Erytroosi-4-fosfaatti
| Erytroosi-4-fosfaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | [(2R,3R)-2,3-dihydroksi-4-oksobutyyli]divetyfosfaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(C(C(C=O)O)O)OP(=O)(O)O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H9O7P |
| Moolimassa | 200,082 g/mol |
Erytroosi-4-fosfaatti (C4H9O7P ) on erytroosin fosfaattiesteri. Yhdiste esiintyy välituotteena ja lähtöaineena monien biologisesti tärkeiden yhdisteiden biosynteesissä.
Biokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erytroosi-4-fosfaatti on osa pentoosifosfaattireittiä. Yhdistettä muodostuu glyseraldehydi-3-fosfaatin ja sedoheptuloosi-7-fosfaatin välisessä reaktiossa yhdessä fruktoosi-6-fosfaatin kanssa. Tätä reaktiota katalysoi transaldolaasientsyymi. Erytroosi-4-fosfaatti reagoi reitin seuraavassa vaiheessa toisen pentoosifosfaattireitin välituotteen ksyluloosi-5-fosfaatin kanssa transketolaasin katalysoimana, jolloin muodostuu glyseraldehydi-3-fosfaattia ja fruktoosi-6-fosfaattia. Yhteyttämisessä Calvinin kierron eli pimeäreaktioiden osana transketolaasi katalysoi erytroosi-4-fosfaatin muodostusta glyseraldehydi-3-fosfaatista ja fruktoosi-6-fosfaatista. Yhdiste reagoi edelleen aldolaasin katalysoimana dihydroksiasetonifosfaatin kanssa muodostaen sedoheptuloosi-1,7-bisfosfaattia.[2]
Erytroosi-4-fosfaatti esiintyy myös lähtöaineina monien muiden biomolekyylien synteesille. Aminohappoja tryptofaani, fenyylialaniini ja tyrosiini muodostuu niin kutsutun sikimihapporeitin kautta ja tämän reitin ensimmäisessä vaiheessa erytroosi-4-fosfaatti reagoi fosfaoenolipalorypälehapon kanssa. Erytroosi-4-fosfaatista kasvit valmistavat muun muassa myös ligniiniä ja antosyaaniväriaineita.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erythrose 4-phosphate – Substance summary NCBI. Viitattu 16. elokuuta 2011.
- ↑ a b Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 571, 580, 693–694. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
- ↑ Hans-Walter Heldt: Plant biochemistry, s. 177. Academic Press, 2005. ISBN 978-0-12-088391-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.08.2011). (englanniksi)
- ↑ Aminohappojen synteesi Solunetti. Viitattu 16.8.2011.
- ↑ James D. Mauseth: Botany, s. 258. Jones & Bartlett Learning, 2009. ISBN 9780763753450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.08.2011). (englanniksi)