Erymanthoksen metsäkarju

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herakles ja Erymanthoksen metsäkarju, 550eaa.

Erymanthoksen metsäkarju muistetaan kreikkalaisesta mytologiasta Herakleen neljäntenä kaikkiaan kahdestatoista urotyöstä. Urotyöt veivät Herakleen kaikkialle hänen leppymättömän vihollisensa Heran hallitsemiin paikkoihin, joissa hänen piti kukistaa kaikki ajateltavissa olevat luonnon hirviöt ja alistaa alkukantainen maailma sen uudelle isännälle, hänen olymposlaiselle isälleen Zeukselle.[1]

Varhaisilla Arkadian ylängoillä, joissa edelleen harjoitettiin vanhoja menoja, oleili pahansisuinen Erymanthoksen metsäkarju Erymanthoksen vuorella, joka oli pyhitetty Artemikselle. Yleisesti ottaen karju oli varsin vaarallinen eläin. Meleagroksen tarinassa Artemis, halutessaan kostaa kuninkaan unohduksen uhrata hänelle, lähettää raivoavan metsäkarjun hävittämään peltoja. Toisen puolestaan lähetti Apollon tappamaan nuorta Adonista, Afroditen suosikkia, Apollonin halutessa kostaa Afroditelle tämän sokaistua hänen kuolevaisen poikansa Erymanthoksen, joka oli sattumalta osunut paikalle kesken jumalattaren kylpemisen.

Herakleen neljäs urotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleen neljäs urotyö - mutta ainoastaan joidenkin laskujen mukaan, koska urotöistä ei ole olemassa yhtenäistä kerrontaa - oli Erymanthoksen villisian sieppaaminen. Matkalla määränpäähänsä Herakles tapasi vanhan ystävänsä Foloksen, ystävällisen ja vieraanvaraisen kentaurin. Herakles söi luolassa hänen kanssaan - vaikkakin kentaurit nauttivat lihansa raakana - ja pyysi saada viiniä. Foloksella oli ainoastaan ruukullinen viiniä, Dionysoksen lahja kaikille kentaureille Erymanthoksen vuorella. Herakles puhui Foloksen yli avaamaan viinin, ja sen tuoksu houkutteli paikalle myös muita kentaureja, jotka eivät ymmärtäneet, että viini tulee laimentaa vedellä. Niinpä ne tulivat juovuksiin ja hyökkäsivät.[2] Herakles ampui niitä myrkytetyillä nuolillaan, jolloin kentaurit perääntyivät aina Kheironin luolalle asti.

Folos oli utelias tietämään, miten nuolet pystyivät aiheuttamaan niin paljon kuolemaa, ja poimi yhden niistä ylös. Hän kuitenkin onnistui pudottamaan nuolen jalalleen ja siten myrkyttämään itsensä. Harhanuoli osui myös Kheironiin, ja vaikka Kheiron olikin kuolematon, hän tunsi kivun. Kipu yltyi niin kestämättömäksi, että Kheiron luopui vapaaehtoisesti kuolemattomuudestaan Prometheuksen, titaanin, jota pidettiin Tartaroksessa, hyväksi ottaakseen tämän paikan.[3] Tämä tapahtui vasta hesperidien omenan noutamisen yhteydessä sen jälkeen, kun Herakles oli surmannut Prometheusta piinaavan kotkan.[4]

Herakles oli vieraillut Kheironin luona saadakseen neuvoja, kuinka villisian voisi pyydystää. Kheiron oli neuvonut häntä ajamaan karjun syvään lumeen, jonka perusteella tämä urotyö sijoitetaan keskitalveen. Pyydystettyään onnistuneesti villisian, Herakles sitoi sen kiinni ja kantoi sen takaisin Eurystheukselle. Karjun nähdessään tämä tosin kauhistui ja piiloutui jo toistamiseen urotöiden aikana pronssiruukkuun pyytäen Heraklesta hankkiutumaan eläimestä heti eroon, johon Herakles suostuikin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carl A. P. Ruck ja Danny Staples: The World of Classical Myth, 1994.
  2. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.12.3-8 (engl. käännös).
  3. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.5.4 (engl. käännös).
  4. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.5.11 (engl. käännös).
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erymanthoksen metsäkarju.
Herakleen urotyöt

Nemean leijona · Lernan hydra · Keryneian kauris · Erymanthoksen metsäkarju · Augeiaan tallit · Stymfaloksen linnut · Kreetan härkä · Diomedeen tammat · Hippolyteen vyö · Geryonin karja · Hesperidien omena · Kerberos