Esihistoria

Etelä-Englannissa sijaitseva Stonehenge on maailman tunnetuimpia esihistoriallisia rakennelmia.

Esihistoria tarkoittaa aikaa seudun kulttuurihistoriassa, jota elettiin ennen kirjoituksen käyttöönottoa. Historiaksi nimitetään siten jälkimmäistä aikaa, jota voidaan tutkia kirjallisista lähteistä. Yli 99 % ihmiskunnan olemassaolon ajasta on ollut esihistoriaa. Esihistoriaa tutkivista tieteistä merkittävin on arkeologia.

Esihistoria päättyi Mesopotamiassa ja Egyptissä noin vuonna 3000 eaa. Muualla maailmassa siirtyminen esihistoriasta varhaishistoriaan tapahtui huomattavasti myöhemmin. Suomessa katsotaan historian alkavan vuonna 1150 ruotsalaiseen ristiretkeen, josta kertovia kronikoita tunnetaan muutama. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uusi-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka.

Kivikausi on useimmiten esihistoriallinen aikakausi, ja esimerkiksi Pohjoismaissa sitä ovat myös pronssikausi ja rautakausi. Esimerkiksi Lähi-idän korkeakulttuureissa pronssikausi puolestaan oli jo historiallista aikaa.

Katso myös

• Suomen esihistoria
• Kiinan esihistoria
• Esihistoriallinen arkkitehtuuri
• Esihistoriallinen taide
• Kivikausi
• Kuparikausi
• Pronssikausi
• Rautakausi
• Neoliittinen vallankumous
• Sivilisaation synty
• Kirjoitus

Kirjallisuutta

• Grünthal, Riho (toim.): Ennen, muinoin: Miten menneisyyttämme tutkitaan. Tietolipas 180. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-332-4.