Ernst von Wildenbruch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst von Wildenbruch

Ernst von Wildenbruch (3. helmikuuta 184515. tammikuuta 1909) oli saksalainen kirjailija ja runoilija. Hänen tuotantoonsa sisältyy näytelmiä, balladeja, romaaneja ja novelleja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erns von Wildenbruch syntyi Beirutissa, Libanonissa, jossa hänen isänsä Ludwig von Wildenbruch oli Preussin pääkonsulina. Wildenbruch vietti lapsuutensa Ateenassa ja Konstantinopolissa, jossa hänen isänsä työskenteli Preussin lähetystössä.

Wildenbruch saapui Saksaan 1857, opiskeli aluksi Halle an der Saalessa, sitten Französische Gymnasiumissa Berliinissä ja kadettikoulussa. Vuonna 1863 hän sai upseerinviran Preussin armeijasta ja osallistui sotaan Itävaltaa vastaan 1866. Sen jälkeen Wildenbruch opiskeli lakia Berliinin yliopistossa ja toimi upseerina vuosina 1870–71 käydyssä Ranskan-Preussin sodassa.

Vuonna 1876 Wildenbruch nimitettiin ulkoministeriöön, jossa hän työskenteli vuoteen 1900 asti. 1870-luvulla ilmestyivät hänen ensimmäiset suosiota saavuttaneet teoksensa Vionvihle (1874) ja Sedan (1875). Wildenbruch julkaisi runokokoelman Lieder und Balladen 1877, ja 1882 ilmestyi hänen murhenäytelmänsä Die Kaaohinger.

Wildenbruchin muita merkittäviä näytelmiä ovat Harold (1882), Die Quitzows (1888), Der Generalfeldoberst (1889), Die Haubenlerchze (1891), Heinrich und Heinrichs Geschlechit (1895), Die Tochter des Erasmus (1900) ja König Laurin (1902).

Vuonna 1885 Wildenbruch meni naimisiin Maria Karoline von Weberin kanssa. Wildenbruch sai vuosina 1884 ja 1896 Schiller-palkinnon, ja hänet nimitettiin Jenan yliopiston kunniatohtoriksi 1892. Wildenbruch kirjoitti myös useita novellikokoelmia, joista tunnetuimpia ovat Novellen (1883), Neue Novellen (1885) ja Tiefe Wasser 1897.

Wildenbruchin elämä päättyi tammikuussa 1909 Berliinissä.

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: