Erythroxylum novogranatense

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erythroxylum novogranatense
Erythroxylum novogranatense var. Novogranatense (retouched).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Erythroxylaceae
Suku: Erythroxylum
Laji: novogranatense
Kaksiosainen nimi
Erythroxylum novogranatense
(Morris) Hieron.[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Erythroxylum novogranatense Commonsissa

Erythroxylum novogranatense (Hayo eli Kolumbian koka) on Erythroxylaceae-heimoon kuuluva kasvi, joka on Erythroxylum cocan ohella toinen kaupallisiin tarkoituksiin viljelty kokalaji.[2]

Lajin viljely levisi 1900-luvun alussa Brittiläisen kansainyhteisön trooppisiin maihin. Sitä kasvatetaan yhä Britannian vanhoissa siirtomaissa Intiassa, Afrikassa, Sri Lankalla ja Jamaikalla. Jaavalla oli lyhyen ajanjakson ajan 1900-luvun alussa laajoja viljelmiä teollista kokaiininvalmistusta varten.

Erythroxylum cocaan verrattuna Erythroxylum novogranatensen lehdet ovat pienemmät ja kapeammat, myös niiden väri on vaaleampi ja kellertävämpi. Toisin kuin Erythroxylum coca, Erythroxylum novogranatense ei pudota lehtiään. Tämän vuoksi se näyttää tuuheammalta ja tukevammalta. Se sietää pitkiäkin kuivuuskausia. Muista kokalajeista poiketen sen lehdet sisältävät myös paljon metyylisalisylaattia. Tämän kemiallisen yhdisteen hajun voi tuntea selvästi, kun lehtiä kuivataan.

Erythroxylum novogranatense subsp. truxillense[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erythroxylum novogranatensella on alalaji Erythroxylum novogranatense subsp. truxillense, jota kasvatetaan Trujillon kaupungissa Perun pohjoisosassa. Coca-Cola Company valmistaa Trujillon kokasta uutetta, joka antaa Coca-Colalle sen ominaismaun. Nykyisin kokaiini erotetaan kokamassasta tämän uutosprosessin yhteydessä.[3]

Trujillonkokaa viljellään nykyisin Perun rannikolla sekä Andien alimmilla rinteillä. Tämä alalaji kasvaa korkeina, haarautuneina ja tuuheina pensaina, joilla on pienet paksut lehdet. Pensas kestää kuivuutta ja kasvaa myös autiomaailmastossa.

Trujillonkokaa pidetään parhaan makuisena ja aromikkaimpana kaikista kokalajeista. Trujillonkokan siemenet ovat kuitenkin varsin herkkiä kuivuudelle ja viljelijöiden on säilytettävä niitä kosteina itävyyden ylläpitämiseksi. Trujillonkoka onkin säilymisensä kannalta kaikista kokalajeista ihmisestä riippuvaisin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]