Esa Paavo-Kallio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esaias (Esa) Paavo-Kallio (5. tammikuuta 1858 Isokyrö18. joulukuuta 1936 Isokyrö) oli suomalainen kansakoulunopettaja, kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.

Paavo-Kallio kävi Jyväskylän opettajaseminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi 1884. Paavo-kallio oli opettajana Oulussa 1884-1888 sekä Inkeroisissa, Virroilla, Lehtimäellä, Lappajärvellä ja Seinäjoella. Hän ehti toimia myös tilanomistajana, saarnaajana, evankelisena matkapuhujana ja työväenliikkeen puhujana. Paavo-Kallio oli aluksi suomettarelainen mutta siirtyi myöhemmin sosialistiksi.

Esaias Paavo-Kallio oli naimisissa Hanna Haaviston kanssa. Heidän poikansa oli kirjakauppias ja kirjailija Valfrid Paavo-Kallio.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkaruohoja, osa 1. Jyväskylä 1883
  • Honkain huminoita, osat 1-2. Oulu 1884
  • Honkakannel, osa 1: Kielten viritys. Oulu 1886
  • Wakooja 1888, toimittanut Heljo. Oulu 1888
  • Karitsan kannel : uusi kokous hengellisiä lauluja. Tampere 1897
  • Efesiläis-epistola selityksineen. Tampere 1898
  • Työväen lauluja. M. V. Vuolukka, Tampere 1908
  • Työväen lauluja, 2. osa. Tampere 1909
  • Beelzebubin raamattu : runoelmia 1886-1896. Tampere 1909
  • Se verinen sunnuntai. Tampere 1910
  • Laulava Häme. Tampere 1913

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: