yksi kyläläisistä kuolee, ja kylän vilja-aitta poltetaan, Roran ja joukko kylän miehiä päättävät antaa opetuksen sotilaille ja hyökkäävät heidän leiriinsä, mikä aiheuttaa lisää kuolonuhreja. Lopulta monien taisteluiden jälkeen, ra'zacit häipyvät mukanaan Roranin kihlattu Katrina ja tämän isä Sloan, joka on pettänyt Carvahallin sitä ennen, kertomalla ra'zaceille Roranin olinpaikasta. Roran päättää vaeltaa vardeneiden luokse Surdaan ja heidän avullaan jäljittää ja tappaa ra'zacit ja pelastaa Katrinan. Melkein kaikki Carvahallin asukkaat tulevat hänen mukaansa vaaralliselle matkalle Selkärankavuoriston yli, päämääränään Surda kaukana etelässä. Perillä he joutuvat mukaan taisteluun jossa valtakunta yrittää tuhota Vardenit. Roran tappaa vihollismaagit (Kaksoset, olivat pettureita) vasarallaan. Hänen lisänimensä olikin Roran Väkivasara.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvasovitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasta saatetaan tehdä elokuvasovitus, joskin tämä on hyvin epätodennäköistä Eragon-elokuvan odotettua heikomman menestyksen vuoksi.

Lisäksi elokuvasovituksen tekeminen on todella vaikeaa, koska ensimmäisen elokuvan loppu poikkesi niin paljon ensimmäisen kirjan lopusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.